Oletko mielestäsi hyvä äiti? Isä?

["Vieras"]

Miksi olet? Ja jos haluaisit muuttaa jotain itsessäsi, mitä muuttaisit? Ja kerro vielä montako lasta, iät ja asuinpaikkakunta. Ihan vaan sadepäivän ratoksi kyšelen...

 

[Cassyput]

Olen mielestäni. En pidä lapsia tyhminä, vaan kerron heille maailmasta ikään sopivasti. Olen turvallinen, ja rakkautta ja hellyyttä meillä on paljon. Mun mielestä osa hyvää vanhemmuutta on hyvinvoiva parisuhde, ja sekin meillä on kunnossa. Kärsivällisyyttä saisi olla himppasen enemmän, mutta näilläkin pärjää. Lapset 4v ja 5v (kolmas tulossa).

Täällä paistaa aurinko.

 

["vieras"]

Riittävän hyvä. Olen oppinut armahtamaan itseäni, olen oppinut olemaan vain minä. En yliminä. En tavoittele kuuta, vaan olen arjessa läsnä. Voisin pyrkiä täydellisyyteen, mutta se uuvuttaa.

Välillä karjun, huudan ja suutun. Lepyn nopeasti ja asiat ratkotaan. Meillä on todella voimakastahtoisia lapsia joukossa. Vilkkaita ja jatkuvaa liikettä ja ääntä ylläpitäviä. Kahdella on perussairaus. Tämä vaatii taitoa, sinniä ja luovuutta. On ollut vaikeita aikoja, mutta nyt perusarki on jopa kivaa.

Lapset on 13-v, 11-v, 8-v, 8-v, 5-v, 3-v, 3-v. Teen vuorotyötä ja pienemmät on hoidossa.

 

[Surkea]

Tällä hetkellä koen olevani surkea äiti. Esikoinen on vasta 2kk ja olen täysin uupunut. Univelkaa, päänsärkyä, lihassärkyä yms. päivät menee sumussa, olen kuin robotti. Jos saisin nukkua edes yhden kokonaisen yön niin jaksaisin varmasti olla parempi äiti tälle pienelle nyytille, mutta se avun pyytäminen on niin vaikeaa. Viime yönäkin itkien yritin saada vauvaa nukkumaan, ajattelin että aamulla soitan äidilleni ja sanon että tarvitsen apua. Mutta en ole vieläkään soittanut...

 

[riittävä]

olen mielestäni riittävän hyvä äiti. huolehdin lapsistani hyvin ja rakastan heitä valtavasti ja näytän sen lapsille halimalla, kuuntelemalla, pitämällä sylissä, laulamalla iltalaulun jokaiselle erikseen jne. kuitenkin pinnani saattaa kiristyä (useinkin) ja saatan ärähdellä heille. ja saatan tarjota välillä eineksiä, en aina jaksa leikkiä ja askarrella, hampaat voi joskus jäädä pesemättä jne. jos saisin valita, niin kasvattaisin kärsivällisyyttäni vielä. ja lapsia on kolme.

 

[astalea]

Kai mä aika keskinkertainen olen, mutta riittävän hyvä. Olen rauhallinen, rakastava ja kohtuullisen pitkäpinnainen kasvattaja. Aina en ole niin läsnäoleva kuin lapsi mielestäni ansaitsisi. Olen myös välillä melko ajattelematon.

 

[astalea]

Tällä hetkellä koen olevani surkea äiti. Esikoinen on vasta 2kk ja olen täysin uupunut. Univelkaa, päänsärkyä, lihassärkyä yms. päivät menee sumussa, olen kuin robotti. Jos saisin nukkua edes yhden kokonaisen yön niin jaksaisin varmasti olla parempi äiti tälle pienelle nyytille, mutta se avun pyytäminen on niin vaikeaa. Viime yönäkin itkien yritin saada vauvaa nukkumaan, ajattelin että aamulla soitan äidilleni ja sanon että tarvitsen apua. Mutta en ole vieläkään soittanut...

:hug: Soita äidillesi nyt! Kaikki on paremmin kun saat nukkua.

 

["eräs äiti"]

Tällä hetkellä koen olevani surkea äiti. Esikoinen on vasta 2kk ja olen täysin uupunut. Univelkaa, päänsärkyä, lihassärkyä yms. päivät menee sumussa, olen kuin robotti. Jos saisin nukkua edes yhden kokonaisen yön niin jaksaisin varmasti olla parempi äiti tälle pienelle nyytille, mutta se avun pyytäminen on niin vaikeaa. Viime yönäkin itkien yritin saada vauvaa nukkumaan, ajattelin että aamulla soitan äidilleni ja sanon että tarvitsen apua. Mutta en ole vieläkään soittanut...

ymmärrän sinua. soita vaan heti äidillesi, jo se, että saat puhuttua ja itkettyä tilannetta äidillesi, auttaa. itselläni on neljä lasta ja tiedän, että pikkuvauvavaihe voi olla TODELLA raskasta. kannattaa pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee. ei yksin tarvitse jaksaa. avun pyytäminen on hyvän äidin merkki voimia sinulle

 

["vieras"]

Tällä hetkellä koen olevani surkea äiti. Esikoinen on vasta 2kk ja olen täysin uupunut. Univelkaa, päänsärkyä, lihassärkyä yms. päivät menee sumussa, olen kuin robotti. Jos saisin nukkua edes yhden kokonaisen yön niin jaksaisin varmasti olla parempi äiti tälle pienelle nyytille, mutta se avun pyytäminen on niin vaikeaa. Viime yönäkin itkien yritin saada vauvaa nukkumaan, ajattelin että aamulla soitan äidilleni ja sanon että tarvitsen apua. Mutta en ole vieläkään soittanut...

Voi rakas pieni ihminen siellä. Vieras ja tuntematon. Silmät kastui, kun luin vastauksesi. Oikeasti. Tiedän, mitä koet.

Meillä esikoinen oli haastava, itkuinen, valvottava vauva. Tutustuin häneen vasta noin 3kk iässä. Siihen asti taistelin univajetta vastaan ja toivoin, että saisin nukkua. Me itkettiin joskus molemmat, vauva ja minä. En osannut mielestäni tehdä mitään oikein. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kukaan muukaan ei olisi osannut.

En pyytänyt apua. En osannut, halunnut, jaksanut. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt.

Ystävä, soita äidillesi. Jookos. Soita nyt. Minäkin olisin soittanut, mutta minulla ei ollut äitiä, kelle soittaa. Lupaa, että soitat.

:hug:

 

[parantamisen varaa on]

Muuten kyllä olen hyvä äiti, mutta lapsille huutamisen voisin lopettaa. Hermo vaan ei aina kestä.

 

[viiskymppinen]

Kai mä nykyään olen suurinpiirtein niin hyvä äiti kuin tässä elämänvaiheessa voin olla. Mutta tunnen surua siitä että olin nuorena niin usein kiireinen, ärtynyt ja väsynyt, varsinkin ennen avioeroa; ja avioeron aikaan ihan tolaltani... Tunnen surua siitä että putosin niin syvään depressioon että pari vuotta meni sumussa, ja lapsetkin oireili, varsinkin tuolloin 15-vuotias esikoinen. Ymmärrän etten voinut lasten isän päätöksille ja "sairaudelle" paljonkaan mitään, mutta olisin halunnut voida.

Yritän kuitenkin, joka päivä, olla aikuisille tyttärilleni niin hyvä äiti kuin osaan. Jotenkin sen hyvän äidin käsite oli helpompi ymmärtää kun oli itse nuori äiti, silloin olin varmaan mielestäni ihan ok äiti... Nyt viisikymppisenä sitä puntaroi arvojaan ja valintojaan niin monelta kantilta.

Ja, sillä laillakin yritän olla hyvä äiti, että pyrin olemaan näyttämättä aikuisille tyttärilleni miten kiihkeästi jo toivoisin lapsenlapsia... eihän heidän niitä ole pakko ollenkaan hankkia, jos eivät halua. Mutta minä niin toivoisin (varmaan taas ihmetelläkseni miten tässä osataan olla hyvä äiti ja isoäiti yhtä aikaa...?)

 

[astrolabe]

Yritän olla. Voisin petrata, en ole lähelläkään täydellistä. Asumme pääkaupungissa, meillä vakituiseen asuu 10v ja 12v tytöt, mutta perheeseen kuuluu myös pian 13v poika, 10v tyttö ja 9v poika. Odotan viimeisilläni perheen kuudetta lasta. Mulle vaikeinta on hassuttelu, sylittely ja läsnäolo lasten kanssa, olen enempi suorittajaäiti, joka pitää huolen vaatteista, läksyistä, lääkäreistä ja on kotona saatavilla, jos on jotain asiaa.

 

[v*eras]

Riittävän hyvä. Kehittämisen varaa on paljonkin ja toivottavasti sitä tilannetta äitinä tai muutenkaan ei tule koskaan että katsoisin olevani valmis, täydellinen tai olisin oppimiskyvytön tai haluton kehittämään itseä. Järjestelmällisyyden parantaminen on muutoskohteista ensimmäisenä listalla. Lapset 7v ja kohta 5v, asutaan maaseutuympäristössä, Länsi-Suomessa.

 

[äitee myös]

Yleisesti ottaen koen olevani riittävän hyvä. Iän mukana olen oppinut armahtamaan itseäni pienistä "rikkeistä" kuten jos tulee karjahdettua joskus. Nämä kuitenkin aina selvitetään.

 

[Surkea]

[QUOTE="vieras";28843702]Voi rakas pieni ihminen siellä. Vieras ja tuntematon. Silmät kastui, kun luin vastauksesi. Oikeasti. Tiedän, mitä koet.

Meillä esikoinen oli haastava, itkuinen, valvottava vauva. Tutustuin häneen vasta noin 3kk iässä. Siihen asti taistelin univajetta vastaan ja toivoin, että saisin nukkua. Me itkettiin joskus molemmat, vauva ja minä. En osannut mielestäni tehdä mitään oikein. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kukaan muukaan ei olisi osannut.

En pyytänyt apua. En osannut, halunnut, jaksanut. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt.

Ystävä, soita äidillesi. Jookos. Soita nyt. Minäkin olisin soittanut, mutta minulla ei ollut äitiä, kelle soittaa. Lupaa, että soitat.

:hug:[/QUOTE]

Voi kiitos sinulle ja muillekkin jotka rohkaisitte soittamaan apua. Äitini on nyt tulossa tänne

 

[.........]

Mä olen just niin hyvä ja riittävä kuin pystyn olemaan näillä kokemuksilla ja geeneilläni.

 

["vieras"]

Voi kiitos sinulle ja muillekkin jotka rohkaisitte soittamaan apua. Äitini on nyt tulossa tänne

Hieno juttu. Sinun vastauksen odottaminen siirsi kauppareissun ja mietin jo, ehdinkö iltavuoroon... Huvittavaa, mutta näin. Olin huolissani. Sinusta, tuntemattomasta. Nuku, lepää, anna äidin paapoa ja auttaa.

 

[Criminal Mind]

Omilleni paras ja ainoa äiti

 

[Wicca]

Yritän olla ja luultavasti olen ihan kohtalainen äiti lapsukaisilleni ( 0-16v, 8 lasta).