Oletko joskus tullut raskaaksi jännittämisestä huolimatta?

Siinähän tuo kysymys olikin otsikossa eli oletko joskus tullut raskaaksi stressistä ja jännittämisestä huolimatta?

Meillä on nyt Yk1 menossa ja ensimmäistä yritään saada alulle. Olen voinut hyvin kierron alkupuolen, mutta nyt kp 20 alkaa vaan jännittää ihan kamalasti, että onko tullut tulosta. Tästä seuraa tyypillinen "perhosia vatsassa" olo, jota on siis ollut eilen ja tänään. No, mä olen nyt sitten ihan pelko perseessä, etten tämän jännityksen takia raskaudu. Siis ei haittaa, jos en nyt yk1 raskaudu. Sehän on tosi epätodennäköstäkin. Pelottaa vaan, etten raskaudu ikinä, koska jännitän Lisäks koko ajan pohdin oloani. On ihan himpun oksu olo joten nyt kuvittelen ties mitä.

Kertokaa omia kokemuksianne aiheesta vauvakuume ja jännittäminen ja sanokaa jotain järkeviä taikasanoja, että unohtasin koko vauvakuumeen

 

Mulla ainakin se jännittäminen laantu ajan kanssa ja puoli vuotta kun oltiin yritetty niin enää jaksanu kauheesti vouhottaa. Sittenhän se tärppäsikin oisko ollu yk8. Ota iisisti, ei sitä montaa kuukautta jaksa jännittää Eikä mulla ainakaan ollu mitään taikasanoja, se vaan ettei jaksa samaa juttua kelata kaiken aikaa ja on muutakin tekemistä, että ees hetkeksi unohtaa sen vauva homman.

 

Mä tulin raskaaksi ekalla yk:lla, ja jännitin kyl kans koko ajan, et oonko vai enkö oo.. Ja plussa sit loppujen lopuks pärähti testiin ja toista odotellaan! =)
Ja siis mä jännäilin jo heti kierron alussa Ja kuvittelin myös itselle kaikenmaailman oireita (tai siis ajattelin kuvittelevani), mikä ei sit ollutkaan pelkkää kuvitelmaa.
Mut kyl mä luulen, et jos ihan hirveesti ressaa, niin se saattaa vaikeuttaa raskaaksi tuloo. Pelkäsin itse ihan samaa ja mietin koko ajan, että ei saa jännittää ja ressata.

Tsemppiä sulle! =)

Toivottavasti sait jotain selkoo mun sepustuksesta

Katyana & Papu <3 rv 9+4

 

kun on vuoden yrittänyt, niin kummasti se jännittäminen siitä laantuu. mä olin ihan täpinöissä aiemmin, nyt sitä vaan tarkkailee menkkaoireita ja mietiskelee tekiskö testin. en oo tehny vuoden aikana vissiin 4 testiä, toki mun kierrot on ollu välillä ihan megalomaanisen pitkiä

 

Ihanaa huomata, että on muitakin jännittäneitä Ehkäpä tämä on tässä vaiheessa sitten ihan asiaan kuuluvaa, eikä mun tartte ottaa pulttia itelle enää tästä jännityksestä vaan annan itteni jännittää jos siltä tuntuu Olen vaan odotellut ja suunnitellut tätä hetkeä jo kaksi vuotta ja nyt kun se on käsillä niin tuntuu toisaalta niin käsittämättömältä ja toisaalta taas niin hyvältä Olen nauttinut tästä yrityskierrosta ja pillerittömyydestä. Jännitän kai juuri siksi, että ensinnäkin hormonaalisten ongelmieni takia on ennustettu raskautumisen kestävän kauan. Toinen syy on se, että uskon bonganneeni oviksen tuossa kp 12-13, jolloin multa tuli paljon valkkaria. Kp 15-16 mulla tuli pienet tipat kirkasta verta housuun ja epäilen, että se oli jotain oviksen jälkimaininkeja.

Blaah... ja kiveekin taas varmaan kiinnostaa :|

 

R86 :hug: IHANAA huomata että on muitakin raskautumisen johdosta jännittäviä, samoja kysymyksiä olen itse pohtinut mielessäni

Itse olen odottanut ja suunnitellut tätä hetkeä kauan aikaa, laskenut kuukausia ja päiviä, ja tosiaan nyt kun olis raskautumisyritys edessä niin jännittää, tuleeko sitä vauvaa vai ei...koko ajan yrittää olla stressaamatta mutta odotukset on hyvin korkealla. Esikoista odotellessa tärppäsi 9yk ja silloin en juurikaan stressaillut mitään.
Mulla on nyt muistaakseni meneillään kp 11 ja yk 1

 

Mulla kans pienoinen jännitys kokoaika päällä kun juurikin aloitettu esikoisen yritys. Kaipa se asia pitäisi vaan jotenkin unohtaa ja lakata kyttäilemästä kalenteria että milloin olisi parhaat päivät jne.
Tulee jos on tullakseen. Helpommin sanottu kun tehty