Oletko joskus haikaillut jättämäsi miehen perään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailijaabi96
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailijaabi96

Vieras
Useemmin se taitaa olla nainen joka jättää. Oletko joskus jättänyt jonkun miehen/pojan ja jälkikäteen ainakin jollakin tasolla katunut?

Itse olen ihan hyvässä parisuhteessa. Viime viikonloppuna olin kuitenkin lukion luokkakokouksessa. Siellä oli myös lukioaikainen poikaystäväni. Muistan, että jätin hänet ylioppilaskesänä, koska hän tuntui vaan niin lapsellista.

Täytyy sanoa, että tietty haikeus iski nyt kun tuli sama poju nähtyä. Kaikki aikaisemmat piirteet joihin joskus ihastuin, olivat tallella. Mutta tilalle tullut iso määrä miehisyyttä, itsevarmuutta jne. Oli hyvässä ammatissa ja kaiken huipuksi vielä sinkku... no en ollut ainoa, joka kiinnitti häneen huomioita. Tuntui aika moni vanha luokkakaveri (nainen) viihtyvän hänen seurassa.

Kotimatkalla mulle tuli semmoinen kaihoisa itku suorastaan. Hävettää myöntää mutta minkäs teet. Kaikki muistot tulvivat lukiovuosilta...
 
Juu ei todellakaan ollut millään tavalla rahasta kiinni. Laitoin tuon "hyvä ammatti"-jutun vain siksi, että halusin korostaa että siinäkin suhteessa asiat oli hyvin.

Itseasiassa tämä poika oli lukioaikoina aika varakkaasta perheestä. Ei tosin KOSKAAN korostanut sitä. Ei elänyt leveästi, eikä rehvastellut. Minä kyllä tiesin, että talousasiat oli hänelläkin kunnossa. Että jos se olis jotain ratkaissut niin olisin kyllä pitänyt kiinni.
 
Kyllä se on se raha mikä yleensä naisille ratkasee. Meiänkin luokkakokouksessa oli yks pullukka johon ei ykskään tyttö ees vilkassu lukioaikana. Mut kaveri sitten käärinyt tuohta kohtuullisesti IT-bisneksistä, ni jopas muuttu ääni kellos. Pullukka pääsi nussimaan luokan kuuminta mimmiä (oli yhä kuuma). Saunassa pisteli takaapäin. Eipä mimmiä haitannut vaikka oli naimisissa jne... Tämmösiä naiset on.
 
Kyllä se on se raha mikä yleensä naisille ratkasee. Meiänkin luokkakokouksessa oli yks pullukka johon ei ykskään tyttö ees vilkassu lukioaikana. Mut kaveri sitten käärinyt tuohta kohtuullisesti IT-bisneksistä, ni jopas muuttu ääni kellos. Pullukka pääsi nussimaan luokan kuuminta mimmiä (oli yhä kuuma). Saunassa pisteli takaapäin. Eipä mimmiä haitannut vaikka oli naimisissa jne... Tämmösiä naiset on.
Ei voi yleistää omien kokemusten takia kuitenkaan vai harmittaako kun et päässy liukkaille?
 
Olen katunut. Jätin miehen, tai pojan, kun se oli ns. liikaa viihteellä. Nyt oma mies kittaa olutta kaikki vkl. Tämä entinen poikaystävä ei juo lainkaan, vaan treenaa. Ja tuo ex on nykyään myyntijohtaja ja nykyinen taas poliisi. Ei sillä että tulot kaikki kaikessa, mutta vuorotyö... Ei jaksaisi enää näin nelikymppisenä.
 
7 vuotta haikailin ensirakkauteni perään ja lopulta sain hänet takaisin. Nykyään olemme naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Enpä tiedä, olisiko kannattanut sittenkään haikailla, koska eron syyt eivät ole poistuneet. Miehelle maistuu edelleen alkoholi liikaa ja se on pilannut liittomme.

Nykyään harmittelen, etten ymmärtänyt ottaa hyvää miestä, jonka tapasin siinä välissä. En tiedä, mitä hänelle nykyään kuuluu, mutta oli silloin kunnollinen ja työteliäs. Ajoi kuorma-autoa.
 
Toisinaan mietin entistä miestä, vaikka en häntä kuitenkaan itselleni enään haluaisi, hänestä ei saanut muuta kuin sydänsuruja. Kuitenkin jonkunlaista seksuaalista vetovoimaa hänessä on. En osaa selittää.
 

Yhteistyössä