Oletko herkkä?

[Jepuli]

Tuntuu välillä tyhmältä, että on niin herkkä että tulee usein itku jälkeenpäin kun joku sanoo jotain rumaa. Siis jos joku sanoo minulle jotain henkilökohtaisesti rumaa tai puhuu ilkeitä selän takana.

Muutaman kerran viikossa itken miehen kainalossa ilkeitä ihmisiä, ja hävettääkin tämä herkkyys. Olen ollut ihan lapsesta saakka tällainen, ja ihan hyvin pärjännyt elämässä kun itken sitten kotona enkä näytä herkkyyttä ns. ulkopuolisille vaikka kuinka itkettäisi. Jos miehen kanssa tulee riitaa niin riidan päälle itken taatusti.

Minulla ei siis ole huono itsetunto, olen vain todella herkkä ja koen tunteet hyvi voimakkaasti. Jos olen iloinen niin räjähdän onnesta, jos olen surullinen niin suunnilleen itken sängyllä alla maailman pahuutta.

 

[astrolabe]

Olen - ja en ole. Tunteeni heittelevät laidasta laitaan. Voin olla todella tunteettoman oloinen ja toisaalta ylitsevuotavan tunteellinen.

 

[Lilii lisänimetön]

Olen yli-. Mutta osaan peittää sen tarpeen tullen, kuten esim. keskustelupalstoilla ja työelämässä.

 

[MorbidMama]

Olen - ja en ole. Tunteeni heittelevät laidasta laitaan. Voin olla todella tunteettoman oloinen ja toisaalta ylitsevuotavan tunteellinen.

Sama täällä. En tykkää, etenkään siitä tunteettomuudesta.

 

[chorizo]

Olen todella herkkä mut hyvin harva sen tietää. Ulkoisesti vaikutan varmaan välillä aika tunteettomaltakin, ja mulle se on jokin suojautumiskeino muutenkin, etten kauheesti näytä tunteitani - edes läheisille (paitsi lapsilleni).

 

[Jehnny Tightlips]

Äiti sanoi minua lapsena herkäksi, mutta omasta mielestäni en ole mitenkään poikkeuksellisen herkkä. (Jos nyt ajatellaan, että kaikki on kuitenkin pohjimmiltaan jonkin verran herkkiksiä.) Väsyneenä eniten.

 

[Tapiontytär]

En ole, mulle pitää sanoa jotain tosi henkilökohtaisuuksiin meneviä törkeyksiä että edes korvaani lotkautan. Itken kerran-pari vuodessa ja sekin yleensä joku hormonien & yliväsymisen summa.

 

[Mummeliisa]

Timo K. Mukka kuvasi joskus jossain haastattelussa äitiään yhtä herkäksi kuin "10 litran teräskattila". Kuvaus voisi sopia minuunkin. En siis ole kovinkaan herkkä "joutavuuksille" eli säästän kyyneleet todella isoille menetyksille.

 

[feger]

Olen herkkis, mutta harvoin kuitenkaan ihan itkuun asti menee.

 

[Rähinä-Reetta]

Mua on haukuttu kovaksi. En mä ihan niin kovakaan ole. -_-

 

[fgdjgfjjhgjh]

Olen aika herkkä. En turhia itkeskele, mutta mietin asioita usein ihan liikaa. Ja en helposti päästä ihmisä ihan lähelle tai avaudu. Joten voin varmaan vaikuttaa vähän kylmältä:/ Mitä en todellakaan ole, yritän ottaa aina muut todella hyvin huomioon.
Jos joskun päästän sydämeen, niin siellä on..vaikea päästä ihmisitä yli(ero)

 

[Anatolia]

En ole, en ainakaan liian herkkä. Mutten myöskään tunteeton tai kylmä. Itken, jos on tarvetta. Kovin usein ei ole.

Ei sellaista kyllä käytännössä koskaan edes tapahdu, että mulle sanottaisiin henk.koht. rumia asioita, ilkeitä asioita. Eli sellaisen takia minun ei ole mieltäni tarvinnut pahoittaa. Ja sellainen vika minussa on, ettei oikeastaan piirun vertaa kiinnosta mitä ihmiset ehkä minusta selän takana puhuvat.

 

[Jepuli]

Minulla tämä on johtanut myös siihen, että piti lopettaa työt. Olen siis juristi, ja muutaman vuoden työelämän jälkeen tajusin etten kestä. Sain yksinkertaisesti burn outin.

Nykyään olen kotiäiti ja teen siinä sivussa paikallisille perunkirjoituksia ja välitän kiinteistökauppoja. Tieriidat on pieniä juttuja verrattuna avioeroihin (olen siis erikoistunut perhe- ja jäämistöoikeuteen). Tykkään laista ja sen tulkitsemisesta, mutta ei minusta ole itkettämään ihmisiä oikeudessa.