Olenkos minä nyt tässäKIN asiassa ihan metsässä..

[FreezeCat]

..vai mitä ihmettä??!!

Tilanne: mun anopintekele on eläkkeellä oleva. Eli aikaa on vaikka kattoon syleskellä. Ei ole aikatauluja, inkentinken. Eikä varsinkaan tänään, just ilmoitti. Meillä nuorimmat muksut (3- ja 5-v.) nukkuvat päiväunet. Aina. Heräävät aikaisin aamulla. Ja viisivuotias ei todellakaan jaksa kuppelehtia koko päivää hereillä, on tullut todistetuksi itsestä riippumattomista tekijöistä turhan monta kertaa. Anopintekeleeni tietää tasan tarkkaan asiasta.

Miksi, oi miksi sitten pitää hänen AINA tehdä kaikki lapsiamme koskevat "laatuaikaa mummon kanssa" suunnitelmat juurikin alkavaksi päiväuniajankohtana :headwall: :O??!!

Ja sitten kun joudun jälleen kerran toppuuttelemaan suunnitelmiaan ja siirtämään niitä muutamalla tunnilla tuonnemmaksi, niin sitten - ilmoille kyrvähtää marttyyri matriarkka, joka ei suinkaan keskustele asiasta minun kanssa suoraan (olen lasten kanssa siis kotona) vaan itkee miehelleni (joka on töissä hevonkuseman matkan päässä), kuinka jälleen estän häntä olemasta lastemme kanssa ja tuolla tyylillään aiheuttaa eripuraa, ainakin hetkellisesti, mieheni ja minun välille (liekö se sitten tarkoituskin, mene ja tiedä). Tosin - sillä erotuksella, että kotiuduttuaan mieheni osaa olla järkevä ja ymmärtää tilanteemme täällä kotona ja perustelut toiminnalle, mutta asian ollessa akuutti ei pysty kykenemään sanomaan äidilleen sitä.

No arvatkaas vaan kuka se on parhaillaankin "kuspiä" :stick:??!!

Kiitos ja anteeksi purkuni :ashamed:....ryömin tästä jonnekin...päikkäreille...

 

["Anne"]

:O Aika kuspiä anoppi sulla. Onneksi miehesi kuitenkin lopulta tajuaa ja on sun puolella.

 

["vieras"]

Noh, ihmiset on vaan ajattelemattomia välillä. Juttu nimittäin kävis myös poikani isään. Silloin kun hänellä on vapaapäivä eikö maailma pysähdy? Nimittäin aina tulee täysin yllätyksenä, että poika on viety aamulla päiväkotiin ja että nukutaan viikonloppuna päiväunet.

Ajattelematonta ja aika itsekeskeistä. Kannattaa itse tuohtua niistä suunnitelmista suoraan sille anopille niin saattaa ehkä vielä oppiakin.

 

[rockyroad]

:hug: Anopillasi on vissiin tarvetta vähän härkkiä teidän elämää. :headwall: Tsemppiä, toivottavasti sille menee joskus jakeluun, että teidän elämä ei pyöri sen pillin mukaan.

 

[Elomeena]

Olen lähipiirissäni huomannut, että ihmiset vanhetessaan unohtavat millaista on hoitaa ja elää pienen lapsen kanssa. Meillä ollaan kanssa väännetty tästä päiväuniasiasta ja nimenomaan anopin kanssa. Hänestä olen turhantarkka kun lapsen on nukuttava klo 11-15 välillä parin kolmen tunnin päiväunet.

I feel ya. Onneksi miehesi kuitenkin kotiin tullessaan on tukenasi. Omalle äidille on vaan toisinaan niin vaikea sanoa vastaan. Tsemppiä (et siis ole ihan metsässä )!

 

[FreezeCat]

Kiitos, hei teille....tässä tulee kohta ihan vainoharhaiseksi näiden tämmöisten asioiden selittelyissä ja oman perheen periaatteiden puolusteluissa.

Mä voisin oikeesti ymmärtää anoppiani, jos tää päiväuniasia tulisi jotenkin yllätyksenä puun takaa, olis ns. eka kerta tai jotain. Mutta. Kun ei ole. Itseasiassa ei ole kauaakaan, kun keskustelin hänen kanssaan tästäkin asiasta ihan - minun puoleltani ainakin ja ihan vilpittömästi - rakentavassa ja ymmärtävässä hengessä. Mieheni oli jopa siinä vaiheessa myös keskustelussa mukana, että yhdessä olimme tasoittamassa tilannetta ja selkiyttämässä, miksi emme voi noin vain taipua hänen suunnitelmiinsa ykskaks. Silloin anoppini oli jotenkin mukana keskustelussa, ainakin lopulta tuntui ymmärtävänsä, jonkinverran.

Nyt ollaankin sitten jo tässä. Samassa suossa. Mainittakoon vielä, että järjenjuoksussa yleisellä tasolla ei pitäisi oleman hänellä mitään häikkää - on hyvin säpäkkä ihminen, jos niikseen haluaa.

No. Herran haltuun siis. Mutta voi pojat, kun rupee korpeemaan ja syömään omaa energiatasoa tuo tuommoinen...kun sitä haluais semmoista joustavaa yhteistyötä ja nimenomaan sitä lähentymistä lapsiemme ja mummonsa suhteen, ettei tulis sitä kuilua sukupolvien välille. Mutta päätäni jyskään tuohon seinään....

Mielenkiinnolla odotan iltapäivän kohtaamistamme niiden kirottujen päikkäreiden jälkeen ...!

(..taivas sentän, toivottavasti ymmärtäisin sitten aikanani olla olematta noin hankala anoppi...)