Olenkohan täysin epäonnistunut äiti??

Poikamme on vähän alle 2-vuotias. Hoidan häntä kotona. Hänen kanssaan ollaan, jutellaan, touhutaan ja välitetään hänestä paljon. Saa myönteistä palautetta.
Mutta ongelma on se, että hän tekee koko ajan jotain. Pääasiassa vaarallisia ja kiellettyjä asioita. Joudun jatkuvasti puuttumaan asiaan ja kieltämään ja estämään. Jo pienen minuutin vessassa käynnin aikana ehtii tapahtumaan jotain. Esim. yöpöytä kaatuu varpaille tai kaivaa tiskialtaasta lasipurkin jonka paiskaa pirstaleiksi lattialle tmv. Kaikki ns. vaarallinen on nostettu ylös, mutta aina saa jotenkin kiivettyä ja käsiinsä jotain mitä ei pitäisi. Siihen ei todella tarvita kuin minuutti tai kaksi kun jotain voi jo sattua.
Elämästämme kotona onkin tullut yksi kieltojen helvetti. Tuntuu ettei kieltämiselläkään ole mitään virkaa kun sitä on pakko tehdä koko ajan. Ja jos ei kiellä, sattuu kamalia.

Ulkoillaan myös päivittäin ja nyt on alkanut puistossa läpsimään toisia pieniä lapsia. Erityisesti yhtä hiljaisempaa poikaa. Ja minä TAAS KIELLÄN. Kiellän, neuvon, ohjaan ja kiellän. Tuntuu että vaikka mitä yritän, mikään ei auta. Millä tähän järjettömään heilumiseen ja riehumiseen saisi jotain järkeä? Multa lähtee kohta järki, nyt hän on päiväunilla ja minä itkeä tihrustan. Tämä päivä on ollut tosi vaikea.

Kaipaisin rakentavia vinkkejä tai edes jotain tukea? Voiko olla adhd, vai onko tuo tuonikäiseltä aivan normaalia?

 

kannattaahan toi tutkituttaa mut jotkuu lapset vaan on vilkkaita tutkijoita. kato pitäähän se tietää mitä sille lasipurkille käy kun sen heittää lattialle! mun laps (vast 1v) ihan saman lainen, ruokapöydän tuolit on nostettu pöydälle ettei pääse kiipeemään, hellasta on nappulat kiskottu irti ja mitään mikä ei oo pultattu kiinni jonnekkin ei oo esillä. kaapit ja laatikot on lukossa. sairaalassa on silti käyty vähän paikkailtavana. naapurin lapsi leikkii kiltisti paikallaan yhellä lelulla ja tää äiti on kateellinen! meidän esikko ku ois edes minuutin paikallaan...... nukkuessakin pyörii ympyrää =) voimia sulle! mitää neuvoa en osaa antaa mut koita kestää!

 

Tekis mieli kirjoittaa sinulle pitkästikin, mutta sanon nyt vaan, että aika voi rauhottaa lasta, usko pois. Ja tuo läpsiminen ja kovakouraisuus kavereita kohtaan oli meilläkin kuvioissa 2v. molemmin puolin. Ajan kanssa oppi ja uskoi, ja leikkii nyt nätisti. Tappelee kyllä kavereiden kanssa, mutta sanallisella tasolla kinastellen, mikä on jo suurta editystä

TIetenkään en tiedä, onko lapsellasi vaikka adhd piirteitä, mutta ei ollenkaan välttämättä! Lapsi on nyt tulossa parhaaseen uhmaikään, omaa tahtoa on valtavasti ja järkeä herneen verran, niin tietäähän sitä mitä siitä tulee! Ole rauhassa ainakin vuosi, jospa se pahin "kekseliäisyys" ja "omatoimisuus" menisi ohi.

 

Todennäköisesti lapsesi on vain hirmu vilkas, mutta jos adhd sinua mietityttää, niin voithan asiaa yrittää tutkituttaa. Ainakaan sitten sitä ei tarvitsisi miettiä, että pitäisikö tutkia tai voisiko olla. Epäonnistunut äitinä et ole, se on varma!!! Kuulostat, vaikkakin väsyneeltä, myös siltä, että näet paljon vaivaa lapsesi hyvinvoinnin eteen. Voimia


:hug:

 

Et todellakaan ole millään lailla epäonnistunut!

Kuulostaa meidän pojalta, jonka kanssa sain juosta perässä joka paikkaan, ulkona oli välillä valjaat kun karkasi. Hän riehui, huusi, ei tullut puhetta vain tavuja. 2-vuotiaana aloimme epäillä ettei kaikki ole kohdallaan. Pihalla hän käyttäytyi niin että puri melkein jokaista lähelle tulevaa lasta ja muutaman kerran todella pahasti, kun en kerennyt estämään. Ei tullut toimeen toisten lasten kanssa. Alle 3-vuotiaana menin pojan kanssa puheterapeutille, joka melkein suoraan totesi, että pojalla on dyspraksia, eli puheen- ja kielenkehityksen häiriö. Se helpotti huomattavasti, kun vielä pääsimme tutkimuksiin ja saimme sitten paljon tukiverkostoa, sairaalan, puheterapia ja lastenpsykologin.

Nyt poikamme on 5-vuotias ja puhe on tullut ja ymmärtäminenkin on kehittynyt ja nyt hänen kielellinen tasonsa on noin 4-vuotiaan tasolla ja luultavasti on jo ottanut muut lapset kiinni kehityksessä kouluun mennessä.
Toivottavasti sinun lapsesi on vain vilkkaampi ja rauhoittuu iän myötä. Puhu neuvolassa sinua häiritsevistä asioista, ehkä saat sitä kautta apua. Ja yritä järjestää itsellesi omaa aikaa aina välillä, sitten taas jaksaa vähän paremmin.

Voimia sinulle :hug:

 

meillä oli ja samntyyppistä hulinaa, mutta aletiin käydä perhekerhossa yms kaksi kertaa viikossa jossa näkee muita lapsia. alkuun oli kyllä hulinaa ja joutui komentamaan kokoajan, mutta nyt on tottunut että on ikäistään seuraa ja se kummasti ainakin meillä rauhoitti lasta kun tietää että on touhua tiedossa ja on oppinut muidenkin kanssa olemaan.

eli voi olla osittain myös huomion ja omanikäisen seuran opuutetta. eli rojhkeasti vaan kerhoon yms säännöllisesti niin lapsi tottuu seuraan ja pääsee tekemään kavereiden kanssa omia juttuja.

ja kummipojallamme on adhd, samantapaista kyllä mutta erona että hän ei jaksa keskittyä mihinkään, eli ei edes jaksa kuunnella lyhyttä satua alusta loppuun.

tsemppiä' pikku riiviön kanssa. kyllä se helpottaa!