Y
yh kelan silmin
Vieras
Haluaisin teidän mielipiteenne (ja sen takuulla saan
Eli ero takana/meneillään lasten isästä, avioeron harkinta-aika päällä, ositus tehty ja myin osuuteni talosta miehelle. Muutin lasten kanssa pois yhteisestä kodista, lapset kirjoilla mun luona, eli saan Kelan yksinhuoltajakorotuksen (Kelan kategoriassa olen yh).
Lasten isä todella hyvä isä, asuu korttelin päässä. Lapset hänen luonaan 3 yötä viikossa (ei putkeen vaain 1 ja 2 yötä kerralla), kun lapset menevät kouluun, siirrytään vuoroviikkosysteemiin.
Kelan ja byrokratian silmin olen YH, mutta yleisellä tasolla se särähtää korvaani, kun ei oikein kerro totuutta tilanteesta. Lasten isä päivittäin tekemisissä lasten kanssa, kantaa edelleen vastuun heistä ja jakaa arkea paljon heidän kanssaan, mulla paljon yksinään aikaa koska lapset isällään.
Eli kun joku uusi tuttu kysyy olenko yksinhuoltaja (eikä tiedä tilannetta) niin en osaa vastata. Sanon mieluummin olevani yhteishuoltaja, mutta ei se taida olla edes mikään sana. Plus tuntuu että jos sanon olevani yksinhuoltaja, se tuntuu epäreilulta "oikeita" yksinhuoltajia kohtaan. Uusi ystäväni on todellinen yh, isä ei osallistu millään lailla lasten elämään. Juuri oltiin puistossa yhdessä kun kolmas osapuoli kysyi ollaanko yksinhuoltajia, hän vastasi kyllä ja mä myös, se tuntui epäreilulta häntä kohtaan.
Ymmärrättekö? Mitä te vastaisitte?
Eli ero takana/meneillään lasten isästä, avioeron harkinta-aika päällä, ositus tehty ja myin osuuteni talosta miehelle. Muutin lasten kanssa pois yhteisestä kodista, lapset kirjoilla mun luona, eli saan Kelan yksinhuoltajakorotuksen (Kelan kategoriassa olen yh).
Lasten isä todella hyvä isä, asuu korttelin päässä. Lapset hänen luonaan 3 yötä viikossa (ei putkeen vaain 1 ja 2 yötä kerralla), kun lapset menevät kouluun, siirrytään vuoroviikkosysteemiin.
Kelan ja byrokratian silmin olen YH, mutta yleisellä tasolla se särähtää korvaani, kun ei oikein kerro totuutta tilanteesta. Lasten isä päivittäin tekemisissä lasten kanssa, kantaa edelleen vastuun heistä ja jakaa arkea paljon heidän kanssaan, mulla paljon yksinään aikaa koska lapset isällään.
Eli kun joku uusi tuttu kysyy olenko yksinhuoltaja (eikä tiedä tilannetta) niin en osaa vastata. Sanon mieluummin olevani yhteishuoltaja, mutta ei se taida olla edes mikään sana. Plus tuntuu että jos sanon olevani yksinhuoltaja, se tuntuu epäreilulta "oikeita" yksinhuoltajia kohtaan. Uusi ystäväni on todellinen yh, isä ei osallistu millään lailla lasten elämään. Juuri oltiin puistossa yhdessä kun kolmas osapuoli kysyi ollaanko yksinhuoltajia, hän vastasi kyllä ja mä myös, se tuntui epäreilulta häntä kohtaan.
Ymmärrättekö? Mitä te vastaisitte?