Olenko turhanpäiväinen valittaja - purhausta miehen aamu-unisuudesta ja pitkistä työpäivistä

["vvv"]

Olen asunut monessa maassa ja voin sanoa etta yleista on etta mies on kotona klo 19-20. Minusta klo 18 olisi tosi aikaisin!

 

["möks"]

Ap, voin sanoa, että miehesi ei ikinä tule ymmärtämään sun näkökulmaasi tässä. Ihan turhaan huomauttelet. Vaihda taktiikkaa. Ota vaikka harrastus, jonka takia miehen pitää jonain päivänä tulla kotiin tiettyyn aikaan ja vastata sen aikaa itsenäisesti lapsista, laittaa iltaruoka yms. Ehkä hänkin sitten huomaa mikä merkitys sillä on tuletko suoraan jumppatunnilta tms. kotiin vai jäätkö puoleksi tunniksi extraa saunomaan ja juoruamaan sillä välin kun hän yrittää hoitaa lasten iltahommat yksin.

 

[valivali ap]

[QUOTE="möks";28989801]Ap, voin sanoa, että miehesi ei ikinä tule ymmärtämään sun näkökulmaasi tässä. Ihan turhaan huomauttelet. Vaihda taktiikkaa. Ota vaikka harrastus, jonka takia miehen pitää jonain päivänä tulla kotiin tiettyyn aikaan ja vastata sen aikaa itsenäisesti lapsista, laittaa iltaruoka yms. Ehkä hänkin sitten huomaa mikä merkitys sillä on tuletko suoraan jumppatunnilta tms. kotiin vai jäätkö puoleksi tunniksi extraa saunomaan ja juoruamaan sillä välin kun hän yrittää hoitaa lasten iltahommat yksin.[/QUOTE]

Noh, olen itse asiassa pistänyt joskus muutamiksi päiviksi lapset hoitoon, koska minulla on ollut hoidettavana sellaisia asioita, joihin en ole pystynyt ottamaan lapsia mukaan (eikä ole sukulaisia, joille voisi lapset pistää). eli lapset ovat olleet hoidossa. Ja tällöinkin tuntuu olevan hirvittävän hankalaa, kun lapset pitäisi noutaa hoidosta klo 17, kun se menee kiinni. Monesti sitten soittelee minulle matkalla, ettei ehdi klo 17 ja voinko minä ne kuitenkin hakea... Hoidosta ovat jo kertaalleen valittaneet, että voiko mies tulla hieman aiemmin, koska päiväkoti tosiaan menee kiinni klo 17, eikä 17.05.

 

["näin meillä"]

Niin kauan kun kukaan lapsista ei ollut koulussa koko perhe nukkui aamulla pitkään (9-10). Mies lähti töihin puoleltapäivin ja tuli yhdeksältä. Palaveri- ja opetuspäivinä lähti jo aamusta. Nykyään mies keittää aamupuurot ja lähtee töihin joko yhtä matkaa koululaisten kanssa, kävellen tai sitten on aamupäivällä kotona tekemässä töitä. Illalla tulee ysiltä kotiin. Mies on siis tosi paljon töissä ja jos on kotona, tekee mielellään töitä täälläkin. Aluksi mun oli vaikea ymmärtää tätä ja miehen päivärytmiä yleensä, mutta nykyään tää on ihan paras vaihtoehto!
Koululaiset voivat jutella rauhassa isänsä kanssa aamukävelyillään, pienet ovat isän "jaloissa", kun hän on kotona töissä ja mä saan rauhassa suunnitella ilan puuhat. Mä nautin siitä, että mulla on omaa aikaa lasten kanssa illalla ja sit voin jutella rauhassa miehen kanssa kun hän tulee kotiin ja lapset yleensä ovat jo sängyissään ja osa jo nukahtaneena. Mies tekee kuusipäiväistä viikkoa ja yksi päivä viikossa kuluu tiiviisti perheen kanssa. Suosittelen ap:lle, että listaa itsellesi teidän tilanteen hyvät puolet ja ala rauhassa korostaa niitä ja kerro myös miehellesi suunnitelmistasi. Kaikki perheet ei rytmity 8-16-työllä, mutta kun oma tyyli löytyy, siitä kannattaa nauttia!

 

["fiia"]

en jaksanut lukea kaikki vastauksia, mutta ymmärrän kyllä sinua ja että tuollainen harmittaa. Vaikka se onkin kaiken kaikkiaan pieni ongelma verrattuna siihen millaisia ongelmia joillain lapsiperheillä on...
Mielestäni teidän pitäisi varata tähän aiheeseen kunnon "keskusteluaika", jolloin (ilman nalkutusta) voisit kertoa omat näkökantasi ja toiveesi,, ja että nykyinen järjestely ei sinusta tunnu reilulta. kuulostaa siltä että miehesi ei niitä ole ottanut tosissaan toistaiseksi? Tekisitte jotain hyvin selkeitä käytännön sopimuksia asiasta, esim että toinen vkl aamu on sinun nukkuma-aikaa ja toinen miehen. Ja että mies järkkää työnsä niin että esim 2-4 krt kuukaudessa tulee töistä aiemmin ja viettää perheaikaa (ja nämä merkitään oikein kalenteriin etukäteen). Miettisitte yhdessä mistä asioista kumpikin on valmis joustamaan ja tulemaan vastaan, ja miten kumpikin saisi viikon mittaan lepoaikaa. Voihan olla että miehelläkin on jotain toiveita ja juttuja jotka harmittaa, joissa sinä voisit puolestasi häntä auttaa. Sinun on pysyttävä lujana mutta tyynenä ja asiallisena, räyhääminen ja valittaminen ei varmasti tuo tulosta. Sopikaa jo etukäteen että palaverista on tultava oikeita tuloksia, jotka kirjataan paperille. Parasta olisi jos tuohon keskusteluun voisi tulla mukaan joku ulkopuolinen (jos teillä on esim joku hyvä ystävä), ikään kuin puolueettomaksi fasilitaattoriksi, niin pysyisitte paremmin asiallisina ja saisitte sovittua jotain käytännön juttuja joita sitoutuisitte vaikka kuukauden verran kokeilemaan. Eikä kävisi niin että päädytte syyttelemään toisianne ja kertaamaan miten asiat aiemmin on mennyt (nyt pitää keskittyä vain siihen miten teette jatkossa, ja että kumpikin sitoutuu auttamaan toista ja helpottamaan toisen kuormaa). Ja sitten kuukauden päästä uusi palaveri ja katsotaan miltä tuntui ja olisiko syytä muuttaa jotakin.
Tuli myös mieleeni että mistähän miehen suuri unentarve mahtaa johtua? Valvooko hän illalla liian myöhään? Vai onkohan hänellä jokin sairaus (esim kilpirauhasen vajaatoiminta, masennus, työuupumus) jolloin unen tarve ja väsymys lisääntyy? Kyllähän terve aikuinen ihminen nousee ihan mielellään 7-8h hyvän yöunen jälkeen… (ellei ole kasaantunutta univelkaa).
Mietin myös olisiko teidän mahdollista muuttaa lähemmäksi miehen työpaikkaa? Pikkulapsivuodet vierähtää niin kovin nopeasti ohi ja on sääli jos mies käyttää noin monta tuntia viikossa autossa istumiseen, poissa perheen luota…

Meillä on vähän toisinpäin, mieheni joutuu matkustamaan paljon, ja lentokentälle lähtö on useasti todella epäinhimilliseen aikaan (klo 5-6 välillä), ja noista työmatka-ajoistahan ei tule mitään korvausta eikä niitä lasketa työajaksi, eli työpäivät ovat aivan järkyttävän pitkiä jos matkatkin siihen laskee. Ongelmaksi muodostuu että vaikka mies yrittäisi kuinka hiljaa hiipiä aamulla, niin lapset heräävät, eli meidän kaikkien päivä alkaa sitten liian aikaisin, lapset eivät osaa jatkaa uniaan, ja ovat sitetn päiväkodin jälkeen todella kiukkuisia ja väsyneitä. Ja joudun usein laittamaan heidät jo ennen kasia nukkumaan, jolloin eivät ehdi ollankaan nähdä isäänsä (joka on myös esimiesasemassa ja tekee pitkää päivää, eikä hänellä mitään työaikoja olekaan). Itsekin aloitin nyt töissä, ja täytyy sanoa että monta kertaa olen miettinyt onko tämä rumba sen arvoista, kun yksinäni kaiken hoidan. Saan arjen kyllä jotenkin pyörimään kun teen lyhennettyä työaikaa, mutta se tietenkin merkitsee että kaikki kotityöt yms ja lähes kaikki lastenhoito ovat edelleen minun niskassani. Mutta en valita sillä olen niin onnellinen että saan lasteni kanssa olla (ja että ylipäänsä ties kuinka monen vuoden toiveilun ja lapsettomuushoitojen jälkeen saatiin lapsia), enemmänkin säälin miestä jolta menee nämä ihanat pikkulapsivuodet ohi suun kun paahtaa töissä yötä päivää. Ennen pitkäähän meillä on vapaa-aikaa ilman lapsia ihan yllin kyllin, nyt yritän täysin siemauksin nauttia tästä ”härdellistä” mitä tässä elämänvaiheessa saa kokea. Ja kyllä töissäkäynti helpottaa siinä mielessä että lapset saavat nyt 2-3 ateriaa päivässä päiväkodissa, eli kodinhoitohommat ovat helpottaneet huimasti, en olisi uskonut että tuntuu niin paljon helpommalta. Ja saan hoidettua työaikana omia asioitani tuhat kertaa helpommin kuin lasten kanssa kotona ollessa (esim omat lääkärikäynnit, pankkiasiat, työmatkoilla soittelen kavereille ja teen kauppalistat jne). Eli ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla osa-aikaista töissäkäyntiä (esim 40-60% työaikaa)? Ainahan voit jäädä uudelleen hoitovapaalle jos se ei tunnu hyvältä. ?

 

[suski14]

joo-o tää on tuttua meilläkin, vähän eri aikataulut mutta mies ei paljoa osallistu. Onko se sitten vaan itsekkyyttä, vai pitäisikö mun itse vaan toimia eri lailla että tajuaisi?