V
valivali
Vieras
Mieheni on esimies, työajaksi merkitty 8-16, mutta se on joustava. 40 h pitäis töitä tulla viikossa, käytönnössä töitä voi tehdä 7-15 tai jopa 9-17, joskus tai aika useasti tekee töitä vielä kotonakin + työmatkat. Työmatkoihin menee 1 h 15 min suuntaan, talvella pidempään eli 1 h 30 min. Itse olen ollut 5 vuotta kotona hoitamassa meidän lapsia.
Olenko minä turhanpäiväinen valittaja, kun yritän aina sanoa miehelle, että jos hänellä on ylitöitä, tekisi ne aamusta, ei illasta. Mies tulee yleensä kotiin noin klo 18, eli aika perheen kanssa jää yleensä iltaisin todella lyhyeksi. Työstä tulon jälkeen mies syö ja lukee pöydässä, käy vessassa lukemassa ja siivoaa omat jälkensä keittiöstä. Kello on 19, kun hän "vapautuu" lasten ja perheensä pariin. Lapset menee nukkumaan jo 20.30 jälkeen.
Eli siis esim. tänään hänellä oli tiedossa, että menee töissä pidempään. On kotona varmaankin aikaisintaan klo 19. Hän siis nukkui aamulla pidempään (ja valvoi yöllä todella pitkään koska tiesi tai oli itse päättänyt, ettei aamulla tarvi nousta aikaseen). Mielestäni hän voisi tällaisina ylityöpäivinäkin mennä kahdeksaan töihin ja kun ylitöitä kertyy, niin a) lähtisi toisena päivänä aiemmin töistä pois tai pitäisi kokonaisen vapaapäivän. Olen siis yrittänyt hänelle sanoa, että meidän perheen ja minun jaksamisen kannalta olisi olennaisempaa lyhentää työpäivää sieltä loppupäästä eikä sitten "tuhlata vapaa-aikaa" aamuisin nukkumalla työpäivinä pidempään.
Mies siis aamu-uninen. Harvoin on töissä ennen klo 8:aa. Yleensä on työpaikalla vasta 8.15-8.30. Joka sitten puolestaan näkyy siinä, että joutuu lähtemään töistä vasta 16.30 ja perheen yhteinen aika illalla lyhenee. Mies myös saa nukkua molempina öinä viikonloppuisin pidempään, eli minä herään lasten kanssa. Mies hoitaa lasten aamuheräämiset ehkä n. 10 päivänä vuodessa.
Olenko minä siis turhanpäiväinen valittaja kun valitan kerta toisensa jälkeen, että jos niitä ylityövapaita tulee, niin ne olis kiva jos ne olis iltapäivästä tai koko päivän mittaisia. Mies taas aamu-unisena mieluummin pitäisi ne aamuisin, eli nukkuisi tunnin pidempään. Lähtee kuitenkin siten töihin, ettei ehdi olla aamuisinkaan lasten kanssa, ei pese pyllyjä eikä vaihda vaippoja. Pistää vain lastenohjelmat, jos joku on hereillä.
Mulla itsellä rassaa hirveästi se, että joudun sanomaan kerta toisensa jälkeen että lyhentäisi sitä työpäivää lopusta tai pitäisi vapaapäivän eikä nukkuisi aamulla niin pitkään. Sanon tästä aika ajoin, itselle tulee lähes paha mieli kun valitan taas. Silti mitään ei tapahtu eikä häntä koskaan näy täällä aiemmin. Jos hän joskus pitää ylityövapaapäivän, niin hän lähtee kaupungille hoitamaan asioitaan ja on siellä koko päivän. (siis esim. pankissa käynnit, virastoissa käynnit, vaateostokset jne). Eli ei ole silloinkaan kotona ja aika ei ole perheelle suunnattu.
Ja turha sanoa, että jätä se sika tai mies ei välitä perheestään. Kyllä välittää, mutta hänellä ei vaan leikkaa riittävästi, että ymmärtäisi sen että kotona olis hyvä olla ajoissa. Ei vaan osaa aikaansa järjestää riittävän tehokkaasti mielestäni.
Mä en voi ajatellakaan lähteväni töihin. Kokisin sen liian raskaana itselleni. Kaikki vastuu lapsista kasaantuisi minulle. Aamuherätykset, pukemiset, tarhaan viemiset. Koska minä olisin se, jolla olisi lyhyemmät työmatkat. Ja illalla sama rumba. Kaikki lapsiin liittyvä ruoanlaittoineen, tarhasta hakemisineen ja muineen kaatuisi minun niskaan. Lisäksi vielä koiran ulkoilutus on nyt ja tulevaisuudessa minun vastuulla. Siivous on jo nyt minun vastuulla, varmasti jatkossakin. Joo, tiedän että yksinhuoltajia on ja hekin selviävät mutta eniten mua vituttaa se, että meitä on kaksi, joista toinen on töissä "liian pitkään". Eikä pidennä sitä työpäivää aamusta tarvittaessa, vaikka niin toivonkin.
Olenko minä turhanpäiväinen valittaja, kun yritän aina sanoa miehelle, että jos hänellä on ylitöitä, tekisi ne aamusta, ei illasta. Mies tulee yleensä kotiin noin klo 18, eli aika perheen kanssa jää yleensä iltaisin todella lyhyeksi. Työstä tulon jälkeen mies syö ja lukee pöydässä, käy vessassa lukemassa ja siivoaa omat jälkensä keittiöstä. Kello on 19, kun hän "vapautuu" lasten ja perheensä pariin. Lapset menee nukkumaan jo 20.30 jälkeen.
Eli siis esim. tänään hänellä oli tiedossa, että menee töissä pidempään. On kotona varmaankin aikaisintaan klo 19. Hän siis nukkui aamulla pidempään (ja valvoi yöllä todella pitkään koska tiesi tai oli itse päättänyt, ettei aamulla tarvi nousta aikaseen). Mielestäni hän voisi tällaisina ylityöpäivinäkin mennä kahdeksaan töihin ja kun ylitöitä kertyy, niin a) lähtisi toisena päivänä aiemmin töistä pois tai pitäisi kokonaisen vapaapäivän. Olen siis yrittänyt hänelle sanoa, että meidän perheen ja minun jaksamisen kannalta olisi olennaisempaa lyhentää työpäivää sieltä loppupäästä eikä sitten "tuhlata vapaa-aikaa" aamuisin nukkumalla työpäivinä pidempään.
Mies siis aamu-uninen. Harvoin on töissä ennen klo 8:aa. Yleensä on työpaikalla vasta 8.15-8.30. Joka sitten puolestaan näkyy siinä, että joutuu lähtemään töistä vasta 16.30 ja perheen yhteinen aika illalla lyhenee. Mies myös saa nukkua molempina öinä viikonloppuisin pidempään, eli minä herään lasten kanssa. Mies hoitaa lasten aamuheräämiset ehkä n. 10 päivänä vuodessa.
Olenko minä siis turhanpäiväinen valittaja kun valitan kerta toisensa jälkeen, että jos niitä ylityövapaita tulee, niin ne olis kiva jos ne olis iltapäivästä tai koko päivän mittaisia. Mies taas aamu-unisena mieluummin pitäisi ne aamuisin, eli nukkuisi tunnin pidempään. Lähtee kuitenkin siten töihin, ettei ehdi olla aamuisinkaan lasten kanssa, ei pese pyllyjä eikä vaihda vaippoja. Pistää vain lastenohjelmat, jos joku on hereillä.
Mulla itsellä rassaa hirveästi se, että joudun sanomaan kerta toisensa jälkeen että lyhentäisi sitä työpäivää lopusta tai pitäisi vapaapäivän eikä nukkuisi aamulla niin pitkään. Sanon tästä aika ajoin, itselle tulee lähes paha mieli kun valitan taas. Silti mitään ei tapahtu eikä häntä koskaan näy täällä aiemmin. Jos hän joskus pitää ylityövapaapäivän, niin hän lähtee kaupungille hoitamaan asioitaan ja on siellä koko päivän. (siis esim. pankissa käynnit, virastoissa käynnit, vaateostokset jne). Eli ei ole silloinkaan kotona ja aika ei ole perheelle suunnattu.
Ja turha sanoa, että jätä se sika tai mies ei välitä perheestään. Kyllä välittää, mutta hänellä ei vaan leikkaa riittävästi, että ymmärtäisi sen että kotona olis hyvä olla ajoissa. Ei vaan osaa aikaansa järjestää riittävän tehokkaasti mielestäni.
Mä en voi ajatellakaan lähteväni töihin. Kokisin sen liian raskaana itselleni. Kaikki vastuu lapsista kasaantuisi minulle. Aamuherätykset, pukemiset, tarhaan viemiset. Koska minä olisin se, jolla olisi lyhyemmät työmatkat. Ja illalla sama rumba. Kaikki lapsiin liittyvä ruoanlaittoineen, tarhasta hakemisineen ja muineen kaatuisi minun niskaan. Lisäksi vielä koiran ulkoilutus on nyt ja tulevaisuudessa minun vastuulla. Siivous on jo nyt minun vastuulla, varmasti jatkossakin. Joo, tiedän että yksinhuoltajia on ja hekin selviävät mutta eniten mua vituttaa se, että meitä on kaksi, joista toinen on töissä "liian pitkään". Eikä pidennä sitä työpäivää aamusta tarvittaessa, vaikka niin toivonkin.
voisihan tästä erota mutta arkeni vaikeutuisi ja kyllä rakastan miestä. Ottaa myös omaa aikaa vk- loppuisin ja nukkuu myöhään ja valvoo. Itse käyn töissä ja kodin pyörittäminen jäänyt minulle.