Olenko tällä palstalla ainoa, joka ei arvosta lasten pilalle hemmottelua?

[vieras]

Kaikki hyökkäsivät äskeisessä ketjussa kimppuuni, kun olen sitä mieltä ettei vanhempien kannattaisi maksaa lapsilleen ihan kaikkea, ei pienille lapsille eikä etenkään aikuisille lapsilleen. Enhän minä sitä voi estää, mutta mielipide mulla voi olla. Tunnen paljon nuoria ja aikuisia, jotka ovat aina saaneet kaiken mitä tahtovat ja voin sanoa, että suurin osa heistä on hyvin materialistisia ja tuhlailevia ihmisiä, joilla on elämän realiteetit täysin hukassa. Vaikka vanhemmat olisivat miten rikkaita, ei _minun mielestäni_ ole järkevää antaa lapsilleen kaikkea valmiiksi. Ja luulenpa, että yli 90% ihmisistä ajattelee näin. Harvassa ovat ne vanhemmat, jotka antaisivat lapsilleen kaiken, mitä nämä keksivät pyytää.

 

[SuukkoSuulle]

Mu mielestä lapsille ei todellakaan pidä maksaa kaikkea ja olen onnellinen, et itse en lapsena/nuorena saanu kaikkea mitä halusin.

 

[lelli]

En ole nähynt sitä toista ketjua, mutta olen kanssasi täysin samaa mieltä!!! Miksi pitää saada klaikki mitä haluaa?? Eikö mikään riitä?

 

[ap]

Mu mielestä lapsille ei todellakaan pidä maksaa kaikkea ja olen onnellinen, et itse en lapsena/nuorena saanu kaikkea mitä halusin.

No löytyipä täältä edes yksi samoin ajatteleva! Tuossa yhdessä ketjussa moni sanoi, että on ihan ok, jos vanhemmat maksavat lapselleen kaiken koko tämän elämän ajan, jos vanhemmat on niin rikkaita. Minun mielestäni he tekevät lapselleen karhunpalveluksen.

 

[Kowalski]

Njaa. Riippuu siitä, mitä tuo "pilalle hemmottelu" on.
Ei lasten/nuorten kuulu saada kaikkea, eikä vanhempien kuulu silottaa joka ikistä pientä vastoinkäymistä lastensa tieltä pois, mutta ei lapsi mene siitä pilalle vaikka joskus saisikin vanhemmiltaan jotain pientä kivaa extraa, oli sitten pikkulapsi tai jo aikuinen

 

[Meri-Kaisla]

En minäkään ole sitä mieltä, että lapsen/nuoren pitäisi saada kaikki valmiina ja heti. Mutta jos auttaa rahallisesti niin ei se tarkoita sitä, että lapsesta tulee heti materialisti. Vaikka saisi asunnon valmiina ja kalustettuna niin silti sitä rahaa tarvitsee jostain lisää, jos aikoo elämäänsä elellä.

Minusta myöskään ajatus, että kaikki pitää hiellä ja tuskalla ansaita on hieman vanhahtava ajatus. En kannata sitäkään, jos siihen on muukin vaihtoehto.

 

[muumuu]

Samaa mieltä. Ite oon joutunu hankkii taskurahoja jo 13v. Ja omat opetan siihe ettei kaikkee voi saada vaikka haluu. Ja jos jotaa oikee kovasti tahtoo sitä pitää oottaa ja yleensä tehdä töitä sen eteen.

 

[SuukkoSuulle]

No mun mielestä tekee kyllä karhunpalveluksen jo sillä jos hommaa asunnon kalustettuna. Kyl nuoren tulee itse aikuistua ja tuollaiset asiat itse hoitaa.

 

[zzz]

Mun mielestä vanhempien ei tule antaa lapsille elämän välttämättömyyksiä, koska ne aikuisten lasten on pystyttävä hankkimaan itse, mutta joku kiva extra juttu, mihin lapsilla ei olisi varaa, vaikka yhteinen lomamatka on jees. Samoin kun kylän tullessa extra herkut tai lahjakortti joskus vaikka kampaajalle, tai muu sellainen, mitä ilman jäisi ehkä kokonaan, jos ei sit saisi jostain.

 

[riikka]

Kaikki hyökkäsivät äskeisessä ketjussa kimppuuni, kun olen sitä mieltä ettei vanhempien kannattaisi maksaa lapsilleen ihan kaikkea, ei pienille lapsille eikä etenkään aikuisille lapsilleen. Enhän minä sitä voi estää, mutta mielipide mulla voi olla. Tunnen paljon nuoria ja aikuisia, jotka ovat aina saaneet kaiken mitä tahtovat ja voin sanoa, että suurin osa heistä on hyvin materialistisia ja tuhlailevia ihmisiä, joilla on elämän realiteetit täysin hukassa. Vaikka vanhemmat olisivat miten rikkaita, ei _minun mielestäni_ ole järkevää antaa lapsilleen kaikkea valmiiksi. Ja luulenpa, että yli 90% ihmisistä ajattelee näin. Harvassa ovat ne vanhemmat, jotka antaisivat lapsilleen kaiken, mitä nämä keksivät pyytää.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Hirveää välillä kattoa kaupassa kun laps joka on tottunu saamaa kaaiken käy riehuu ku ei jostain syystä saakkaan sitä mitä haluaa..mutku äiti aina ostaa mitä haluan jne..

 

[olkinalle]

Varmasti aika harvassa on vanhemmat jotka kaiken maksavat lapsilleen ja ostavat pienille lapsilleen kaiken mitä nämä haluavat.
Me saamme vanhemmiltamme paljon, mutta ostamme myös itse paljon.

 

[vieras]

Kyllä meidän lapset saavat vaatteet, astiat ym. laadukkaina lahjoituksina. Matkustavat kanssamme ja heillä on kaapeissa ruokaa, lompakoissa rahaa. MIKSI ei saisi antaa jos itsellä on? Hautaanko ne pitäisi säästää? Vai perinnönjakoon?

 

[viiden äiti]

Hemmottelu on aivan jotain muuta kuin rahaa ja kaiken ostamista.
Rajat ja rakkaus mutta hemmotella saa ja siitä ei kukaan piloille mene.
L
"Lasta ei voi hemmotella pilalle" sanoo ihana professori liisa Keltigangas-Järvinen.
Tuon kuulin vasta kun isot jo lentäneet pesästä ja kuopuksen kanssa elin ja noin olen toiminut, fiksujas on kaikista tullut.

 

[aivan!]

Itse kärsin tällä hetkellä siitä että sain pienenä kaiken mitä halusin ja sain tehdä juuri niinku halusin ja tähän tapaan opettivat vanhemmat kuin isovanhemmatkin. Nyt aikuisena ei meinaa rahat riittää ku pitää ostaa kaikki mitä haluaa ja sitten kun pyytää rahaa isovanhemmilta niin ne kääntää selkänsä. Aina passattu ja tehty kaikki eteen valmiiksi ja nyt sitten saa kärsiä ja opettajat eivät ota vastuuta (en tarkoita sillä että maksaisivat esim. laskuni) siitä.

Älkää siis hyvät vanhemmat ostako lapsillenne heti sitä mitä ne haluavat koska viikon päästä mieli voi olla toinen ja ne eivät sitä haluakkaan. Kaikkea ei ole myöskään pakko tehdä toiselle. Jos teini pyytää että tee leipä niin se teini-ikäinen pystyy sen itsekkin tekemään. älkää myös liikaa suojelko lapsianne tältä maailmalta tai se tulee ja potkasee joitakin ja lujaa myöhemmin ku kukaan ei ole suojelemassa ja siloittamassa teitä

 

[Johannina]

Ja provo senkun jatkuu...
Hohhoijaa, olisi edes kunnon provo.

 

[vieras]

Varmasti aika harvassa on vanhemmat jotka kaiken maksavat lapsilleen ja ostavat pienille lapsilleen kaiken mitä nämä haluavat.
Me saamme vanhemmiltamme paljon, mutta ostamme myös itse paljon.

Näin se menee!

 

[Gloria Mundi]

Minusta noissa kyselyissa siita saako 'aikuisia' lapsiaan auttaa rahallisesti ei olla kysytty sita etta ovatko nama samaiset lapset 'saaneet kaiken mita rahalla voi ostaa' koko ikansa!! Siina on valtavan suuri ero. Voin kertoa etta vaikka olemme 'rikkaita' ja voimme rahallisesti auttaa 'aikuista' lastamme niin paljon kuin haluamme/emme halua, se ei todellakaan tarkoita sita etta han olisi saanut KAIKEN rahalla ostettavan lapsena. Listaamaan naita en tassa viitsi ryhtya,,, kunhan vaan totean. Avitus elamassa omille jaloilleen paasemiseen ja ylenpalttista tavaralla/rahalla hemmottelua lapsena ei aina voi eika pida rinnastaa. Jalleen kerran muistutan niista ah!niin!ihanista! harmaan eri savyista,,,,

 

[Meri-Kaisla]

No mun mielestä tekee kyllä karhunpalveluksen jo sillä jos hommaa asunnon kalustettuna. Kyl nuoren tulee itse aikuistua ja tuollaiset asiat itse hoitaa.

Ei sen tarvi olla mikään luksusasunto, vaan esim. yksiö. Ei siinä monikaan koko elämäänsä pärjää. Mä en oikeasti usko, että lapsi menee tuosta pilalle, jos muuten elämänarvoja on opetettu ja kannustettu esim. opiskelemaan tai tekemään kesätöitä tms. En oikeasti edes tunne ketään, joka antaa lapsilleen aivan kaiken minkä lapsi haluaa tai elättää aikuista lastaan ilman, että tämän täytyy käydä töissä. Harvassa on nämä tapaukset.

Ja itse en saanut asuntoa kalustettuna, kunhan vaan pohdin.

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Enpä ole lukenut sitä toista ketjua, mutta ei minunkaan mielestä lapselle kuulu antaa kaikkea valmiina. Minulle se on aika lailla itsestään selvyys, mutta onpa tullut huomattua, että kaikki eivät ajattele niin.

 

[vieras]

Aiemmassa ketjussa kyselinkin, että jos unohdetaan alkuperäinen kysymys ja ajatellaan vain olennaista: entä jos on aina ollut rahaa? Siitähän tässä on kyse. Entä jos on tottunut saamaan kaiken halauamansa? Onko se yhtä kuin helpolla pääseminen ja kykenemättömyys pärjätä omillaan?

Esimerkiksi minä. En ole koskaan asunut vuokralla. Jos en ole rahassa kylpenyt niin ei minulla ole koskaan ollut taloudellisesti tiukkaakaan. En ole tarvinnut opintolainaa enkä työpaikkaa opiskellessani, ostin pienen auton ja asunnon 18-vuotiaana. Nyt paljon myöhemmin asun mukavasti, joskaan en täysin velattomasti enää. Voin matkustella ja ostella sellaisia asioita kuin haluan, tosin en maailmanympärysmatkoista haaveilekaan.

Kaikki tämä on seurausta siitä, että perin kolme lähisukulaistani alle 20-vuotiaana. Mukana molemmat vanhempani. Olenko etuoikeutettu, haluaisitteko vaihtaa paikkoja kanssani?

 

[Meri-Kaisla]

Minusta noissa kyselyissa siita saako 'aikuisia' lapsiaan auttaa rahallisesti ei olla kysytty sita etta ovatko nama samaiset lapset 'saaneet kaiken mita rahalla voi ostaa' koko ikansa!! Siina on valtavan suuri ero. Voin kertoa etta vaikka olemme 'rikkaita' ja voimme rahallisesti auttaa 'aikuista' lastamme niin paljon kuin haluamme/emme halua, se ei todellakaan tarkoita sita etta han olisi saanut KAIKEN rahalla ostettavan lapsena. Listaamaan naita en tassa viitsi ryhtya,,, kunhan vaan totean. Avitus elamassa omille jaloilleen paasemiseen ja ylenpalttista tavaralla/rahalla hemmottelua lapsena ei aina voi eika pida rinnastaa. Jalleen kerran muistutan niista ah!niin!ihanista! harmaan eri savyista,,,,

Tätä minäkin olen just yrittänyt ajaa takaa. Mutta kun se ei tunnu menevän täällä jakeluun.

 

[SuukkoSuulle]

Ei sen tarvi olla mikään luksusasunto, vaan esim. yksiö. Ei siinä monikaan koko elämäänsä pärjää. Mä en oikeasti usko, että lapsi menee tuosta pilalle, jos muuten elämänarvoja on opetettu ja kannustettu esim. opiskelemaan tai tekemään kesätöitä tms. En oikeasti edes tunne ketään, joka antaa lapsilleen aivan kaiken minkä lapsi haluaa tai elättää aikuista lastaan ilman, että tämän täytyy käydä töissä. Harvassa on nämä tapaukset.

Ja itse en saanut asuntoa kalustettuna, kunhan vaan pohdin.

Nii no... Mun mielestä ei vain ole järkevää edes sitä asuntoa hankkia.. Ku mu mielestä lapsen on hyvä itse opetella asunnon hankkimista ja vuokrasopimusten tekoa yms. ihan itsenäisesti, ettei jatkossakaan mene sormi suuhun. Mutta jokainen tekee tyylillään ja tää on vain mun mielipide =)

 

[ap]

Minusta noissa kyselyissa siita saako 'aikuisia' lapsiaan auttaa rahallisesti ei olla kysytty sita etta ovatko nama samaiset lapset 'saaneet kaiken mita rahalla voi ostaa' koko ikansa!! Siina on valtavan suuri ero. Voin kertoa etta vaikka olemme 'rikkaita' ja voimme rahallisesti auttaa 'aikuista' lastamme niin paljon kuin haluamme/emme halua, se ei todellakaan tarkoita sita etta han olisi saanut KAIKEN rahalla ostettavan lapsena. Listaamaan naita en tassa viitsi ryhtya,,, kunhan vaan totean. Avitus elamassa omille jaloilleen paasemiseen ja ylenpalttista tavaralla/rahalla hemmottelua lapsena ei aina voi eika pida rinnastaa. Jalleen kerran muistutan niista ah!niin!ihanista! harmaan eri savyista,,,,

Olen varmaan jotenkin outo, kun olen aina ajatellut niin, että kun nuori muuttaa omaan asuntoon, hän haluaa olla itsenäinen ja elättää itse itsensä. Toki suurin osa vanhemmista auttaa alussa rahallisesti ja tavarahankinnoin, mutta mikä idea on muuttaa omaan asuntoon, jos ei halua edes yrittää maksaa itsenäisesti vuokraa ja ruokakulujaan ja laskujaan? Eikö silloin kannattaisi asua vielä kotona? Ja puhun nyt työssäkäyvistä yksinasujista, opiskellessa on tilanne hiukan eri.

 

[ap]

Minusta noissa kyselyissa siita saako 'aikuisia' lapsiaan auttaa rahallisesti ei olla kysytty sita etta ovatko nama samaiset lapset 'saaneet kaiken mita rahalla voi ostaa' koko ikansa!! Siina on valtavan suuri ero. Voin kertoa etta vaikka olemme 'rikkaita' ja voimme rahallisesti auttaa 'aikuista' lastamme niin paljon kuin haluamme/emme halua, se ei todellakaan tarkoita sita etta han olisi saanut KAIKEN rahalla ostettavan lapsena. Listaamaan naita en tassa viitsi ryhtya,,, kunhan vaan totean. Avitus elamassa omille jaloilleen paasemiseen ja ylenpalttista tavaralla/rahalla hemmottelua lapsena ei aina voi eika pida rinnastaa. Jalleen kerran muistutan niista ah!niin!ihanista! harmaan eri savyista,,,,

Mutta tarkoitus kai on jossain vaiheessa päästä omille jaloille? Vai ajattelitko koko loppuelämän maksaa aikuiselle lapsellesi säännöllisesti rahaa vaikka hän tienaisi jo itse töissä?

 

[ap vielä]

Entä jos käykin niin, että vanhemmat esim. köyhtyvätkin jossain vaiheessa, miten tämä aikuinen lapsi sitten kykenee ottamaan vastuun itsestään, kun hänen ei ole koskaan itseään tarvinnut elättää?