Olenko sekoamassa vai onko tämä sitä normaalia äidin väsymystä?!

  • Viestiketjun aloittaja "väsynyt äiti"
  • Ensimmäinen viesti
"väsynyt äiti"
En tiedä kauanko enää kestän tätä.. Esikoiseni on nyt vuoden vanha ja tunnen itseni liian väsyneeksi. Parisuhde mättää ja pahoin, eikä lapsenkaan kanssa ole helppoa. Olen lukenut ja kuullut, että parisuhde on koetuksella pikkulapsivaiheen alussa, eikä esimerkiksi seksihalujen katoaminen siten tule yllätyksenä. Olin vain jotenkin kuvitellut, että halut alkaisivat tässä vaiheessa jo pikkuhiljaa palaamaan. Päinvastoin ajatuskin seksis etoo, ja tämä ymmärrettävästi vaikuttaa parisuhteeseemme. Mieheni on hermorauniolla eikä anna minun olla rauhassa, aina valittamassa asiasta. Harrastamme seksiä vähintään kerran viikossa, itse en siitä saa mitään. Riitelemme paljon ja tuntuu, että kaikki tunteet ovat miestäni kohtaan kuolleet. Outo ajatus, että ihminen, jota vielä ennen synnytystä niin palavasti rakastin tuntuu nyt vain pelkältä rasitteelta. Ainoa asia, mitä häneltä kaipaan on lapsen hoito aamuisin, että voisin edes vähän nukkua.

Sitten se väsy. Olen nyt vuoden nukkunut max. 4 tuntia yhtenäistä unta. Lapsi herää systemaattisesti öisin huutamaan kaksi/kolme kertaa yössä. Lopetin yöimetyksen kaksi kuukautta sitten, ja tilanne on vain pahentunut. Ennen heräilyyn auttoi rinta, nyt ei edes syli. Usein rauhoitteluun menee puolesta tunnista tuntiin. Yritän myös nukuttaa vieressä, mutta ei auta. Monta kertaa annankin rintaa aamuyöllä 6:n maissa, koska silloin huuto ei yleensä enää lopu millään.

En osaa kontrolloida enää itseäni, varsinkaan öisin. Eilenkin aloin kiljua täysiä vauvan itkiessä ja tuntui, että sekoan. En ikinä vahingoittaisi lasta, mutta joskus pidän häntä väkisin makuuasennossa tai työnnän hänet makaamaan vihaisesti. Tämä käytös ei tietenkään auta asiaa yhtään, mutta näin kuitenkin tapahtuu.

Ensimmäinen ajatus joka ikinen aamu on, että voi kumpa olisi jo ilta ja pääsisin takaisin sänkyyn. En jaksa enää mitään, eikä mikään kiinnosta.

Onko tämä normaalia väsymystä vai jotain muuta? Miten pystyisimme taas nukkua?
 
"-p-"
Eikö mies voi ottaa päävastuuta vauvasta vaikka viikonloppuisin, että voisit nukkua? Mene vaikka hotelliin yöksi, jos teillä ei ole kotona tarpeeksi tilaa. Kuulostaa siltä, että sun väsymys on mennyt jo liian pitkälle.
 
"vieras"
Paljonko mies osallistuu lapsen hoitoon? Meillä mies käy töissä, mutta osaltaan huolehtii myös lasten yöhulinoista. Voisitko neuvotella miehen kanssa, että saisit vaikka pari yötä viikossa nukkua ihan rauhassa, vaikka sellaisessa huoneessa, jonne ei kuulu lapsen itkut? Ja kun lapsella on ikää kuitenkin jo 1v, niin lopettaisin imetyksen kokonaan. Se nimittäin on meillä 3 lapsen kohdalla rauhoittanut yöt totaalisesti. Jos annat rintaa aamuyöstä, niin lapsihan sitä tietysti herää kerjäämään jo pitkin yötä. Lopeta imetykset kokonaan, se olisi minun neuvoni tähän!

Saisitko jonkun kaverin, sukulaisen tai palkatun lapsenvahdin myös päiväaikaan katsomaan lapsen perään, niin saisit nukuttua tai tehtyä omia juttujasi rauhassa. Mitenkäs muuten ruokavalio, liikunta jne elämäntavat? Nekin tukevat huimasti jaksamista lapsen kanssa.
 
"Muuan"
Onko lapsi tutkittu KUNNOLLA? Miksi hän ei nuku?
Kannattaa tutkia ainakin allergioita (onko muita oireita? ihottumaa? löysä vatsa? usein kakat? erityisen pahan hajuiset kakat?), korvat, astma (voi suht lieväoireisenakin aiheuttaa huonoa nukkumista)

Lisäksi neuvoisin ottamaan nyt mahdollisimman pian sellaisen systeemin, että isä hoitaa lasta öisin.
Meillä yöimetys saatiin loppumaan niin, että isä hoiti lasta öisin, itse nukuin toisessa huoneessa. Muutaman yönä lapsi itki jonkun verran. Sen jälkeen muutaman yön hän rauhoittui pikaisesti isän kanssa, kunhan minä en ollut paikalla. Sitten mahduimmekin taas samaan huoneeseen. Melko pian sen jälkeen siirsimme lapsen omaan huoneeseen nukkumaan. Yöt menee maks yhdellä heräämisellä silloin kun poika ei ole sairaana.

Ja tuo sun väsymys... kuullostaa ihan vaan väsymykseltä, jos sä yöt hoidat itkevää lasta. Toiset ei kestä unettomuutta yhtä hyvin kuin toiset.. itse kuulun niihin jotka eivät kestä.

Voimia sinulle. Yritä selvitä.
Kerro miehellesi miten kuolemanväsynyt olet ja sano, että hänen täytyy nyt osallistua lapsen hoitoon enemmän.

9 lapsen äiti
 
  • Tykkää
Reactions: EricaSS
"vieras"
Kannattaa ilman muuta mennä lääkäriin tai ottaa asia puheeksi neuvolan terkkarin kanssa. Ei tuo enää ihan normaalin väsymyksen rajoissa ole. Tai sitten pitää ainakin tehdä itse jotain (yhdessä miehen kanssa) sille väsymykselle eli esim. mies hoitaa vauvan viikonloppuöisin, että sinä saat nukkua.
 
"väsynyt äiti"
Mies on aina välillä hoitanut lasta öisin, mutta eipä hänestä ole tarpeeksi apua kuitenkaan. Hänenkin on väsy, ja hän käy töissä eikä muutenkaan tunnu ymmärtävän kuinka väsynyt oikeasti olen. Aina kun tulee esim seksistä puhe ja yritän selittää, että kunhan vain pääsen väsymyksestä yli niin sitten varmasti seksikin alkaa seksikin kiinnostaa, niin hän hermostuu. Vähättelee ja sanoo, ettei minun aina pitäisi ottaa väsymystä syyksi (ihan kuin se oli vain tekosyy).

Olen ajatellut töihin paluuta, ja varmaan parin kuukauden päästä sen teenkin, Olisi vain kiva saada yöt ehjiksi ennen sitä, enhän muuten jaksaisi edes tehdä töitä. Nytkin aamut menevät sumussa, lähinnä sohvalla torkkuillessa.

Ruokavalio ja liikunta ovat nyt ihan päin peetä, haluaisin kovasti urheilla, mutta ei minulla ole sihen voimia. En jaksa edes usein keittää itselleni päivisin ja syönkin vain mitä sattuu kunnes illalla syömme yhdessä mieheni kanssa kunnon ruokaa.

Imetystä en ole ajatellut lopettaa vielä. Kokeilin reilun viikon olla antamatta rintaa aamuyöstä, koska itsekin ajattelen sen sekoittavan lasta kun eihän hän voi ymmärtää miksii saa rintaa klo 6 mutta ei klo 4. Annoin kuitenkin periksi kun se meni siihen, että lasta ei saanut enää millään nukkman kuuden jälkeen, eikä viikossa tapahtunut mitään muutosta asiassa.
 
sdf
Ottaako mies oma-alotteisesti hoitaakseen lasta? Muistan miten minua ärsytti suuresti se, että sain aina erikseen pyytää häntä tekemään jotakin lapseen tai kotiin liittyvää. Esim. juuri nuo yöheräämiset oli sellaisia, etten voinut ymmärtää, miksei hän tehnyt niitten eteen mitään. Ihmettelin, etteikö hän näe/halua/viitsi tehdä mitään, jotta minä voisin EDES JOSKUS nukkua.

Joskus kun hän otti hoitaakseen lapsen, niin minun olisi pitänyt lähteä rentoutumaan jonnekin kavereitten kanssa. Mutta kun minä olisin halunnut vain olla kotona ja levätä tai nukkua tekemättä yhtikäs mitään. Ja kun se väsymys menee yli, niin joku yksi parin tunnin lepohetki ei todellakaan auta mitään.

No näistä ajoista on jo useampi vuosi ja parisuhdekin on parantunut. Mutta muistan kyllä, miten olin katkera miehelle, enkä olisi voinut kuvitellakaan mitään intiimimpää hänen kanssaan. Ja toki sain neuvoja, että puhu miehelle. Mutta tuntui kummalliselta, että jouduin aina uudestaan puhumaan tästä ja hän oli kuin ulkopuolinen, joka joskus tarjosi hyvää hyvyyttään lastenhoitopalveluja.
 
"vieras"
Normaalista en tiedä, mulla itselläni oli samanlaista. Ihmiset on niin erilaisia ja toiset reakoi väsyneenä niin eritavoin. Itselläni oli myös seksihalut kateissa. ekasta 8kk ja toisesta 1,7kk. Siinä vaiheessa kun itse havahduin murehtimaan edes koko seksi haluja ne palasi muutaman kuukauden päästä siitä. Jokaisella äidillä on huonot hetket (toiset eivät niitä vain tunnusta edes kysyttäessä). Niin kauan on asiat hyvin kun ne pystyy ääneen jollekkin kertomaan. Mun mielestä ihan normaalia äitiyttä, tosin oot nyt jaksamisen äärirajoilla ja niitä hetkiä on kaikilla!! Ihan varmasti!
 
Mun mielestä sun pitäis nyt saada nukkua pari kokonaista yötä ja katsoa sitten oloa uudestaan.

Luultavasti et ole sekoamassa, vaan ihminen yksinkertaisesti tarvitsee unta jaksaakseen! Mulla ainakin väsymys tekee masennuksen kaltaiset oireet ja helpottaa heti kun saa paremmat yöunet.

Eli nyt mies valvomaan lapsen kanssa, sinä nukkumaan muualle. Ja kun tuntuu, että ärsyynnyt liikaa niin käännä vaikka selkä lapselle ja kiroile hetki, mutta älä käsittele lasta kovakouraisesti!

Jos oireet ei unilla helpota, niin sitten lääkäriin.
 
  • Tykkää
Reactions: Napoleon Dynamite
"vieras"
Kuulostaa tutulta. Minulta löydettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Kannattaa tarkastuttaa, se vie elämältä värit ja valon. Valvominen loppui, kun laitoin vauvsn omaan huoneeseen nukkumaan ja nukutin päiväunille aina klo 12 parvekkeella kärryissä. Kaikki rutiinit tein kellontarkasti...plus joo lapselta löytyi allegiaa. Nyt rauha maassa. Älä syyllistä itseäsi. Soita neuvolaan ja omalääkärille. Ole rehelleinen, saat apus, eikä sinua katsots kieroon. Tuo on niin tuttu tilsnne monelle uupuneelle äidille. Tsemiä. Kihta voit hymyillä tuollekin elämönvaiheelle, niinkuin minäkin pystyn, vaikka olin varma, etten koskaan selviä siitä painajaisesta.
 
"vieras"
Uskon, että ihan puhdas unen puute voi aiheuttaa tuon olosi. Minusta on ihan turha lähteä etsimään mitään kummempia syitä masennuksesta tms, jos unenpuute on noin suuri kuin sinulla. Voi olla, että unenpuute aiheuttaa masennustakin, mutta se tuskin poistuu kuin nukkumalla. Unenpuutteen merkitystä vähätellään, mutta se itsessään on aidosti vaarallista ja voi aiheuttaa ihan oikean sekoamisen, masennuksen ja laukaista esim. skitsofrenian. Sekä lisäksi altistaa mm. diabetekselle ja aika monelle muulle ns. fyysiselle sairaudelle.

Pääsisitkö nukkumaan esim. kerran viikossa pois kotoa? Lähde vaikka perjantai-iltana vanhemmilesi, kaverillesi, hotellin tms ja käytä aika nukkumiseen ja vain olemiseen itseäsi varten. Puhelin pois päältä, ei telkkaria tietokonetta tai mitään muuta valvottavaa. Jos jaksat, voit käydä lenkillä, mutta jos elimistä on riittävän rasittunut unenpuutteesta, sekään tuskin on hyväksi esim. sydämelle. Eli unta, unta, unta.
 
"vieras"
Meillä tilanne oli vähän samankaltainen. Lapsi heräs monta kertaa yössä ja joskus vain valvoi yöllä parikin tuntia. Vuoteen tai reiluun vuoteen en nukkunut yhtään yötä putkeen. Se oli ihan hirveetä. Menin töihin, kun lapsi oli vuoden, mikä oli virhe! Lapsi valvotti edelleen ja unettoman yön jälkeen oli vaan pakko lähteä töihin. Päivät meni ihan usvassa, luulin välillä tulevani hulluksi, voimat oli ihan lopussa.

Nyt sä tarvit unta! Keinolla tai toisella. Joko mies kattoo lasta ja sä menet johonkin muualle nukkumaan tai järjestätte jonkun ulkopuolisen avun. Voisitko mennä jollekin läheiselle, äidille, siskolle tai ystävälle yöksi? Sairaalaankin pääsee lähetteellä, jos on tarpeeksi uupunut. Hae apua NYT! Mä en tajunnut hakea, sinnittelin kaksi vuotta, kunnes olin aivan poikki. Siinä vaiheessa onneks lapsi alkoi nukkumaan yönsä ja mä aloin pikkuhiljaa palautumaan.
 
Mullakin unenpuute teki kaikenlaista ja masennusoireitakin. Testit ei näyttäny masennusta ja kaikesta nousi vaan se väsymys joka oli aivan järkkyä sillon ekavuonna. Lapsi ei nukkunut kun pikkupätkissä ja heräili ja itki ja...kaikki koitettiin muttei mikän tuonut unta(eikä meinaa tulla vieläkään tolle 5v). lähemmäs 2v loppu heräilyt öisin, sen jälkeen tuli se kauhukotausjakso ja taas mentiin...Sanosin että eka vuos oli aivan kaameaa univajetta, seuraavat 2v vaihdellen. 3v alkaen ei oo heräilly kun kipeänä ja harvoin esim pahaan uneen. Sä tarvisit ap nyt akuutttia apua ja lepoa itelles. Puhiu neuvolassa ja ukolles vakavasti.
 
tutulta kuulostaa
Tuo olisi kyllä voinut olla minun näppikseltäni puolitoista vuotta sitten.

Ensimmäiseksi kommentoin tuohon väsymykseen - se on todennäköisesti juuri puhdasta unen puutetta, kuten edellinenkin kirjoittaja totesi. Jatkuva univaje syö todella paljon ihmistä, ja kestää kuukausia palautua sittenkin kun unitilanne korjaantuu. Oman pojan synnyttyä vetelin samantyyppisillä unilla noin puolitoista vuotta ja olin aivan hermoromahduksen partaalla. Toisaalta univaje altistaa myös masennukselle, mutta ihka ensin lähtisin korjaamaan kaikin mahdollisin tavoin unitilannetta.

Pääasiallinen syy tuntuu olevan sinulla lapsen heräily ja yösyöminen. Tuon ikäisellä yleensä rupeaa yöunet olemaan jo pidempiä joten yösyöntiä kannattaa lopetella. Meillä pojan heräilyn syyksi yösyönnin loputtua löytyi allergia. Eikä vaan yksi kaksi allergiaa, vaan koko liuta. Vaan kun oli imetyksellä vuoden ikään saakka, niin diagnosointi oli vaikeaa. Alkuun ei edes oireilut juuri muuten kuin huonoilla ja levottomilla yöunilla. Varsinkin suoliperäiset allergiat ovat monesti vaikeampia tunnistaa. Vasta kun tehtiin maitokokeiluja vuoden iän lähestyessä (pojalla siis allergioina maito, muna, nauta, soija jne) alkoivat iho-oireet, joista epäilys heräsi. Kun kaikki allergisoivat aineet saatiin karsittua ruokavaliosta, alkoi meidän ukkeli nukkua täysiä öitä.

Omat univaikeudet tosin jatkuivat senkin jälkeen. Lääkärin määräyksestä piti siirtyä nukkumaan kauemmas pojan sängystä (meillä oli tuolloin kaksio ja pinnis meidän makkarissa) etten herää automaattisesti pojan joka liikahdukseen. Lisäksi mies otti töissäkäynnistä huolimatta päävastuun pojan yöheräilyistä. Pikku hiljaa rupesi uni normalisoitumaan ja elämä näyttämään valoisammalta.

Tsemppaaan täältä myös, että sinnittele, kyllä se helpottaa! Vaikka taustalla ei olisikaan lapsen allergioita, niin aika tekee myös tehtävänsä ja lapset alkavat nukkua niitä kokonaisia öitä. Yöimetyksestä kannattaa kyllä tässä vaiheessa hankkiutua kokonaan eroon, vaikka se on alkuun rankkaa, kun toinen herää vaatimaan sitä mihin on tottunut. Tilalle vaikka vesipullo öisin, jos on hankala tapaus. Kun sinun väsymyksesi alkaa hellittää, myös tunteet miestä kohtaan palailevat varmasti, yrittäkää vain jaksaa tämän vaikean ajan yli. Sitten kun uniasiat korjaantuvat, voi tarkastella elämää taas uudestaan. Myös masennuksen vaara on olemassa, joten lääkärillä kannattaa käydä.

Valtavasti voimaa, tiedän miten kamala olo on tuossa tilanteessa!!
 
tutulta kuulostaa
Luin vielä tekstisi uudestaan ja tajusin, että yösyötön olet tosiaan jo lopettanut, vaikka välillä väsymyksessä annatkin periksi. Piti siis lähinnä kirjoittamani, että pysy lujana tuon yösyötön suhteen äläkä anna rintaa, vaikka se olisi helpompaa. Ja lapsi allergiatesteihin, ihan varmuuden vuoksi.
 
"vieras"
Niin ja sitä piti sanoa, että varmasti lapsi vaistoaa sun pahan olotilasi ja on rauhaton. Aina niinä hetkinä, kun olin itse rauhallinen ja ns. seesteinen, lapsen kanssa sujui helpommin esim nukutukset. Mutta useimmiten oli todella väsynyt ja hermostunut, varmasti vaikutti myös lapseen, vaikka muuten olikin helppo lapsi, vain nukkuminen oli ongelma.
 
10 kk valvomista
Höpö höpö, vauvaa et mitenkään vaurioita (kuten eo. kirjoitti). Sä olet yksinkertaisesti väsynyt. Ei kukaan kestä "sekoamatta" noin vähillä unilla, nim. kokemusta on. Sun kirjoituksesta päätellen et saa itse tuota vauvan yövalvomista pois, suosittelen et soitat neuvolaan ja sitä kautta pääset lääkäriin. Ne tutkivat johtuuko tuo itku jostain vai onko se vain tapa. Ja jos mitään ei löydy, voit päästä lapsen kanssa unikouluun. Meillä valvottiin 10 kk ja sitten asiat lähti rullaamaan, ekaks Lastenklinikalle tutkimuksiin ja sen jälkeen unikouluun. Ja nyt meillä nukkuu tyytyväinen perhe. Olin juuri noin väsynyt kuin kuvailet, en muista vieläkään noista ajoista hirveästi. En usko et sulla on mitään masennusta tai mitään, olet vain yksinkertaisesti tosi väsy. Ymmärrän senkin ettei se miehen yöhoitaminen aina auta, meillä vauva ei rauhoittunut isälleen lainkaan. Toiset lapset ovat vain älyttömän sitkeitä ja siihen päälle kun laitetaan vuoden valvonut äiti, niin sekasoppa on valmis. Mulla myöskään yhden yön kokonaan nukkuminen ei auttanut yhtään, olin itsekin ihan stressi "ylivalvomis" tilassa, vasta tuo ulkopuolinen unikoulu toi ratkaisun ongelmiin.

Älä häpeä myöntää lääkärissä väsymystäsi, mäkin soitin pari kertaa Lastenklinikalle nopeuttaakseni lääkärinaikaa, jolloin kerran he pyysivät tulemaan päivystykseen (kun valitin etten enää yksinkertaisesti jaksa). Ilmeisesti halusivat tarkistaa ettei vaan pahoinpidellä vauvaa ja nähdä meidät et millanen väsynyt äiti sieltä tulee. Tarjosivat myös mahdollisuutta ottaa vauva sairaalaan pariksi yöksi, mutta kieltäydyttiin, koska he lupasivat että nyt ruvetaan tutkimaan asiaa. 2 kk meni kaikkiin tutkimuksiin ja unikouluun ja sen jälkeen on tosiaan nukuttu.

Tsemppiä sulle, meitä on ollut ja on samassa tilanteessa muitakin! :)
 
vierailija
Meillä on kaksi pientä lasta ja vuorottelemme niin että kumpikin nukkuu kaksi yötä peräkkäin lasten kanssa, toinen toisessa huoneessa jonne heräilyt ei kuulu. Toimii erittäin hyvin. Valvominen aiheuttaa kuvaamasi oireita, et todellakaan ole sekoamassa vaan vakavasti yliväsynyt. Sinun täytyy päästä nukkumaan välillä kokonaisia öitä, yhdetkin kunnon yöunet ja olo on aivan erilainen. Onneksi ne lapset kasvaa,tsemppiä!
 
vierailija
Täälläkin yksi vuoden valvonut äiti. Minäkin olen tosi väsynyt, ainakin henkisesti. Koko vuosi pelkkää lapsen ja kodin hoitoa. Kaikki yöheräämiset yksin. Rikkonaiset yöt ovat liiankin tuttuja. Minustakin on välillä tuntunut, että sekoan. Vuoteen en ole päässyt tekemään mitään minulle mielekästä ja vaihtelua tuovaa. En ole päässyt hetkeksikään rentoutumaan enkä olemaan vain minä. Aina olen vain äiti ja aina valmiina palvelukseen. Todella yksinäinen vuosi. Ja kyllä, minulla on puoliso, joka käy töissä. Mutta äitihän se lapsen hoitaa. Miksi aina mussutetaan, kuinka ihanaa ja nami nami tämä lapsiperhe elämä on. Eikö voida rehellisesti sanoa, että on Helvetin rankkaa ja työlästä. Ai niin, anteeksi , valittaa ei saa. NäinHän on neuvottu. Töihin paluuta odotellessa...vaikka sekin hirvittää, kuinka työ valmiiksi väsyneenä sujuu.
 
akava
Ei pitäisi tuollaisen miehen kanssa tehdä lasta joka ei sitä hoida. Äidin kuuluu saada omaa aikaa siinä missä isänkin. Minä olisin hypännyt kaivoon jos ei vuoteen olisi omaa elämää. Ei meillä ainakaan ole tuollaista"yksinäistä" ja "äitihän sen lapsen hoitaa".
Vai oletko edes ilmaissut halusi omiin menoihin??
 
vierailija
Kuinkahan monta lasta olisikaan jäänyt tekemättä, jos olisi kristallipallo, josta katsoa, minkä verran mies lasta loppupelissä hoitaa : D Niitä vähän osallistuvia tapauksia on paaljon. Meidän isällä sentään on halu osallistua, toisilla ei oikein edes sitä.

Mieheni hoitaa osaltaan lasta mutta pitkien työpäivien vuoksi osuus jää hyvin vähäiseksi. Arki-iltoina en ehdi mihinkään. Viikonlopuisin korkeintaan hoitamaan kauppa-asiat. Miehellä aikaa vievät myös harrastukset ja 'miesten työt ' taloudessa. Lapsen tulo vaan muuttaa kaiken. Oli elämä ennen ja elämä nyt. Ottaa aikansa sopeutua uuteen tehtävään ja rooliin.
 

Yhteistyössä