Olenko sekoamassa vai onko tämä sitä normaalia äidin väsymystä?!

Tsemppiä kaikille pikkulasten vanhemmille! Hienoa, että useimmilla isät edes jotenkin osallistuvat yöhulinoiden hoitamiseen. Suosittelen kanssa ap:lle, että pikaisesti piiiitkää unta. Lapsi on jo niin iso, että voi harjoitella nukkumista ilman äitiä esim. isän, mummon tai jonkun muun läheisen kanssa ilman totutun tissin läsnäoloa. Jos mies kehtaa marista sulle seksin puutteesta, vaikka elämäntilanteesi on äärimmäisen raskas, itse kyllä pimahtaisin ukolle rajusti ja vaikka potkaisisin kiukuspäissäni munille. Jos teillä on seksiä edes kerran viikossa, voi äijäsi olla tyytyväinen. Mua ainakin jurppisi noi ukon seksihöpötykset taaperon yöhulinoita enemmän. Jätä taapero isälle pariksi yöksi ja nuku ja relaa. Noi turhat tissikitinätkin voi lakata ja saat edes nukkua, koska muuten tulet hulluksi aivan varmasti tolla menolla, etenkin, jos omaat alttiutta masennukselle tai psykoosille. Tsemppiä ja muista, että 1-v. ei tee sitä tahallaan tai sun kiusaksi.

 

En tiedä kauanko enää kestän tätä.. Esikoiseni on nyt vuoden vanha ja tunnen itseni liian väsyneeksi. Parisuhde mättää ja pahoin, eikä lapsenkaan kanssa ole helppoa. Olen lukenut ja kuullut, että parisuhde on koetuksella pikkulapsivaiheen alussa, eikä esimerkiksi seksihalujen katoaminen siten tule yllätyksenä. Olin vain jotenkin kuvitellut, että halut alkaisivat tässä vaiheessa jo pikkuhiljaa palaamaan. Päinvastoin ajatuskin seksis etoo, ja tämä ymmärrettävästi vaikuttaa parisuhteeseemme. Mieheni on hermorauniolla eikä anna minun olla rauhassa, aina valittamassa asiasta. Harrastamme seksiä vähintään kerran viikossa, itse en siitä saa mitään. Riitelemme paljon ja tuntuu, että kaikki tunteet ovat miestäni kohtaan kuolleet. Outo ajatus, että ihminen, jota vielä ennen synnytystä niin palavasti rakastin tuntuu nyt vain pelkältä rasitteelta. Ainoa asia, mitä häneltä kaipaan on lapsen hoito aamuisin, että voisin edes vähän nukkua.

Sitten se väsy. Olen nyt vuoden nukkunut max. 4 tuntia yhtenäistä unta. Lapsi herää systemaattisesti öisin huutamaan kaksi/kolme kertaa yössä. Lopetin yöimetyksen kaksi kuukautta sitten, ja tilanne on vain pahentunut. Ennen heräilyyn auttoi rinta, nyt ei edes syli. Usein rauhoitteluun menee puolesta tunnista tuntiin. Yritän myös nukuttaa vieressä, mutta ei auta. Monta kertaa annankin rintaa aamuyöllä 6:n maissa, koska silloin huuto ei yleensä enää lopu millään.

En osaa kontrolloida enää itseäni, varsinkaan öisin. Eilenkin aloin kiljua täysiä vauvan itkiessä ja tuntui, että sekoan. En ikinä vahingoittaisi lasta, mutta joskus pidän häntä väkisin makuuasennossa tai työnnän hänet makaamaan vihaisesti. Tämä käytös ei tietenkään auta asiaa yhtään, mutta näin kuitenkin tapahtuu.

Ensimmäinen ajatus joka ikinen aamu on, että voi kumpa olisi jo ilta ja pääsisin takaisin sänkyyn. En jaksa enää mitään, eikä mikään kiinnosta.

Onko tämä normaalia väsymystä vai jotain muuta? Miten pystyisimme taas nukkua?

 

[QUOTEj="vierailija, post: 31519797"][/QUOTE]
Voi kuinka tuttua onkaan jatkuva väsymys, vitutus ja jatkuva hermojenkiristys. Päivät ovat selviytymistaistelua. Ei koskaan omaa rauhaa tai aikaa. Kotisirkuksen lisäksi täytyy selvitä ansiotyöstä. Kuinka paljon parempi olisi ollut, kun ei olisi koskaan tarvinnut tänne syntyäkään. Ei tämä elämä niin kivaa ole.

 

[QUOTEj="vierailija, post: 31519797"]

Voi kuinka tuttua onkaan jatkuva väsymys, vitutus ja jatkuva hermojenkiristys. Päivät ovat selviytymistaistelua. Ei koskaan omaa rauhaa tai aikaa. Kotisirkuksen lisäksi täytyy selvitä ansiotyöstä. Kuinka paljon parempi olisi ollut, kun ei olisi koskaan tarvinnut tänne syntyäkään. Ei tämä elämä niin kivaa ole.[/QUOTE]


Mitenkä toivoisinkaan että saisit jonkun hengähdystauon jonka avulla jaksaisit eteenpäin. Eikö tuollaiseen tilanteeseen ole mitään järjestelyä olemassa... Tsemppiä!