Äitini kanssa meille meinaa tulla tästä ihan ylitsepääsemätön ongelma. Meidän näkemykset lapselle asetettavista rajoista on niin erilaiset. Mummu on aika paljon mukana meidän elämässä (viikottain, usein viettää viikonlopun tai osan siitä meidän kanssa), joten aihetta ei voi sivuuttaakaan.
Pieni tahtoihminen tuo poika on aina ollut, ja koko ajan tietysti lisääntyy oma tahto. Meillä on tiettyjä sääntöjä, joita noudatetaan ja ruokailu- ja nukkumaanmenoajat. Mielestäni monessa asiassa olisi varaa olla tiukempikin. Päästään ilman turhia kiukutteluja, kun tietyistä asioista pidetään kiinni eikä niitä tarvitse kyseenalaistaa. Äitini ei voi jostain syystä kunnioittaa meidän sääntöjä, ja täällä ollessaan antaa periksi joka asiassa, jos poika protestoi. Talloo mun mielestä pahasti meidän varpaille, kun viimeistään selän takana tekee niin kuin itse tahtoo. Mummun visiitin jälkeen meillä on aina pari päivää hankalaa, viime kerran jälkeen jatkuvaa protestia ja kiukuttelua kesti kolme - neljä päivää. :headwall:
Mummu on "ammattikasvattaja" - luokanopettaja (ei asiantuntija taaperoiden kasvatuksessa) ja on siksi mielestään automaattisesti oikeassa kasvatusasioissa. Mä taas mielestäni tiedän paremmin, mikä tuon pikkumiehen kanssa toimii, mikä ei.
Meillä ei ole kunnon keskusteluyhteyttä tässä asiassa, kun äitini ottaa herneen nenään joka kerran kun jostain sanoo. Sanokaa te, olenko minä väärässä - onko esimerkiksi liikaa vaadittu, että ruoka-ajat on noin kolmen tunnin välein ja syödä pitää omassa tuolissa, ruokalappu kaulassa. Lyödä ei saa. Lasta ei myöskään "lohduteta", jos kiukuttelee tai siis palkita siitä.
Jos vika on minussa, voin harkita kompromissin tekemistä joissakin asioissa.
Mummun visiitin jälkeiset päivät alkaa olla niin kurjia sekä minulle että pojalle, että tämä ei voi jatkua. Pitääkö nuo vierailut ihan oikeasti lopettaa jos muun ei auta?
Pieni tahtoihminen tuo poika on aina ollut, ja koko ajan tietysti lisääntyy oma tahto. Meillä on tiettyjä sääntöjä, joita noudatetaan ja ruokailu- ja nukkumaanmenoajat. Mielestäni monessa asiassa olisi varaa olla tiukempikin. Päästään ilman turhia kiukutteluja, kun tietyistä asioista pidetään kiinni eikä niitä tarvitse kyseenalaistaa. Äitini ei voi jostain syystä kunnioittaa meidän sääntöjä, ja täällä ollessaan antaa periksi joka asiassa, jos poika protestoi. Talloo mun mielestä pahasti meidän varpaille, kun viimeistään selän takana tekee niin kuin itse tahtoo. Mummun visiitin jälkeen meillä on aina pari päivää hankalaa, viime kerran jälkeen jatkuvaa protestia ja kiukuttelua kesti kolme - neljä päivää. :headwall:
Mummu on "ammattikasvattaja" - luokanopettaja (ei asiantuntija taaperoiden kasvatuksessa) ja on siksi mielestään automaattisesti oikeassa kasvatusasioissa. Mä taas mielestäni tiedän paremmin, mikä tuon pikkumiehen kanssa toimii, mikä ei.
Meillä ei ole kunnon keskusteluyhteyttä tässä asiassa, kun äitini ottaa herneen nenään joka kerran kun jostain sanoo. Sanokaa te, olenko minä väärässä - onko esimerkiksi liikaa vaadittu, että ruoka-ajat on noin kolmen tunnin välein ja syödä pitää omassa tuolissa, ruokalappu kaulassa. Lyödä ei saa. Lasta ei myöskään "lohduteta", jos kiukuttelee tai siis palkita siitä.
Jos vika on minussa, voin harkita kompromissin tekemistä joissakin asioissa.
Mummun visiitin jälkeiset päivät alkaa olla niin kurjia sekä minulle että pojalle, että tämä ei voi jatkua. Pitääkö nuo vierailut ihan oikeasti lopettaa jos muun ei auta?
Varmasti olet hyvä äiti lapsellesi! Äidillesi voisit sanoa, että varmasti hän ammattikasvattajana ymmärtää kuinka tärkeää lapsen elämässä on, että säännöt ja seuraamukset ym toteutetaan Johdonmukaisesti. Vaikka hän olisi eri mieltä kanssasi, niin hänen kyllä luulisi ymmärtävän, että tuommoinen käytös häneltä aiheuttaa vain lapselle sekaannusta.