Olenko ns."hirviö-äiti"????

[Äiskä70]

Olisi mukava vaihtaa ajatuksia/mielipiteitä lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista...
Meillä on parin vuoden ikäinen poika, jolla on äärettömän luja oma tahto ja tempperamentinen luonne. Ajoittain joudun korottamaan ääntä poitsulle, koska "tuhat" kertaa jankuttaminen samasta asiasta ei tunnu auttavan.
Poika kyllä tietää, mikä on sallittua ja ei sallittua, mutta silti aina vaan kokeilee rajojaan ja välillä oikein urakalla.
Olenko kenties ainoa äiti, joka joutuu korottamaan ääntään / huutamaan lapselleen? Joka kerta kun olen huutanut, niin tulee äärettömän huono omatunto asiasta.
Asiaa pahentaa vielä sellainen seikka, että mieheni huomauttelee minua jatkuvasti siitä, että korotan pojallemme ääntä. Hänen mielestään olen tämän asian takia todella huono äiti, mikä loukkaa minua aivan äärettömästi.
Mieheni ei juuri ikinä puutu mihinkään lapsemme ns:"pahan tekoon" vaan paremminkin antaa kaiken periksi, mikä on minusta väärin.
Ja kun itse puutun "pahan tekoon", niin jälleen saan kuulla, kuinka huono äiti olen.
Olen yrittänyt sanoa miehelleni, että meidän on "puhallettava yhteen hiileen" poikamme kasvatusta koskevissa asioissa ja sovittava yhdessä rajat ja sallitut / ei sallitut asiat. Eipä ole miestäni juurikaan kiinnostanut, vaan hän aina vastaa, että poika on vsta pieni lapsi ja sen täytyy saada tehdä ja touhuta mitä haluaa.
Tottakai poikamme saa ja täytyykin touhuta, mutta ei ihan mitä vain...jonkinlaiset rajat ´minun mielestäni pitää olla!
Eikös se niin ole, että rajat ja rakkaus kulkee käsi kädessä...

 

[tytönjapojanmamma]

Ilman muuta tarvitsee olla rajat jo kaksivuotiaalla. siitähän se kasvatus alkaa. myöhäistä se on jo sitten murkkuiässä..

 

[Mamma-78]

No ei tuo tee sinusta huonoa äitiä!! Kyllä lapsella rajat täytyy olla, sehän on selvää. Auttaisko kuitenkin tuon ikäiselle paremmin, että kävisit hakemassa hänet pois jos ei usko sanomista? Ja veisit vaikka hetkeksi "jäähylle"

 

[Emmaliina]

Täällä toinen samanmoinen uhmakkaan tahtopussin äiti. :wave: Kyllä välillä tulee korotettua ääntä pojalle kun se ei vaan usko vaikka miten tiukasti ja selkeästi kieltää. Olen siis huono äiti, mutta ei se mitään kun penskoilla on niin hyvä isä.

:hug: Sulle ja piupaut tuommosille syytöksille tosissaan.


Ja lisään vielä,että toi jäähysysteemi meilläki on käytössä mutta kun ei ipana suostu pysymään siellä ni se jankkaaminen ja kieltäminen ja lopulta äänen korottaminen tulee myös siitä. Ja toi ei myöskään oo mikään autuaaksi vievä ratkasu. Väitän edelleen,että jokaseen lapseen toi jäähyhomma ei toimi niinko telkkarissa...

 

[kolmen muksun mutsi]

Aika kurjaa, jos huudat tuon ikäiselle.
Jöötä täytyy tietty pitää, mutta noin pinelle huutaminen on lähinnä henkistä väkivaltaa.
Etsikää kultainen keskitie ja olette AINA samaa mieltä isän kanssa kieltoasioista, lapsen edessä ainakin.

 

[Jimida]

Joo kyllä ne rajat pitää olla pienestä pitäen. Meillä on vähän samanlaista kuin teillä. 2,5 v temperamenttinen tyttö, jolle joudun minäkin välillä korottamaan ääntä. Mies saattaa siihen sanoa jotain, vaikka itse uhkailee tosi helposti. Välillä sitä vaan univelkaisena hermostuu vähemmästä ja lapsi tuntuu vaistoavan sen ja kiukuttelee itsekin, ja noidankehä on valmis. Pyydän kuitenkin aina anteeksi äänen korotusta ja yritän selittää lapselle mistä se johtui.