Olenko masentunut?

[:(]

Olenkohan masentunut vai mistä on kyse?

Suutun helposti ja sitten koen suurta syyllisyyttä mikä tekee mut todella surullisksi, viha ja suru siis vuorottelevat.
Seksi ei kiinnosta.
Muut ihmiset eivät juurikaan kiinnosta.
Olen laihtunut.
Muutan mieltäni, en tahdo tehdä päätöksiä.
Oloni on joka viikko lähes sietämätön, en osaa selittää... Riitelen mieheni kanssa huutaen joka viikko. Muutamia kertoja olen menettänyt malttini niin että olen jopa huutanut vauvalle
Mietin vain että olenkohan masentunut vai vain niin uupunut?

Tein testin masennuksesta - mikähän sen nimi oli ja sain 27 pistettä... 17 pisteen jälkeen suositeltiin hakemaan apua.

 

[:(]

Kellään samoja fiiliksiä?

 

[..]

Vitamiinien puutosta vaan. Juo Rooibosta.

 

[:(]

Mitä se on?

 

[:(]

nostelen vielä jos joku vastaisi

 

[huh]

Kuullostaa uupumukselta, hae apua ettei vauvan tarvitse enää kärsiä äidin huutamisesta.!

 

[zxz]

vois olla masennuksen merkkeja, mutta ala siita masennu, ota asintuntijaan yhteytta

 

[..]

http://wellnesscafe.shop.wosbee.com/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=product-342

 

[Joxu]

Hae apua, ei tarvi ainaka vauvan kärsiä. Miehelleski varmaan aika sietämätön tilanne.

 

[:(]

Ihanaa että syyllistätte vauvan ja miehen kärsimyksellä... Arvatkaa vaan kärsinkö minä??? Tuskinpa ihan huvikseni huudan.

 

[masentunut]

Vitamiinien puutosta vaan. Juo Rooibosta.

Ja tää on ilmeisesti asiantuntija lausunto? Ei ne vitamiinit kaikkeen auta, masennus on monitahoinen sairaus joka johtuu osiltaan aivojen välittäjäaineiden tasapainon häiriintymisestä. Synnytyksen jälkeen tuo tasapaino heittää herkästi koska naisen kehon estrogeenitaso romahtaa synnytyksessä (jostain luin että raskauden aikainen estrogeenitaso voi olla jopa 1000 kertainen verrattuna normaali tilanteeseen). Ja noilla hormooneilla on taas todistettu olevan selvä vaikutus aivojen välittäjäaineisiin.

Toki vitamiinien puutos voi olla mielen synkkyyden takana, en sitä kiellä. Mutta ei se yksinään auta jos oikea masennus on kyseessä. Silloin tarvitaan vähintäänkin keskusteluapua ammatti-ihmisen kanssa,joka voi auttaa "järkeistämään" solmuun menneen mielen koukeroita. Lääkeetkin autaa, mutta ei nekään ihmeitä aina tee. Riippuu tilanteesta. Tasoittavat kuitenkin mielenheittoja ja näin helpottavat elämää, auttavat pääsemään takaisin jaloilleen.

Mä olen kyllä lukenut tarinat kofeiinin vaikutuksista ja vitamiineistä. Mutta miten mun masennus selvitetään kun en ikinä ole kahvi enkä teetä juonnut, en vaan tykkää. Ennen masennusta eli mahdollisimman terveellistä elämää, liikuin paljon ja söin monipuolisesti ja päälle vielä vitamiinit. Silti sairastuin masennukseen kun esikoinen syntyi, todella pienenä keskosena. Se laukaisi sellaisen "helvetin" että moista en uskonut kokevani. Edelleen taistelen eteenpäin, lähelläkään en ole parantunutta...

Kannattaa siis AP mennä lääkärin juttusille. Saatko nukuttua/levettyä kunnolla, tai ees kohtuullisesti? Siis onhan sulla pieni vauva joten se väsymyskin voi tehdä tuollaista.

 

[..]

Tännekkö tulit asiantuntijain lausuntoa etsimään?

 

[apua]

Vaikuttais siltä että olis jonku sortin ahsituneisuutta ja uupumusta. Mutta siihen on apua olemassa. Eli ei taida ihan vitamiineillä parantua. Ota tosiaan yhteys lääkäriin ja kerro hänelle tuntemuksista. Pääset ammattiauttajien luo juttelemaan.

 

[:( siis ap]

En osaa sanoa onko tämä puhdasta väsyä ja siitä johtuvaa uupumista vai masennusta vai molempia... Nukkunut en ole kuukausiin koska vauvalla uniongelmia. Aion ainakin harkita lääkäriin menoa.

 

[masentunut]

Ihanaa että syyllistätte vauvan ja miehen kärsimyksellä... Arvatkaa vaan kärsinkö minä??? Tuskinpa ihan huvikseni huudan.

Älä kuuntele noita tyhmiä kommentteja tuolla yllä. Noita "paremmin tietäviä" on aina jotka tulee vaan viereen ja sanoo että Ota itseäs niskasta kiinni...aattele miten muutkin kärsii kun oot tuollainen.

Oon saannut samaa kuulla. Ne ihmiset ei vaan tajua mitä masennus oikeasti on. Se on tahdotonta, ei sille voi mitään. Hieman toki pystyy aina taistelemaan vastaan, mutta useimmiten voimat eivät vaan riitä. Kukaan ei kyseenalaistas asiaa jos sulla olisi vaikkapa jalka poikki etkä kykenisi mihinkään. Mutta pääkopan sairautta ei mielletä sairaudeksi. Sitä pidetään liian usein vaan heikkoutena, laiskuutena...mitä ikinä.

Hae apua vaikkapa terveyskeskuslääkäriltä. Sieltä sinut ohjataan ihmisille jotka käsittävät mitä masennus on eivätkä aliarvioi pahaa oloasi. He kertovat yleensä mielellään myös puolisolle millaisesta sairaudesta on kyse, tällöin hänenkin on helpompi auttaa ja tukea sinua ja ymmärtää niitä vaikeita hetkiä. Puolisolta loppuviimein kun ei tarvitse kuin sen kainalon jossa itkeä rauhassa ja sen että hän ymmärtää sinua, vaikka muu maailma ei tuntuisi ymmärtävän. Noita taukkeja kun löytyy jotka laukoo ties mitä...

 

[ap]

Kiitos "masentunut"

 

[masentunut]

En osaa sanoa onko tämä puhdasta väsyä ja siitä johtuvaa uupumista vai masennusta vai molempia... Nukkunut en ole kuukausiin koska vauvalla uniongelmia. Aion ainakin harkita lääkäriin menoa.

Mene vaan rohkeasti, et menetä mitään. Päinvastoin. Eikä sinun tarvitse pelätä että olet jotenkin poikkeava. Kuten jo yllä kirjoitin, synnytyksen jälkeen hormoonit heittelevät pitkään ja se taas vaikuttaa aivoihin ja aivojen välittäjäaineisiin. Maallikommin sanottuna ne hyvän olen tunteet eivät kykene "siirtymään" aivoissa niin kuin normaalisti (aika paljon oiottu ajatus, mutta tuohon tapaan se menee). Toisilla tuo aivojen kemiallinen tasapaino järkkyy helpommin kuin toisilla, ja toki hormoonien määrätkin vaihtelevat yksilökohtaisesti. Sitten kun tuohon lisätään väsymys niin paketti on aika valmis.

 

[yhäippä]

Voi olla masennusta tai uupumusta, mut on kumpaa vaan niin hae apua. Mitään peruuttamatonta pahaa ett ole vauvalle tehnyt jos olet sille huutanut. Älä kuuntele tollaista roskaa.

 

[ap]

Taidan käydä lääkärissä... se tässä vähän häiritsee että siitä tulee merkintä sitten papereihin ja saa olla aina neuvolassa ym. selittämässä ?