Toggle sidebar

Olenko mä jotenkin outo kun en kyynelehtinyt vauvan ultrissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja outoko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

outoko

Vieras
enkä liiemmin kyllä sydänääniä kuunneltaessakaan?

Tuntuu jotenkin oudolta olla siinä pöydällä tutkittavana kun lueskelee paljon näitä juttuja että kyynel silmässä herkistyy katselemaan pieniä käsiä ja jalkoja. Minä taas jännittyneenä odotin vain että ultraaja saa hommansa tehtyä ja kertoo onko kaikki kunnossa jne. Tottakai hymyillen pienokaistani katselen ruudulta ja sydänääniä kuuntelen ihan mielelläni, mutta ei ne kyllä ihan herkistymiseksi ja kyyneleiksi mene.

Kukas on tippa linssissä ultrassa/neuvolassa ja kuka ei? :)
 
en mäkään enkä kyl ees synnytyksessä.Mies onneks itki nii sit ees toinen itki. :) Mut mä en ookaan itkeny lapsuuden jälkeen ku on eräs lapsuuden ajan laiminlyönnistä johtuva sairaus , joka tehny musta henkisesti kylmän.Et hoitakaa lapsenne hyvin ettei tuu tällänen ku mä :)
 
En ole itkeny ääniä, kuvia enkä vauvaakaan ennen kuin tuli babyblues... Ja sillonkin itkin lähinnä omaa pahaa oloani. Mut telkkarisynnytyksiä poraan kyllä. Eli täällä toinen outo. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja outoko:
enkä liiemmin kyllä sydänääniä kuunneltaessakaan?

Tuntuu jotenkin oudolta olla siinä pöydällä tutkittavana kun lueskelee paljon näitä juttuja että kyynel silmässä herkistyy katselemaan pieniä käsiä ja jalkoja. Minä taas jännittyneenä odotin vain että ultraaja saa hommansa tehtyä ja kertoo onko kaikki kunnossa jne. Tottakai hymyillen pienokaistani katselen ruudulta ja sydänääniä kuuntelen ihan mielelläni, mutta ei ne kyllä ihan herkistymiseksi ja kyyneleiksi mene.

Kukas on tippa linssissä ultrassa/neuvolassa ja kuka ei? :)
Click to expand...

näin mullakin
 
En mäkään kyllä ole kokssan siellä kyynelehtinyt. Tottakai se tuntuu hienolta kuulla ne sydänäänet niin tietää että siell äollaan hengissä ja onahn seultrassa kiva nähdä että kaikki on kunnossa..mutta en mä siitä kyllä sellaista liikutusta saa.
mutta ollaan sitten yhdessä outoja..
 
itse olen herkistynyt kyyneliin aina ensimmäisessä ultrassa ja ensi sydänäänet kuulleena :heart:

synnytyksen jälkeen mies itki ja mä vaan hymyilin ja naureskelin :)
 
En mäkään oo ultrissa itkeny, ei oo ees itkettäny. Mutta mä oon niin outo :whistle: et mua ei oo itkettäny ees ku vauva on syntyny.
Vuodeosastolla sitte yksin porannu onneani vauva kainalossa.
Kaikki tv synnytykset ja häät pillitän kyllä..tai ainakin nieleskelen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja viiviliina:
En mäkään oo ultrissa itkeny, ei oo ees itkettäny. Mutta mä oon niin outo :whistle: et mua ei oo itkettäny ees ku vauva on syntyny.
Vuodeosastolla sitte yksin porannu onneani vauva kainalossa.
Kaikki tv synnytykset ja häät pillitän kyllä..tai ainakin nieleskelen..
Click to expand...


arvaas, oliko vikatikki köpöttää muutaman tunnin ikäinen kainalossa uudenvuodenaattona synnärin telkkuhuoneeseen katsomaan kauniita ja rohkeita joissa tapahtui just jotain hirmu liikuttavaa...
:whistle:
 
En ole itkenyt ultrissa, sydänääniä kuunnellessa enkä myöskään saadessani lapseni ensi kertaa syliini.Hyvältä ne hetket tuntuivat, mutta eivät mitenkään huikean hyviltä. Ehkä olen vähän hidas, mutta rakkaus lapseen kasvoi vasta ajan myötä ja nyt tuo kulta on kyllä maailman rakkain! :)
 
En mäkään kyllä mitenkään suuremmin ole liikuttunu neuvolassa/ultrassa sen paremmin kun synnytyksessäkään.
Joillekin asioille se lapsi sitten herkistää, jotkut uutiset esim. raapasee enemmän, mutta mmulla on aina ollu niin helpot raskaudet, ettei se vauva ole ollu mulle mitenkään kovin todellinen ennen kun se on syntyny. Ultrassakin sitä lähinnä vaan käy siksi, että haluaa edes jotain konkreettisia todisteita raskaudestaan.
 
Mä itken paljon ja herkästi. Silti en ole kertaakaan ultrassa itkenyt, enkä myöskään lasteni synnyttyä. Tiedä sitten johtuuko siitä, että en kovinkaan mielelläni näytä tiettyjä tunteitani vieraille ihmisille. Mulla on hyvin voimakas henkilökohtaisen tilan raja, ja sen yli ei pääse muukalaiset. Joten tietyt tunteet jätän vain läheisten ihmisteni kanssa jaettaviksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja outoko:
enkä liiemmin kyllä sydänääniä kuunneltaessakaan?

Tuntuu jotenkin oudolta olla siinä pöydällä tutkittavana kun lueskelee paljon näitä juttuja että kyynel silmässä herkistyy katselemaan pieniä käsiä ja jalkoja. Minä taas jännittyneenä odotin vain että ultraaja saa hommansa tehtyä ja kertoo onko kaikki kunnossa jne. Tottakai hymyillen pienokaistani katselen ruudulta ja sydänääniä kuuntelen ihan mielelläni, mutta ei ne kyllä ihan herkistymiseksi ja kyyneleiksi mene.

Kukas on tippa linssissä ultrassa/neuvolassa ja kuka ei? :)
Click to expand...

Ihan samoja ajatuksia täällä. En ole itkeskellyt ultrissa tai vauvan synnyttyä. Myöhemmin kyllä liiankin kanssa! ;) Mä olen oikea porukolli normaalisti, aina herkistyn ja pillitän, mutta nuo tilanteet on jotenkin ollut erilaisia.
 
et ole outo. itse olen itkuherkkä, joka itken melkein tilanteessa kuin tilanteessa, mutta ihme kyllä ultrassa mua ei itkettänyt yhtään. syy on ehkä se, että mä aina pelkäsin niin jumalattomasti niissä, että jos löytyy vauvasta joku vika
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa