Olenko mä itsekäs?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"minä"

Vieras
Mulla on työpaikka,kolme lasta, omakotitalo, mies ja autoja pari kappaletta. Ollaan molemmat semmosissa perusduuneissa,eli saadaan just elätettyä muksut ja maksettua lainaa pois.

Mulla on isosisko jolla on pahoja mt-ongelmia. Isosisko on nyt sortunut käyttämään aineita ja sanoin välini poikki hänen kanssaan,en halua että lasteni lähellä on huumeriippuvaisia. Olen auttanut isosiskoani vuosia kun hän ei vielä käyttänyt aineita, olen antanut rahaa,soittanut ambulansseja, hakenut milloin mistäkin kun on ollut henkisesti huonossa kunnossa. Valvonut öitä,kierrellyt baareja häntä etsien kun olen ollut huolissani..nyt en enää jaksa. Isosiskoni on yli 30v ja minäkin jo yli 25v.

Äitistäni ei ole kuulunut kolmeen viikkoon mitään. Oikeastaan jo puoli vuotta on mennyt niin että jos minä en soita hänelle/mene käymään niin hänestä ei kuulu mitään. Soitin hänelle pari päivää sitten ja sanoin että näin isosiskoa kaupungilla huonossa kunnossa. Äitini alkoi huutamaan minulle miten olen maailman itsekkäin ihminen kun olen hylännyt siskoni ja elän vain omaa elämääni välittämättä muista! Haukkui minut ihan pystyyn ja ei kuulema halua olla enää kanssani tekemisissä. Olin hämmentynyt ja surullinen..tiedän että isosiskoni on aina ollut äitini simäterä ja olisi mielummin suonut siskoni menestyvän elämässään kuin minun. Mutta pitääkö se noin selvästi tuoda esille :( Lapsillani ei siis ehkä ole enää mummoa ja minulla äitiä...
 
et ole, ja tiedät sen sisimmässäsi varmasti itsekin! Olet vain äärimmäisen empaattinen, etkä haluaisi kenellekään läheisellesi mitään pahaa, sitten syyllistät itseäsi, kun omat voimasi loppuvat.

Muista kuitenkin, että et ole vastuussa aikuisen siskosi elämästä, etkä oman äitisi elämästä. Se on kurjaa, että lapsesi menettävät näin tädin ja mummon, mutta se ei myöskään ole sinun vikasi.

Voimia sinulle ja toivottavasti asiat korjaantuvat. Et voi kuitenkaan pakolla hoitaa välejänne kuntoon, ennen kuin äitisi ja siskosi tulevat puolitiehen vastaan. Sinä ilmeisesti jo odotat heitä siellä. Enempää et voi tehdä, eikä kukaan voi sitä sinulta vaatia.
 
Et ole itsekäs vaan ajattelet terveesti lastesi parasta, mitä roolimalleihin tulee. Sinun ei tarvitse antaa riippua itsessäsi ja mahdollistaa siskon kehnoa elämäntapaa. Ymmärsin, ettei sisko ole pyytämässä apua kuiville pääsemiseen vaan tarvitsisi sitä selvitäkseen päivän kerrallaan hengissä eteenpäin huumeiden kanssa ja sitä sinun ei todellakaan tarvitse edesauttaa. Jos äitisi on kiinni siinä siskossa, se on tietenkin kurjaa sinulle, mutta et jaksa pidemmän päälle sitäkään, että esität myötämielistä saadaksesi osan siitä hyväksynnästä, jota et tule saamaan kokonaan milloinkaan.

Vastaavanlainen paska tilanne on esim. äidilläni, jonka veli on huonoilla teillä. Yhteiset vanhemmat auttavat veljen pois milloin mistäkin kusesta, eli tämän ei edes tarvitse oppia tulemaan omillaan toimeen. Äiti taas ei oikeastaan saa huomiota muuten kuin vaatimusten muodossa, mikä tuntuu epäreilulta.

Tsemppiä sinulle. :hug:
 
Siskoni ei siis ole lopettamassa aineiden käyttöä. Ainoastaan kun rahat on loppu niin saattaa sanoa huonoissa oloissaan että ei enää halua jatkaa. Olen tarjonnut hoitopaikkoja ja sanonut että voin auttaa häntä kuiville..muutenkin hänen elämänsä on ihan kamalassa kunnossa. Naisvankilaan tulee luultavasti lähtö ensi vuoden puolella.

Olen vain niin surullinen ja pettynyt että oma äitini on tuollainen. Miksi mikään mitä minä teen ei riitä :( En halua enää hänellekkään suorittaa,sitä olen jo koko lapsuuteni tehnyt kun olen toivonut että arvostaisi tekemisiäni edes hivenen sen verran mitä siskoni tekemisiä. Hänen mielestään en vain ymmärrä siskoani kun olen niin itsekäs ja minulla on kaikki asiat liian hyvin jne. :(

Kiitos sanoistanne! Ne antavat tukea tähän surulliseen tilanteeseen :(
 
Et ole itsekäs. Muista, ettet ole vastuussa muiden aikuisten valinnoista heidän omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Muutosta ei saa aikaan kukaan muu kuin henkilö itse, vaikka äitisi tai siskosi sinua syyllistäisikin. Tottakai sinulla on oikeus olla surullinen ja pettynyt, nehän ovat ihan luonnollisia tunteita kertomaasi tilanteeseen! Opettele elämään omaa elämääsi ja päästämään irti siskostasi, äidistäsi. Sinä olet varmasti jo parhaasi tehnyt!
 
Se mun eno saa kotoa ilmeisesti kaiken avun ihan säälipisteillä, vanhat vanhemmat tulkitsevat kaiken käytöksen sairaudeksi ja kai syyttävät itseään ongelmista. Siinä ei riitä enää empatiaa toiselle, ja jostakin syystä eno on aina ollut mummolleni se ykkönen muutenkin.

Yhden kaverin kanssa olen puhunut toisentyyppisestä tilanteesta, mutta selväksi on tullut, ettei pelkkä biologia riitä ylläpitämään lämpimiä välejä lasten ja vanhempien välillä.

Oma äitini on sanonut, että jos hänellä olisi mitä tahansa annettavaa lapsilleen, eniten hän antaisi sille/niille jotka tekevät asioidensa eteen itsekin jotakin. Sen verran epäreiluna hän kokee sen, että hän on aina saanut tulla omillaan toimeen käytännössä ilman apua ja veli, joka on tekemisissä viinan, velkojen, voudin ja poliisin kanssa saa kaiken valmiina kuin kiitoksena pelkästä olemassaolostaan.
 
Et ole itsekäs. Muista, ettet ole vastuussa muiden aikuisten valinnoista heidän omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Muutosta ei saa aikaan kukaan muu kuin henkilö itse, vaikka äitisi tai siskosi sinua syyllistäisikin. Tottakai sinulla on oikeus olla surullinen ja pettynyt, nehän ovat ihan luonnollisia tunteita kertomaasi tilanteeseen! Opettele elämään omaa elämääsi ja päästämään irti siskostasi, äidistäsi. Sinä olet varmasti jo parhaasi tehnyt!

Peesaan lämpimästi tätä, vaikka tiedän, ettei tämän toteuttaminen tule olemaan helppoa. Mutta se vapauttaa, kun uskaltaa käsitellä asian valmiiksi päässään ja "kehtaa" päästää irti, silloin vapautuu voimavaroja siihen, että saa muokattua omasta elämästään mahdollisimman hyvän, ilman, että oma onnellisuus riippuu niin kovin muista. Olen itse joutunut myös opettelemaan sen, ja osaakin olla lupsakkaa nyt. Ainahan se ihminen voi elämääsi moittia, joka elämänmuutoksesi sivussa joutuu muuttamaan omia tapojaan, (äitisi + siskosi) mutta sinulla on lupa viettää rauhallista, onnellista perhe-elämää.
 
tää eilinen saattais aapeetä kiinnostaa

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1882079-sirarkateus-aikuisena-miten-paasen-tasta-eroon/sivu2.html#post22553836

eipä taida äitisi huomio tehdä hyvää, jos siskosi elämästä pitää päätellä... ehkä on sittenkin parempi olla se syrjitty
 
Vähän sympatiaa ap:n äidillekin. Hänellä on varmasti kauhea stressi tyttärestään ja suuttuminen "itsekkyydestä" on inhimillistä. Ap:n äiti tuntee varmasti kauheita syyllisyyden tunteita ja jos edes osan saa sysättyä toisille, niin hän tuntee itsensä hieman paremmaksi.

Ap, äitisi varmaan katuu myöhemmin sanojaan ja jos ryhtyy hieromaan rauhaa, niin kannattaa olla vastaanottavainen :) . Älä kuitenkaan ota vastuullesi sisaresi asioita, sinulla on tarpeeksi siinä, että huolehdit itsestäsi ja perheestäsi.
 
Musta tuntuu, että sinun elämäsi on paljon onnellisempaa, kun et ole tekemisissä niin äitisi kun siskosikaan kanssa. Tiettyyn rajaan asti toki siskoaan tulee auttaa, mutta aikuista ihmistä ei voi toinen pelastaa eikä voi edellyttää, että toinen uhraa koko elämänsä toisen puolesta.
 
Kuulostaa tuo ylempi niin tutulta. Siis tämä "joka on tekemisissä viinan, velkojen, voudin ja poliisin kanssa saa kaiken valmiina kuin kiitoksena pelkästä olemassaolostaan. "

Ihan kuin meiltä. Onneksi isäni on ollut minulle aina läheinen ja tulee olemaankin. Myös lapsistani hän välittää. Äidilleni siskoni huostaanotettu lapsikin on tärkeämpi kun minun lapseni..sekin tuntuu niin epäreilulta ja lapsetkin kyselevät miksi mummo ei vie heitä etelään ja osta heille kaikkea mitä ostaa siskoni lapselle. Tämän tosin jotenkin ymmärrän että koittaa hyvitellä siskoni lapselle siskoni tekosia,voisi silti olla mummo minunkin lapsilleni. Minun lapsiani näkee siis muutaman kerran vuodessa ja välimatkaa meillä 10km!

Tuntuu vaan niin raskaalta tämä. Siskonikin soittelee minulla ja syyllistää minua. Tunsin niin kovaa syyllisyyttä tavallisesta ja normaalista elämästäni että maksoin jopa siskoni puhelinlaskut puolen vuoden ajan:( Joudun siis maksamaan siitä että minulla on asiat ihan hyvin. :(
 
Pakko nyt vähän päivittää tätä. Äitini ei ole ottanut minuun mitään yhteyttä ja minä en meinaa ottaa häneen. Pallo on nyt minun mielestäni kokonaan hänellä..jos ei ymmärrä kättäytymistään muuttaa ja pyytää anteeksi niin olkoot. Nyt päätin etten voi häntä koskaan miellyttää ja saada hyväksyntää, vaikka mitä tekisin! Joten jatkan vain elämääni niin säästyn pahalta mieleltä. Olen ostanut hänelle jo joululahjan,jonka vien hänen työpaikalleen postilaatikkoon. Teetin myös valokuvia lapsenlapsistaan ja laitan ne kirjekuoressa mukana..vähän kyllä harmittaa lasten puolesta kun luultavasti eivät edes jouluna nää mummoaan,saa nähdä muistaako mummo edes kortilla :( Isosiskon tytölle ostaa kuulemma wiin ja siihen pelejä :(
 
[QUOTE="aloittaja";22617651]Pakko nyt vähän päivittää tätä. Äitini ei ole ottanut minuun mitään yhteyttä ja minä en meinaa ottaa häneen. Pallo on nyt minun mielestäni kokonaan hänellä..jos ei ymmärrä kättäytymistään muuttaa ja pyytää anteeksi niin olkoot. Nyt päätin etten voi häntä koskaan miellyttää ja saada hyväksyntää, vaikka mitä tekisin! Joten jatkan vain elämääni niin säästyn pahalta mieleltä. Olen ostanut hänelle jo joululahjan,jonka vien hänen työpaikalleen postilaatikkoon. Teetin myös valokuvia lapsenlapsistaan ja laitan ne kirjekuoressa mukana..vähän kyllä harmittaa lasten puolesta kun luultavasti eivät edes jouluna nää mummoaan,saa nähdä muistaako mummo edes kortilla :( Isosiskon tytölle ostaa kuulemma wiin ja siihen pelejä :([/QUOTE]



Mielestäni sinun ei tarvitse tuossa tilanteessa viedä mitään lahjoja tai valokuvia äidillesi. Ihan älytön tuo teidän koko kuvionne. Minä pesisin käteni koko poppoosta, kun ei kerran mitään vastakaikua tule mistään suunnasta. Mitä saat noista sukulaissuhteistasi? Jos vain pahan mielen ja stressin, miksi ihmeessä annat heidän pilata muuten mukavan elämäntilanteesi?! Minä en suostuisi.
 
En kyllä voisi koskaan kadehtia narkomaanin huostaanotettua lasta, ja tuossa tilanteessa ymmärtäisin kkyllä että mummo haluaa hyvittää tälle jotain olemalla tälle turva ja tuki ja ostelemalla enemmän.

Meidän perheessä vaan on niin, että mummot ostelevat niille, joilla itsellään on enemmän.

Ymmärrän, että mummo äitinä tuntisi valtavaa syyllisyyttä ap:n siskon tilanteesta ja toivoisi, että edes sisko ei tätä hylkäisi. Vaikka ymmärrän, että ap:n ehkä on pakko oman jaksamise ja lastensa takia.
 
En siis ole kokonaan siskoani hylkäämässäkään,vaan edelleen soittelen hänelle ja pidän yhteyttä. En vaan enää suostu häntä hakemaan keskellä yötä narkkiasunnoista kun haluaa sieltä yht' äkkiä kamapäissään pois tai on sammuneena keskelle katua. Olen jopa pari kertaa ottanut hänet humalassa meidän sohvalle kun olen hakenut hänet jostain keskeltä ei mitään ja ei ole ollut mitään paikkaa mihin viedä. En halua että lapset näkevät hänet siinä kunnossa:(

En myöskään ole kateellinen siskoni huostaanotetulle lapselle. Itsekkin tytölle ostan kalliimpia lahjoja,ihan vaan siksi että äitinsä on täysi paska. Haluaisin vain että mummo _jotenkin_ muistaisi myös meidän lapsia,edes pienellä lahjalla. Rahasta se hänellä ei ole kiinni!

Jotenkin musta tuntuu niin pahalle tämä tilanne että pakko viedä se äidin lahja. Olen jotenkin niin pettynyt,surullinen ja kaikkea muuta. Eilen itkin illalla tätä omaa äitisuhdettani :( Mutta nyt päätin että en soita enkä ota MITÄÄN yhteyttä äitiini jos hän ei itse ymmärrä pyytää anteeksi käytöstään. Ylipäätään nyt kun olen ottanut häneen etäisyyttä niin huomaan miten miten uskomaton sylkykuppi olen hänelle ollut ja miten olen kyllä saanut kaiken paskan niskaani.
 

Similar threads

O
Viestiä
13
Luettu
996
H
Viestiä
21
Luettu
442
A
H
Viestiä
5
Luettu
286
Aihe vapaa
Häirikkö
H

Yhteistyössä