Olenko jotenkin liian huoleton äiti? Lapsen kouluunmenosta

[kumma]

Esikoinen menee kouluun. En ole huolissaan miten tytöllä siellä menee, uskon että hyvin.

Viedään ekana aamuna kouluun ja olen sen päivän vapaalla. Sen jälkeen menee itse kouluun ja iltikseen ja iltiksesta kotiin. Olen kotona samoihin aikoihin kuin iltis päättyy. Jompikumpi laittaa lapselle aamiaisen ja herättää ja varmistaa vielä puhelimella, että on noustu ja lähdetään ajoissa.

Pidin tätä normaalina, mutta töissä 2 aikoo saattaa kouluun koko ekan viikon ja myös hakea iltiksesta kotiin kuin päiväkodista/eskarista, vaikka koulu on heillä yhtä lähellä kuin meilläkin ja iltis samassa koulussa kuin meilläkin. Toisella näistä kouluun menevä on kuopus eli on jo kokemustakin.

Sisarenikin kummaksui meidän suunnitelmia ja oli saattanut esikoistaan viikkoja.

Olenko mä jotenkin liian huoleton kun kuvittelen että näin tämä menee, vai miten te saattelitte/toimitte?

 

["vieras"]

Meidän kuopus lähtee syksyllä kouluun ja eka aamuna saattelen kouluun. Ekan viikon varmistan kotona, että lähtee ajoissa. Sitten pitää jo lähteä itsenäisesti. Koulun jälkeen menee iltikseen. Ekoina päivinä koulun puolesta on saattaja, mutta sen jälkeen lasten pitää osata itse kävellä koululta iltikseen. Iltiksestä kyllä aion hakea kuin tarhasta, sillä se on sopivasti työmatkan varrella.

Näin toimittiin esikoisenkin kanssa neljä vuotta sitten. Hyvin meni

 

["hih"]

Meitä on NIIN moneen junaan Olen itse kanssa ns. huono äiti, sillä en ole osannut stressata lasten kouluun menosta. Meidän lapset menevät vielä kouluautossa, joten olen heidät ensimmäisenä aamuna kouluautoon saatellut ja sen jälkeen ovat itse oppineet kulkemaan. Osaavina ja sosiaalisina lapsina eka- ja tokaluokka ovat tuntuneet meidän lapsille leikkimiselta. Sitten kolmannella olen joutunut alkaa tsekkaamaan läksyjä ja tenttaamaan enkun sanoja. Lapset ja vanhemmat ovat erilaisia

 

["Ninnis"]

Tuo riippuu niin lapsesta ja siitä, miten lapsen kanssa on harjoiteltu. Me otettiin eskarivuosi siltä kannalta, että oikeasti opetellaan niitä ekaluokkalaisen taitoja, kuten koulumatkaa yksin jne. Nyt kouluun lähtevä lapsi osaa ne asiat. Kyllähän ne kulkemiset ym. varmasti on outoja juttuja, jos lapsen ei anneta opetella niitä, vaan vanhemmat hyysää kuin jotain pikkutaaperoa.

 

["vieras"]

Mun tyttö meni ensin itse, mutta siitä ei tullut mitään. Jäi matkalle leikkimään ja myöhästeli koulusta ja tuli kotiin myöhässä. Oli pakko saattaa monta kk. Lapset on erilaisia.

Periaatteessa 1-2 luokkalainen ei saa olla pitkiä aikoja yksin, siksi säädetty iltis-asetus jne.

 

["vieras"]

Esikoispoika ei enää kolmantena aamuna huolinut mukaan viemään, vaan meni kavereiden kanssa, sama juttu kotiin tullessa. Kakkonen saateltiin varmaan neljänä aamuna, iltiksestä kyllä hain yleensä, joskus soitin, että saa laittaa kotiiin ja joskus pistin reissariin, että saa tulla yksin. Kolmonen vietiin ensimmäisenä aamuna, taksille saattelin sen jälkeen joka aamu, varmistin, että pääsee mukaan. Yksin ei olisi malttanut odotella niinä aamuina, kun oli myöhässä, pahimmillaan odoteltiin puoli tuntia. Alkuun olin taksia vastassakin.

 

["poikia3"]

Tuo riippuu täysin lapsesta. Mun esikoinen kulki itse, koulu oli muutaman sadan metrin päässä. Keskimmäinen ei kyennyt jäämään koulun pihaan itse miltei koko ekaluokka vuonna, joten kuskasin hänet kouluun. Kuopus viedään ja jää koulun pihaan. Meillä pojilla koulumatkaa on pari kilometriä, vaarallinen tienylitys matkalla, ja myös erityisesti talvella vaarallisen kapea kävelytie sillalla, jossa siis autoliikennettä. Aamulla vien pojat siis, iltapäivällä 3-luokkalainen tulee yksin kotiin, ekaluokkalainen haetaan iltapäiväkerhosta.

Uskon vieväni ensi vuonna tokaluokkalaisen ensikin vuonna kouluun, tuleva neljäsluokkalainen, kulkee osin pyörällä.

 

[velr]

minä olen ylihuolehtiva-äiti. Siis ehkä liikaakin, mutta koska kotona olen ja meillä esikoinen menee ekalle ja keskimmäinen eskariin samaan kouluun, niin voin ihan hyvin saatella kummankin sinne kouluun vaikka koko vuoden. Tosin koulun alkamisajat varmaan muuttuu, mutta eskari alkaa 9 joka aamu, joten sinne on keskimmäinen vietävä, joten samallahan tuo ekaluokkalainenkin voi tulla jos sattuu koulu siihen aikaan alkamaan. Kotiin saa tulla yksikseen tai samaa matkaa kun tulen klo. 13 eskarilaista hakemaan.

 

["aapee"]

No on meillä harjoiteltu ja nyt kesän alussa hommasin kännykän hänelle ja hän on saanut laajentaa reviiriään, ts. kulkea yksin tietyllä alueella kunhan soittaa kun vaihtaa paikkaa (esim. leikkipuistosta koulun pihalle).

Lapsi on ihan normaali, ei yltiörohkea muttei arkakaan. Reipas on. Ja uskon että pärjää, itse on innoissaan kun pääsee kouluun.

Oletan että koululta joku näyttää, sen missä se iltis on, paikansaamiskirjessä ei mainittu että vanhemman pitäisi se näyttää. Ja se on koulun tiloissa, on liikuntapainotteinen eli varmaan jumppasalissa ja ulkona.

 

["vieras"]

Saattaahan tuo toimiakin. Saattaa olla toimimattakin. Siksi varaisin vähän pidemmän ajan sen seuraamiseen miten hyvin oppii aamuisin toimimaan ja kulkemaan sitä koulureittiä. Lapset tosiaan ovat erilaisia. Tiedän, että meidän tuleva tokaluokkalainenkaan ei vielä halua jäädä aamuiksi yksin kotiin. Onneksi täällä on myös aamukerho.

Aika pitkään halusi myös saattajan kouluun. Sitten tuo kävelikin itsekseen koulumatkat, siis kouluun ja koulusta kotiin ihan hyvin ja jopa nopeasti, ettei jäänyt matkalle haahuilemaan. Silloin kun oli iltapäiväkerhossa, hain kotiin siksi, että mulla on epässäännöllinen työaika enkä aina aamullakaan tiedä tarkkaan mihin aikaan pääsen.

 

["vieras"]

Onhan tuossa todella paljon siirtymiä lapselle yksin mentäväksi. Pienet ajatukset raksuttaa mielessä koko ajan. Riippuu tietenkin siitä, miten pitkiä matkat ovat. Meillä on antoisimpia keskusteluita käyty juuri lapsia koulusta hakiessa/saatellessa. Kuitenkin lapsella on niin paljon kerrottavaa koulupäivän jälkeen ja on tärkeää että vanhemmat kuuntelevat. Ehtiihän sitä sitten illalla kotonakin, kun vain muistaa sitten antaa sen kuuntelevan korvan lapselle.

 

["aapee"]

Ja koulu on siis todella lähellä, muutama sata metriä. Mutta näillä työkavereilla se koulu on myös ihan lähellä. Toki itsekin veisin kauemmin jo ihan kilometrejä mentäisiin.

Tähtään että olen kotona noin 5 yli kun iltis loppuu tasalta. joten samoihin aikoihin ollaan kotona. Aamulla on yksin niin, että herätän klo 7 aamiaiselle, lähden bussiin ja koulu alkaa klo 8 tai varmaan joskus 8.45 jos on b-ryhmässä jakotunneilla. Noina 8.45-aamuina, jos niitä tulee, ajattelin että voin pyytää jos joku kaveri haluaa tulla kaveriksi ja lähtevät yhdessä sitten. Samasta talosta lähtee myös muita samaan kouluun, yksi toiselle ja yksi kolmannelle luokalle.

Reppu ja vaatteet katsotaan valmiiksi iltaisin, mutta niin ollaan tehty jo nyt päiväkodissakin.

 

[Tulevan ekaluokkalaisen äiti]

No mä sanoisin muiden tavoin, että tilanne on ihan lapsesta kiinni. Tiedän, että meidän tuleva koululainen ei ole vielä vähään aikaan valmis menemään matkaa yksin. Nytkin, kun kävelemme kaupungissamme ja osin koulureittiä mennäksemme keskustaan, hän ei ollenkaan vielä osaa pysähtyä suojateiden eteen ja katsoa oikealle ja vasemmalle ja seurata liikennettä, vaikka eskarissakin on harjoiteltu liikenteessä kulkemista.

Mulla on mahdollisuus tehdä töitä kotona, joten vien ja haen hänet niin pitkään kuin on tarvis. Vaikka sitten jossakin vaiheessa niin, että jätän koulun kulmille ja menee siitä sitten yksin. Pienin askelin, en ota paineita, pääasia, että lapsi oppii kulkemaan niin, että osaa seurata liikennettä.

 

["aapee"]

Pystyn kyllä saldovapaita käyttäen joustamaan, mikäli ei sitten uskallakaan mennä yksin tokana aamuna. Hän itse sanoi mulle etten saa saattaa kuin yhden aamun. mutta voinhan katsoa että meni koulun pihalle ja lähteä yhtäaikaa ulos.

Nykyäänkin menee yksin ulos ja tulee sisään, osaa laittaa ovet kiinni ja valot pois, ja jos ollaan pihalla vaikka kipaista vesipullon tai takin itselleen sisältä tai käydä vessassa jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";26518622]Ja koulu on siis todella lähellä, muutama sata metriä. Mutta näillä työkavereilla se koulu on myös ihan lähellä. Toki itsekin veisin kauemmin jo ihan kilometrejä mentäisiin.

Tähtään että olen kotona noin 5 yli kun iltis loppuu tasalta. joten samoihin aikoihin ollaan kotona. Aamulla on yksin niin, että herätän klo 7 aamiaiselle, lähden bussiin ja koulu alkaa klo 8 tai varmaan joskus 8.45 jos on b-ryhmässä jakotunneilla. Noina 8.45-aamuina, jos niitä tulee, ajattelin että voin pyytää jos joku kaveri haluaa tulla kaveriksi ja lähtevät yhdessä sitten. Samasta talosta lähtee myös muita samaan kouluun, yksi toiselle ja yksi kolmannelle luokalle.

Reppu ja vaatteet katsotaan valmiiksi iltaisin, mutta niin ollaan tehty jo nyt päiväkodissakin.[/QUOTE]

Voisitko kuitenkin kävellä lasta vastaan kun tulee iltiksestä? On oikeasti paljon luontevampaa keskustella päivän kulusta siinä matkalla, kuin yrittää kotona tentata ruuanlaiton tms. ohessa (jolloin lapsi kokee helposti että ei halua häiritä / viedä vanhempien aikaa).

Pyydä opettajalta myös tuota, että pääsisitte aamuryhmään, jotta tulisi mahdollisimman vähän yksinoloa aamuisin.

Ajankulun käsitys on pienellä lapsella aivan eri kuin aikuisella. Meistä tuntuu että tunti on lyhyt aika, ja että puolen kilometrin kävelymatka vie vain pienen hetken ajan. Mutta muistattehan, lapsena jo välitunti tuntui tooodella pitkältä. 15 minuuttiakin on lapsen maailmassa pitkä aika!

 

["aapee"]

Oma tyttöni menee aika varovasti teiden yli. Ei ole vaarallinen reitti, toki autoja on. Yksi autotien ylitys.

Ja hän saattaa yksin käydä kirjastossa viemässä lainaamansa kirjan ja lainaamassa uuden, kirjaston on tien toisella puolen kivenheiton päässä (toisessa suuntaa missä koulu on, mutta silti).

 

["aapee"]

Mun reitin pysäkki ei tule siihen koulun viereen, vaan meidän talon toiselle puolen. Kouluun on siltä pysäkiltä ehkä 8 min eli voin toki hakea jos siltä tuntuu että lapsi tarvii sitä, mutta matka koulusta meille on oikeasti 5 min lapsenkin kävelytahdilla. Tyttö käy siinä koulussa harrastamassa jumppaa ja reitti on todella tuttu jo parilta vuodelta. Plus käymme sen koulun kentällä luistelemassa ja kauppaan mennään sen koulun ohi.

Pyydän toki aamuryhmään, mutta niin varmaan pyytää joka ainoa muukin vanhempi, joten en voi laskea sen varaan, että saisin hänet sinne.

Ruokaa laitamme nykyäänkin yhdessä, eli tyttö tekee salaatin (pesee ja varovasti leikkaillee, kuorii jos on kuorittavaa). Eikä hänellä ole nytkään ollut niin ihmeellistä kerrtottavaa kun haen eskarista taui aiemmin päiväkodista. Usein meillä ne päivän tärkeät jutut tulee parhaiten hänellä mieleen, kun illemmalla joko pelaillaan tai luetaan yhdessä jotain.

[QUOTE="vieras";26518673]Voisitko kuitenkin kävellä lasta vastaan kun tulee iltiksestä? On oikeasti paljon luontevampaa keskustella päivän kulusta siinä matkalla, kuin yrittää kotona tentata ruuanlaiton tms. ohessa (jolloin lapsi kokee helposti että ei halua häiritä / viedä vanhempien aikaa).

Pyydä opettajalta myös tuota, että pääsisitte aamuryhmään, jotta tulisi mahdollisimman vähän yksinoloa aamuisin.

Ajankulun käsitys on pienellä lapsella aivan eri kuin aikuisella. Meistä tuntuu että tunti on lyhyt aika, ja että puolen kilometrin kävelymatka vie vain pienen hetken ajan. Mutta muistattehan, lapsena jo välitunti tuntui tooodella pitkältä. 15 minuuttiakin on lapsen maailmassa pitkä aika![/QUOTE]

 

[Anatolia]

No meilä ei menty edes iltikseen. Ja koulun alkaessa lapsi oli 6 v 7 kk. Ekalla viikolla saatoin vissiin pari päivää koululle ja pari päivää bussipysäkille, sen jälkeen meni itse.

Ja ihan loistavasti on pärjännyt.

Riippuu niin lapsesta.

 

["aapee"]

Jos lapsesta tuntuu että osaisi ja itse haluaa, niin toisaalta miksi toppuutella, jos sitten tarviikin tukea, niin voi varovaisesti auttaa.

No meilä ei menty edes iltikseen. Ja koulun alkaessa lapsi oli 6 v 7 kk. Ekalla viikolla saatoin vissiin pari päivää koululle ja pari päivää bussipysäkille, sen jälkeen meni itse.

Ja ihan loistavasti on pärjännyt.

Riippuu niin lapsesta.

 

[piina]

Meillä en ole poikia saattanut kouluun kuin ekana päivänä ja silloinkin taisivat itse kävellä kotiin. Meillä on aina ollut koulu lähellä ja itse olen ollut kotona heitä odottelemassa.