Olenko jotenkin huonompi äiti?

Ikinä en lapsena/nuorena kuvitellut tai suunnitellut perustavani perhettä. En halunnut olla äiti. Monet kaverit ja tutut taas puhuu, kuinka he ovat aina halunneet ja haaveilleet äitiydestä, ja että perheen perustaminen on ollut mielessä aina.

Tulin raskaaksi ollessani 20v. Miehen kanssa ei mietitty aborttia, vaan päätin että totuttelen ajatukseen äitinä raskausajan, ja että vastaan otetaan mitä elämä tullessaan tuo. Ennen raskautta elämä oli holtitonta, "opiskelua" (eli kännejä pari-kolme kertaa viikossa, ei mitään neitihumalaa), kessua meni aski päivässä. Tupakoin myös alkuraskauden, muutaman päivässä, mutta lopetin n.3 kk:tta ennen vauvan syntymää.

Huomaan, että monet ihmiset jotka ovat tunteneet mut sieltä ajoilta asti (ennen raskautta), niin närkästyvät ja "piilovittuilevat" siitä ajasta ennen raskautta. Kun kuppi maistui ja omat perustarpeet tuli hädintuskin täytettyä.

Tuntuu, että olen heidän silmissään huonompi äitikin siis. He kun ovat halunneet olla aina äitejä ja perustaa perheen. Minä en.

 

Aika monella taitaa olla villi nuoruus takana, kunnes tulee äitiys. Kunhan vaan tavat muuttuvat äitiyden myötä. Kysy niiltä veetuilevilta kavereilta, että mitä sitten? Ei tule tarvetta nuoruuteen, kun on elänyt sen aikanaan....

 

Jos olet valmis asettamaan vauvan tarpeet etusijalle ja olemaan vastuullinen aikuinen
niin miksi olisit huonompi äiti kuin muut?
Ihmisiähän tässä kaikki ollaan, yhtä epätäydellisiä ja silti hyviä äitejä ( poikkeuksiakin on toki )

 

Aika monella taitaa olla villi nuoruus takana, kunnes tulee äitiys. Kunhan vaan tavat muuttuvat äitiyden myötä. Kysy niiltä veetuilevilta kavereilta, että mitä sitten? Ei tule tarvetta nuoruuteen, kun on elänyt sen aikanaan....

Niin, heillä ei ole villiä nuoruutta. Siksi olenkin jotenkin kiero heidän silmissään, vastuuton ja holtiton. Vaikka tavat muuttuivat.

 

Miten pitkä aika siitä on?
Oletko tullut ajatelleeksi, että he ovat ehkä tavallaan harmissaan siitä, että sinä olet sekä viettänyt railakasta opiskelijaelämää että perustanut perheen (ja olet kaikesta huolimatta pärjännyt yhtä hyvin kuin ne, jotka aina ovat perheen halunneet) ja vitjailevat siksi?

 

Miten pitkä aika siitä on?
Oletko tullut ajatelleeksi, että he ovat ehkä tavallaan harmissaan siitä, että sinä olet sekä viettänyt railakasta opiskelijaelämää että perustanut perheen (ja olet kaikesta huolimatta pärjännyt yhtä hyvin kuin ne, jotka aina ovat perheen halunneet) ja vitjailevat siksi?

Kohta kymmenen vuotta. Tosiaan, tuo onkin mahdollista. :/

 

Tiedän tunteen! Sain ekan lapsen 22v ja ennen sitä elämä oli varsin villiä. Nyt ikää 33v ja lapsia kolme, villistä elämästä ei tietoakaan, kuitenkin tunnen että tuttaville noilta ajoilta on edelleen joku halveksuva asenne minua kohtaan. Minulla on edelleenkin bailaajan maine heidän silmissä vaikka edellisistä bailuajoista on yli 10v!

 

Tiedän tunteen! Sain ekan lapsen 22v ja ennen sitä elämä oli varsin villiä. Nyt ikää 33v ja lapsia kolme, villistä elämästä ei tietoakaan, kuitenkin tunnen että tuttaville noilta ajoilta on edelleen joku halveksuva asenne minua kohtaan. Minulla on edelleenkin bailaajan maine heidän silmissä vaikka edellisistä bailuajoista on yli 10v!

Minä myös kohta 30v. Nykyään käyn silloin tällöin baarissa, ja siitähän he riemastuvat. "Taas" olen menossa, ja miten viitsii ja lässyn lässyn. Todellisuudessa käyn parin kuukauden välein, jos silloinkaan.

 

Eikö ole aika yleinen puheenaihe, että ne villeimmät tapaukset raskautuvat ensimmäisiksi. Niin ainakin omassa kaveriporukassani. Hiljaisimmat, mietteliäimmät ja ahkerimmat tekevät jotain muuta, ja ne villeimmät kulkevat vahinkovankkureiden kanssa

 

Eikö ole aika yleinen puheenaihe, että ne villeimmät tapaukset raskautuvat ensimmäisiksi. Niin ainakin omassa kaveriporukassani. Hiljaisimmat, mietteliäimmät ja ahkerimmat tekevät jotain muuta, ja ne villeimmät kulkevat vahinkovankkureiden kanssa

Sellainenko on sitten jotenkin huonompi?