Olenko jämähtänyt?

Toiset ovat hienoissa työpaikoissa,tekevät uraa ja opiskelevat.
Minulle on ihan vierasta sellainen elämä. Koton aolen aina ollut lasten kanssa . Monilla kiire töihin, kun ei jakseta hoitaa muksuja kotona.
En ketään morkkaa tokikaan!! Mulle vaan niin outoa tuo, että olenkohan jotenkin vanhanaikainen?
Ei minusta ole, kuin lasten pyllyjen pyyhkimiseen yms.
Kotiäitiys on mun ammatti.

 

Eikös se ole makuasia tämäkin.

Itse en halua jäädä lasten kanssa kotiin, koska mielestäni on sekä minulle, että lapsille parempi, että he ovat tarhassa.
Monet ystäväni sen sijaan ovat valinneet jäädä kotiin ja kunnioitan heidän mielipidettään, mutta itse koen sosiaalisien kontaktien jäävän sekä äidillä että lapsilla liian vähiin kotiin jäädessä.

Kyse ei siis ole siitä, että en jaksaisi olla kotiäiti tai haluaisin mieluummin luoda uraa, vaan uskon tämän olevan paras ratkaisu juuri lapsiani ajatellen.
Haluan lasteni olevan muiden lasten ja mahdollisimman monien virikkeiden ympärillä heti pienestä pitäen ja koen, että olen itse parempi äiti heille kun teen myös töitä ja juttelen välillä aikuistenkin kanssa.

Mutta tästäkin asiasta toki on varmaan monen monta mielipidettä eikä yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa mielestäni ole.
Onhan merkitystä myös sillä minkä luontoisia lapset ja vanhemmat ovat, eri ihmisillä toimivat erilaiset ratkaisut.

Meillä äiti tekee töitä (tosin vain 6 tunnin päiviä mutta voisin tehdä kahdeksankin), jatkokouluttautuu siinä samalla ja ehtii vielä leikkimään ja hoitamaan kodin joka päivä.
Luonteeltani olen sellainen, että väsyneempi olisin jos olisin kotona kaiket päivät. Näin energiani riittää paremmin.

 

No varmaanki aika moni hoitaisi mielellään lapsiaan kotona, mut joillakin saattaa taloudellinen puoli olla esteenä.
Ei se aina ole niin yksiselitteistä. Mutta ketään en arvostele ja onhan meitä moneksi =) Toiselle sopii paremmin kotona olo ja toisille taas töihin meno. yksilöllistä niin kun moni muukin asia =)

 

Toki lapseni tarhassa ovat olleet ½ päiväisesti.

 

Mä voisin luonnehtia itseni ap:n kanssa samaan seurueeseen. Olen kyllä ylpeä kotiäiti ja tosiaan välillä tuntuu, että ei sitä varmaa enää muuta osaakkaan, ku mukeloita kaitsia. Uskon sen olevan vaan hyväksi lapsille. Eihän me toki kotona nyhjötetä, sosiaalista elämää on muuallaki, kun tarhassa. Kerhot, puistot, ystävät lapsineen jne. Pitää vaa suhteuttaa arki kaikille mukavaksi, näin minä teen.
Ja en moiti toisen tien kulkijoitakaan, Jokainen tallaa tavallaan.

 

Minusta tärkeintä on, että kaikilla olisi mahdollisuus tehdä valintansa itse.
Kurja jos jonkun on pakko mennä töihin tai pakko olla kotona vaikka itse haluaisi toisin.

 

\

Minusta tärkeintä on, että kaikilla olisi mahdollisuus tehdä valintansa itse.
Kurja jos jonkun on pakko mennä töihin tai pakko olla kotona vaikka itse haluaisi toisin.

Näin juuri, ajattelen samoin. Onneksi yhteiskunta edes vähän tulee vastaan, mutta onneton on kotihoidontuki. Siitä tietosena esim. ite luovun oikeestaan kaikesta ylimääräsestä. Mutta tietoinen valinta sekin.