suhdepulma
Tämä on tavallaan ihan järjetön ajatus. Mutta olen siis 10 vuotta kestäneessä suhteessa, on koira ja omistusasunto. Haaveilen opinnoista ulkomailla, olen jo vuosia haaveillut. Tavallaan tiedän ajatukseni järjettömäksi, kun pohdin, onko minulla lupa toteuttaa haaveeni ja lähteä miehen luota vuodeksi pois. Koiraakin tulisi ikävä, mutta se nyt vasta olisi naurettava syy olla lähtemättä.
Minulla ei ole mitään syytä epäillä miksi suhteemme ei kestäisi. Mutta silti pelkään olevani itsekäs ja mietin itseni sairaaksi, voinko hakea ja mo mies ajattelee, onko se hänelle ok jne...
Olen koko elämäni elänyt muiden mieliksi enkä tehnyt mitään isoja päätöksiä itsenäisin perustein. Vaihto-opiskelu saa minut jo ajatuksena innostumaan ja sydämen tykyttämään, kunnes tulee taas tuo pelko miehen hyväksynnästä. Hän ei siis aiettani ole sanallakaan vastustanut.
kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Mitä tekisin?
Minulla ei ole mitään syytä epäillä miksi suhteemme ei kestäisi. Mutta silti pelkään olevani itsekäs ja mietin itseni sairaaksi, voinko hakea ja mo mies ajattelee, onko se hänelle ok jne...
Olen koko elämäni elänyt muiden mieliksi enkä tehnyt mitään isoja päätöksiä itsenäisin perustein. Vaihto-opiskelu saa minut jo ajatuksena innostumaan ja sydämen tykyttämään, kunnes tulee taas tuo pelko miehen hyväksynnästä. Hän ei siis aiettani ole sanallakaan vastustanut.
kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Mitä tekisin?