Olenko ikävä ihminen? Sukulaisista...

Sisko tuli ulkomailta asunnottomana ja lähes rahattomana reilu viikko sitten, oli sovittu, että hän on meillä 'jonkun aikaa'. Me olimme käsittäneet että tämä tarkoittaa muutamia päiviä, hän oli ajatellut muutamia viikkoja.

Meillä on nelihenkinen perhe alle 80 neliön asunnossa. Sisko asuu työhuoneessa, joka on miehelleni tärkeä etätyön takia. Ruoasta hän ei maksa (ei kyllä paljon syökään) eikä luonnollisesti vuokraakaan.

Tänään meillä oli siskon kanssa riita lastenkasvatuksellisiin asioihin liittyen, mistä päästiinkiin aasinsillan kautta näihin syvempiin asioihin. Kerroin, että harmittaa että hän jättää keittiössä astiat aina minun korjattavakseni. Sanoin, että olisi pitänyt sopia ennelta kuinka kauan hän on meillä, stressaa kun ei tiedä ja asunto alkaa käydä ahtaaksi.

Sisko lähti ulos sanomatta hei, marttyyrinä. Nyt minulla on kamala olo siitä, että olen aiheuttanut hänelle pahaa mieltä. Hän etsii työtä alalta, jolta sitä ei saa helposti, ei ole ilmeisesti lähettänyt kuin yhden työhakemuksen. Hän ei ole tehnyt mitään sen eteen, että etsisi itselleen omaa asuntoa. Muuten hän on toki ollut siivosti. Hänen mielestään olemme koko ajan antaneet ymmärtää ettei hän ole toivottu vieras, mikä on varmaan siltä osin totta, että olemme molemmat ihan tästä arjesta väsyneitä ja stressaantuneita, ja alkaa olla kaipuu siihen että koti olisi vaan itselle. Lisäksi miehellä ja siskolla on ollut kränää aiemmin, joka heijastuu edelleen heidän vuorovaikutukseensa.

Nyt minulla on tosi kurja olo, hän sai minut tuntemaan itseni tosi kamalaksi ja mieheni on kuulema myös häntä kohtaan törkeä. Hänen mielestään olemme hänelle majoituksen 'velkaa' koska Suomessa asuessaan hän kävi moikkaamassa lapsiamme, jotka pitävät hänestä (ei siis koskaan ns. lastenhoitoapuna vaan kylässä), ja matka kaupungista meille (joka kestää n. 30 min) on niin pitkä ja kallis (1,70-2,50e/sivu). Jotenkin hän antaa ymmärtää, että hänen käyntinsä on palvelus meille.

Olisi kiva kuulla kokemuksia ja kommentteja tähän. Sukulaisvierailut ovat jees, mutta tällaiset päättymättömät alkavat olla jo rajoilla. Itsellä kuitenkin nyt jopa itkuinen olo ja suuta kuivaa, ahdistaa niin kovasti. En tykkää riidellä ollenkaan ja syyllistyn kaikesta aina tosi paljon, olo on kamala.

Pohjatiedoksi, että tämän siskon kanssa on ollut aikaisemmin todella suuria yhteenottoja, jotka heijastuvat asenteina ja muistoina nykyaikaan, ainakin omalta puoleltani.

 

Sisko yrittää kaataa vastuuta omasta elämäntilanteesta teidän niskaanne. Olet ilmeisesti helposti syyllistettävä ja ylikiltti ihminen.

 

Mä oon niin ikävä ihminen etten tuon takia ota ketään meille majailemaan. En sukua ja tuttavistakin ainoastaan 1 on sellainen joka osaa lähteä ajallaan. Kyllä se on sun siskon homma hoitaa itselleen työpaikka ja asunto eikä jäädä toisten nurkkiin lorviin nahiaisena.

 

Tilanne on yhtä paljon oma vikasi kuin siskon, vaikka hän onkin se joka vaikeuttaa teidän elämäänne. Koska ette sopineet asioista etukäteen, kestä nyt ikävän ihmisen ristisi kuin nainen, ja selitä siskollesi ettei tilanne voi kauan jatkua noin. Kukaan ei kestäisi vieraan ehdoilla elämistä omassa kodissaan, vaikka asunto olisi isokin eikä olisi menneisyydessä mörköjä. Hyvä vain että kissa on jo pöydällä, sillä jollei asiaan puututa, meininki voi jatkua vaikka kuinka kauan.

 

mä en mitään loisia ottais meidän nurkkiin pyörimään ollenkaan. Varsinkaan jos ei oo mitään selviä suunnitelmia vaan haluu vaan asua ilmatteeks.

 

Kun me asuttiin miehen kanssa hänen kotimaassaan, niin hänen veljensä tuli meille asumaan "joksikin aikaa". Siksi aikaa, että löytää töitä ja saa työpaikan kautta asunnon (se oli tapana siellä).

Sanoin, paskamaisena suomivaimona, että en halua mitään epämääräisiä "joksikin aikaa"- vierailuja. Veli saa asua kanssamme kaksi viikkoa. Ei enempää.

Hän löysi työtä ja asunnon noin viikossa, ja lähti.

Jos en olisi asettanut takarajaa, niin hän olisi takuulla asunut nurkissamme koko pitkän kesän...

Ap, sano siskollesi että hän saa olla teillä vaikkapa vielä viikon ajan. Siihen mennessä hän on löytänyt asunnon, jos sellaista oikeasti hakee, ja ehtinyt hoitaa vaikka sossun kanssa takuuvuokra-asiat jos kerran on rahaton. Minusta tilanne on teidän omaa syytänne osittain, koska ette kysyneet siskoltasi kauanko hän aikoo olla, tai sanoneet kauanko teillä saa olla. Ei häntä kadullekaan voi heittää, mutta ei hän voi teillä kuukausikaupallakaan olla. Ja jos aikoo olla teillä edes päivän vielä, niin osallistukoon kotitöihin omalta osaltaan.

 

Mun veli saisi tulla. Oli meillä joskus 3viikkoa kun sillä oli omassa perhessä vaikeeta. Siivos aamulla punkkansa ja leikki lapseni kanssa. Ruokaa söi ja oli seurana. Mikäs siinä. Tää nyt riippuu aika paljon varmaan ihmisen luonteesta ja sisaruus-suhteesta. Esim. äitini kanssa en asuisi kolmea päivää kauempaa, vaikka läheisiä ollaankin. Veljestä taas ei tarvi välittää, menee siinä sivussa, eikä odota kello kolmen kahvipalvelua.

 

Sopikaa joku aika, mihin mennessä siskon pitää muuttaa pois. Jos ei löydä mieleistään asuntoa ja työpaikkaa siihen mennessä, on tyydyttävä johonkin muuhun, kyllä hän voi jatkaa työnhakua ja paremman asunnon etsintää omasta uudesta kodistaan käsin.

Me jouduttiin asumaan pitempi aika yhdessä miehen vanhempien kanssa, ja kyllä siinä joutui koko avioliitto niin koetukselle, että en enää suostuisi mihinkään epämääräisiin järjestelyihin ilman kunnollisia sopimuksia, joista pidetään kiinni.

 

Voisin ottaa kahdeksi viikoksi. Muutama päivä on liian lyhyt aika. Mutta... siinä olisi se edellytys, että tultaisiin toimeen. Joidenkin lähipiirin ihmisten kanssa muutama päiväkin olisi liikaa.

Ohjeeksi sanoisin, että tunnet sisikosi ja teidän välinne parhaiten, joten tiedät mikä teille sopii. Muiden mielipiteillä ei ole väliä, koska he eivät tunne tilannetta eivätkä taustoja.