Olenko ihan toivoton kun lihoin raskaudessa ja olen edelleen läski?

["Bettiina"]

Jotenkin siltä tuntuu, että paino määrittelee äidin hyviin ja laiskoihin eli huonoihin. En voinut oikein hyvin kummassakaan raskaudessa ja liikkuminen tuotti tuskaa. Imetykset ei ole auttaneet painon laskussa.

Esikoisen syntymästä on pian kolme vuotta ja uusi vauva on talossa. Painan 16kg enemmän, kuin mitä silloin kun miehen kanssa tavattiin. Maha ja reidet on täynnä raskausarpia, ne tuli jo ensimmäisessä raskaudessa, toisessa niitä tuli lisää sitten myös rintoihin.

En ole kovin kaunis näky, kun univelkaisena silmänaluset on mustat ja vaatteet kulahtaneet kun niitä samoja vain käytän aina.

Äh, olen luuseri

 

["vieras"]

Miks et tee asialle mitään?

Yleensä ne jotka aina valittaa väymystä on just niitä jotka ei koskaan teekään mitään.. Liikunta antaa energiaa ja hyvän olon,kahvi jää kakkoseks. Vaikka miten kehtuuttais lähtee kävelylle tai jumppaan tai mihin sit meneekään niin olo on takasin tullessa mitä mahtavin. Otat itelles parina päivänä viikossa tunnin omaa aikaa ja kipaset lenkin.

 

[alkuper.]

Lenkkeilen kyllä pari kertaa viikossa ja liikun ulkona lasten kanssa ja ilman. Mutta en yritä laihduttaa, koska en jaksa miettiä mitään ylimääräistä.

Ja vauva herättää 4-10 kertaa yössä, että saanko valittaa väsymystä vai en?

 

[moekoe]

Valita väsymystä. Niin se vaan on.
Mä lihoin hei 35kg ekana vauvavuotena! Hellurei. Mutta nyt kun muksu on 3 olen jo saanut tosi hyvän niskalenkin noista kiloista.
Kilojen määrä ei ole verrattavissa rakkauteen ja hoitamiseen.
Luultavasti ketään muuta ei kilosi kiinnosta/ haittaa kuin sua. Anna itselles armoa ja ota niistä ihanista pienistä kaikki ilo irti minkä saat.

Toki painon pudotus ja parempi kunto auttaa jaksamaan, mutta mulla univelka ainakin heikentää laihtumista. Ja ylipainoinenkin voi olla hyväkuntoinen.

 

["Ava"]

Minusta tuo kaikki on selittelyä. Itse olen lapsen syntymästä asti ollut yksinhuoltaja ja nyt kun lapsella on ikää 7 kk niin olen päässyt kerran kuukaudessa jumpalle. Silti painan sen 50 kg, en liiku juurikaan ja syön normaalisti. Miksi siis painan niin vähän?

 

[pahian]

No, jos se ei sinua itseäsi haittaa, niin onko sillä väliä? Itse en pystyisi elämään itseni kanssa tuossa tapauksessa. Kamalaa olisi, jos ei saisi valita, miltä näyttää ja huoltaako itseään vai ei.

Mut paria asiaa mä aina ihmettelen. Miten voi olla mahdollista, että äidillä ei ikinä, siis missään välissä ole mahdollisuutta halutessaan tehdä itsekseen mitään. Edes käydä lenkillä/liikkumassa, suihkussa, yksin kaupassa tai nukkua välillä hyvin (mitkä mun mielestä minimivaatimukset, jotta voi hyvin). Jos siis lapsella on olemassa se isäkin ja vielä samassa taloudessa. Siis miten voi olla mahdollista, että puoliso antaa toisen voida niin huonosti, että tämä kulkee zombiena koko ajan.

Sit toinen, se raskauden aikainen lihominen. Onko se nyt sitten joku väistämätön asia, kuten se, että välilä pitää käydä paskalla tai että kuolema koittaa jossain vaiheessa. Minusta ei, mutta sellaisena sitä tunnutaan pitävän.

 

["selma"]

[QUOTE="Ava";25469832]Minusta tuo kaikki on selittelyä. Itse olen lapsen syntymästä asti ollut yksinhuoltaja ja nyt kun lapsella on ikää 7 kk niin olen päässyt kerran kuukaudessa jumpalle. Silti painan sen 50 kg, en liiku juurikaan ja syön normaalisti. Miksi siis painan niin vähän?[/QUOTE]

Mä haluan, että kerrot mullekin mikä mulla on vialla. Olin normaalipainoinen ennen raskautta. Söin normaalisti ja juoksin tunnin lenkkejä 3-5 kertaa viikossa. Sitten tulin raskaaksi ja voin niin huonosti etten pystynyt liikuntaan ja juuri ja juuri sain syötyä jotain höttöpaahtista muutaman kerran päivässä.

Pahoinvoinnin jälkeen alkoi liitoskivut jotka tiputti polvilleen. Sitten ennenaikaiset supistukset. En siis liikkunut kun töihin raskausaikana ja lihoin 25 kg.

Synnytyksestä on pari kk ja olen tiputtanut vain 13 kg tuosta määrästä. Nyt en laihdu enää ollenkaan vaikka olen alkanut liikkua joka ikinen päivä reippaita tunnin vaunulenkkejä, syön aamupalaksi pienen määrän luonnonjogurttia, lounaaksi salaattia ja illalliseksi normaalia kotiruokaa. Tämän lisäksi siivoan ja imetän päivät pitkät. MIKSI EN LAIHDU VAAN OLEN LÄSKI EDELLEEN??

Ole hyvä ja kerro.

 

["vieras"]

univaje lihottaa.

Ja sitten näillä "mene jumppaan" -ohjeistajilla ei ole takertuvaa lasta ja ehkäpä vielä loistava tukiverkko!

Jos mä tästä lähtisin jumppaan, niin en alta kahden tunnin olisi takaisin kotona. Kun vielä imetin, lapsi söi tunnin välein.
Ja kun muutenkin olin koomassa, hädin tuskin jaksoin hoitaa lapsen ja kodin vain puoliksi, niin joo, suklaalevystä sai vähän toivoa...

Mutta tiedättekö? Nyt kun lapset on isompia, niin jaksan taas ja olen laihduttanut ja saan nukkua öisin ja olen energinen.

Eli EI TARVII olla bikinikunnossa 3kk synnytyksen jälkeen. Ole uimapukukunnossa 5 vuotta synnytyksen jälkeen!

Sit on se, että toiset on luonnostaan laihoja ja toiset on olleet lapsesta saakka lihavia. Mätä säkä.

 

[no miksiköhän]

[QUOTE="selma";25469946]Mä haluan, että kerrot mullekin mikä mulla on vialla. Olin normaalipainoinen ennen raskautta. Söin normaalisti ja juoksin tunnin lenkkejä 3-5 kertaa viikossa. Sitten tulin raskaaksi ja voin niin huonosti etten pystynyt liikuntaan ja juuri ja juuri sain syötyä jotain höttöpaahtista muutaman kerran päivässä.

Pahoinvoinnin jälkeen alkoi liitoskivut jotka tiputti polvilleen. Sitten ennenaikaiset supistukset. En siis liikkunut kun töihin raskausaikana ja lihoin 25 kg.

Synnytyksestä on pari kk ja olen tiputtanut vain 13 kg tuosta määrästä. Nyt en laihdu enää ollenkaan vaikka olen alkanut liikkua joka ikinen päivä reippaita tunnin vaunulenkkejä, syön aamupalaksi pienen määrän luonnonjogurttia, lounaaksi salaattia ja illalliseksi normaalia kotiruokaa. Tämän lisäksi siivoan ja imetän päivät pitkät. MIKSI EN LAIHDU VAAN OLEN LÄSKI EDELLEEN??

Ole hyvä ja kerro.[/QUOTE]

Jospa olet sekoittanut aineenvaihduntasi liian niukalla syömisellä ja tuolla raskausaikaisena höttöpaahtis-ruokavaliolla. Jos et muuta syö kuin aamulla luonnonjugua pienen määrän ja lopunpäivääkin noin onnettomasti, niin enpä tosiaan ihmettele, miksi et laihdu

 

["selma"]

Jospa olet sekoittanut aineenvaihduntasi liian niukalla syömisellä ja tuolla raskausaikaisena höttöpaahtis-ruokavaliolla. Jos et muuta syö kuin aamulla luonnonjugua pienen määrän ja lopunpäivääkin noin onnettomasti, niin enpä tosiaan ihmettele, miksi et laihdu

No voi perkele! Mä en ehdi syödä ja mitään pikaruokakakkaa en syö. Tosin paino putos vielä kolme päivää sitten mutta sit tyssäs.

Raskausaikana tai siis alussa mikään muu ei pysynyt alhaalla!

Tiedän, että pitäis syödä enemmän... :/

Mutta siis ei ainakaan voi tulla sanoo, että kilot olis aina kiinni siitä että syö liikaa eikä liiku. Tosin 95% varmasti onkin sitä...

 

["sama"]

[QUOTE="selma";25470033]No voi perkele! Mä en ehdi syödä ja mitään pikaruokakakkaa en syö. Tosin paino putos vielä kolme päivää sitten mutta sit tyssäs.

Raskausaikana tai siis alussa mikään muu ei pysynyt alhaalla!

Tiedän, että pitäis syödä enemmän... :/

Mutta siis ei ainakaan voi tulla sanoo, että kilot olis aina kiinni siitä että syö liikaa eikä liiku. Tosin 95% varmasti onkin sitä... [/QUOTE]

Niin no, sehän on myös aika yksilöllistä tuo painonputoaminen. Aluksihan varmasti paino putoaakin kun vaan syö tarpeeksi vähän, mutta jossain vaiheessa se voi tökätä.

Sit toinen on juttu on tietty se, että tuollaisella ruokavaliolla se paino putoaa nesteistä ja lihaksista ja vain vähän rasvasta. Tuloksena voi olla löysä, mutta hoikka kroppa, mikä ei ainakaan imo ole kivannäköistä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25469947]univaje lihottaa.

Ja sitten näillä "mene jumppaan" -ohjeistajilla ei ole takertuvaa lasta ja ehkäpä vielä loistava tukiverkko!

Jos mä tästä lähtisin jumppaan, niin en alta kahden tunnin olisi takaisin kotona. Kun vielä imetin, lapsi söi tunnin välein.
Ja kun muutenkin olin koomassa, hädin tuskin jaksoin hoitaa lapsen ja kodin vain puoliksi, niin joo, suklaalevystä sai vähän toivoa...

Mutta tiedättekö? Nyt kun lapset on isompia, niin jaksan taas ja olen laihduttanut ja saan nukkua öisin ja olen energinen.

Eli EI TARVII olla bikinikunnossa 3kk synnytyksen jälkeen. Ole uimapukukunnossa 5 vuotta synnytyksen jälkeen!

Sit on se, että toiset on luonnostaan laihoja ja toiset on olleet lapsesta saakka lihavia. Mätä säkä.[/QUOTE]

Sanooko se lapsi sulle että nyt et mene mihinkään,vai miten se takertuu? Mun tukiverkko on mun mies eli lasten isä ja ihan samalla tavalla kuin hän käy omassa harrastuksessaan niin mä käyn omassani. Ei tuossa ovessa lue että mä en sais sitä käyttää.

Ei tartte tosiaan olla bikinikunnossa 3kk synnytyksen jälkeen,mutta jotenkin outoa mun mielestä ensin mässyttää suklaata ja pupeltaa kaikkee mahdollista ja sit yhtäkkiä pitäiskin repäistä hirvee startti ja rääkki päälle että saa kilot pois. Jokainen valitsee itse omat elämäntapansa eikä mikään univelka tosiaan pakota vetämään naamaan suklaata ja donitseja.

Jos asia selkeesti vaivaa sitä ihmistä itseään siinä määrin että tekee siitä aloituksen tänne,niin mitä se ihminen haluaa vastaukseksi? Onko tää taas niitä avauksia että ensin on ongelma ja sit onkin miljoona tekosyytä miks ei sitä ongelmaa voi ratkaista mitenkään päin? Jos ei oo aikaa eikä halua eikä kykyä tehdä asialle mitään niin sit ei oo. Mut mitä se valittaminenkaan auttaa.