Olenko ihan kohtuuton jos otan itseeni tällaisesta?

[Nadia]

Tänään siis juhlittiin pojan 5-vuotis synttäreitä ja aina sama homma. Tuntuu et useilla sukulaisilla ja ystävillä on aina jtn ihme tekosyitä miksi ei voi synttäreille saapua.
Yleensä muutavat ovat viihteellä juuri sinä päivänä, vaikka synttärikutsut lähetetty ajat sitten. Vielä sellaiset joilla ei ole lapsia ei töitä ei mtn mikä estäisi juhlimasta joko myöhemmin tai seuraavana päivänä.
Tai sitten paras tänään, ettei paras ystäväni/serkkuni tullut, koska oli sopinut miehensä kanssa lähteä johonkin hemmetin halpaputiikkiin shoppaileen, vaikka olis varmaan voinut joku toinen päivä mennä ja me vielä juhlittiin siinä matkan varrella, että olisiko hirveästi matkaa hidastanut jos olis käynyt kahvit juomassa. Sitten vielä väitetään, että ymmärretty kutsusta päivämäärä väärin jne.
Sitten näitä perinteisiä, mahaan koskee, väsyttää, hiostaa, hitto panettaa! :headwall:
En tiedä miksi, mutta kertakerran jälkeen se vaan tympii enemmän. Voisi sit edes ilmoittaa ajoissa, ettei olla tulossa, niin en suotta aina leipoisi kaappeja täyteen herkkuja ihan suotta. Taas menee euroja roskiin, kun ei noita saa mitenkään itse syötyä.
Mutta jotta en hermostuisi tyystin, hainpa lautasen kanasalaattia ja nautin aikaansaannoksistani

 

[vieras]

Tiedän tunteen. Paha mieli tulee lapsen puolesta, joka odottaa juhlavieraita. Ja mukava olis itsekin heitä joskus tavata.

 

[vieras]

No onpas omituisia vieraita! Ei tulisi kuuloonkaan meidän sukulais/ystäväpiirissä, että jätetään lapsen synttärit väliin. Varmasti ottaa päähän

 

[The Urpoileva Helmi]

Just tuon takia vietän lasten synttärit ilman että kutsun ketään ja omiani en vietä ollenkaan.

 

[lohdutukseksi]

outoja syitä kuulostaa olevan.
jos yhtään lohduttaa, niin omilleni en ole koskaan pitänyt kuin kaverisynttärit koska kaikki sukulaiset asuvat kaukana eikä kukaan tule. Teillä kuitenkin varmaan parempi tilanne? joku kuitenkin tuli? siis aikuinen? Ketään ei kiinnosta, isovanhemmilla on varaa viedä toiset lapsenlapset lomille jne mutta että tulisivat pelkästään synttärikahveille, ei käy. pitää olla jotain oheistoimintaa että tulisivat (käyvät teatterissa tai jotain)

 

[Towanda]

Inhottavaa tommonen.

Me kutsutaan vaan ne keiden on melkein pakko tulla.

 

[vieras]

Tiedän kyllä tuon turhautumisen. Meidän esikoinen kun oli pieni, niin meillä meni juhlat aina kaks päiväsiks, kun ihmiset soitteli, että ei päästä lauantaina, tullaan sit sunnuntaina tms. Se oli raivostuttavaa, kun olis halunnu kaikki kerralla, kun kuitenkin viikos vaan ne kaks vapaapäivää ja molempina vieraita valuu sisään ja ulos...

 

[Nadia]

outoja syitä kuulostaa olevan.
jos yhtään lohduttaa, niin omilleni en ole koskaan pitänyt kuin kaverisynttärit koska kaikki sukulaiset asuvat kaukana eikä kukaan tule. Teillä kuitenkin varmaan parempi tilanne? joku kuitenkin tuli? siis aikuinen? Ketään ei kiinnosta, isovanhemmilla on varaa viedä toiset lapsenlapset lomille jne mutta että tulisivat pelkästään synttärikahveille, ei käy. pitää olla jotain oheistoimintaa että tulisivat (käyvät teatterissa tai jotain)

Meilläkin asuu suku ja ystävät 100km säteellä, mutta juuri siksi järjestin kaksi päiväiset synttärit, tänään vanhemmillani lähellä sukua ja ystäviä ja huomenna täällä kotona, että sellaiset voivat tulla, jotka haluavat samalla nähdä uuden kotimme.
Turhaa oli järjestää äidin luona. Ne muutamat ketkä sinne saapuivat, olisivat takuulla tulleet myös tänne tai minne hyvänsä poikani vuoksi.
On se vaan jännä miten joillakin on pokkaa pahottaa lapsen mieli. Juuri sellaiset ihmiset, joita lapseni odottaa ja ehdottomasti ajattelee heidän tulevan :kieh:
Itse pidän aina huolen siitä, ettei mikään estä menemästä lasten syntymäpäiville. Itse jos olisin sairas se olisi ainut syy ja silloinkin saapuisin kylään heti kun olisin terve ja veisin itse tarjottavaa mukana.

 

[Kyllä]

Se nyt vaan menee niin, että jos jokaisen tuttavapiirin lapsen synttäreillä käy, ei muuta kerkiä tekemäänkään. Parikymmentä tuttavaperhettä, jokaisessa 2-3 lasta....you do the math.

 

[Sama homma]

Meillä on ihan sama juttu ja nimenomaan lasten takia surettaa.Lapset ovat alle kouluikäisiä ja joutuneet menettämään jo isovanhemmat,eikä muutenkaan ole ollut montaa läheistä ihmistä elämässä.Oikein perusoharien tekijä on siskoni,lasten todella ihannoima täti siippansa kanssa. Siskoni jaksaa huokailla aina,kuinka kaikkien muiden suvut ovat ihania ja sukulaiset läheisiä ja kun meillä ei ole mitään.Kutsun heidät aina,mutta joka ikinen kerta hän jaksaa oikein syyllistää,että enkö voi tajuta,että on heillä muutakin tekemistä,kuin rampata kaiken maailman kissanristiäisissä ja "mitäs asutte siellä korvessa" (meille ajaa heiltä 45min).

Olen joka kerta päättänyt,että enää en kutsu :'(

 

[lohdutukseksi]

outoja syitä kuulostaa olevan.
jos yhtään lohduttaa, niin omilleni en ole koskaan pitänyt kuin kaverisynttärit koska kaikki sukulaiset asuvat kaukana eikä kukaan tule. Teillä kuitenkin varmaan parempi tilanne? joku kuitenkin tuli? siis aikuinen? Ketään ei kiinnosta, isovanhemmilla on varaa viedä toiset lapsenlapset lomille jne mutta että tulisivat pelkästään synttärikahveille, ei käy. pitää olla jotain oheistoimintaa että tulisivat (käyvät teatterissa tai jotain)

Meilläkin asuu suku ja ystävät 100km säteellä, mutta juuri siksi järjestin kaksi päiväiset synttärit, tänään vanhemmillani lähellä sukua ja ystäviä ja huomenna täällä kotona, että sellaiset voivat tulla, jotka haluavat samalla nähdä uuden kotimme.
Turhaa oli järjestää äidin luona. Ne muutamat ketkä sinne saapuivat, olisivat takuulla tulleet myös tänne tai minne hyvänsä poikani vuoksi.
On se vaan jännä miten joillakin on pokkaa pahottaa lapsen mieli. Juuri sellaiset ihmiset, joita lapseni odottaa ja ehdottomasti ajattelee heidän tulevan :kieh:
Itse pidän aina huolen siitä, ettei mikään estä menemästä lasten syntymäpäiville. Itse jos olisin sairas se olisi ainut syy ja silloinkin saapuisin kylään heti kun olisin terve ja veisin itse tarjottavaa mukana.

no sinä olet hyvä ihminen. ja joku kuitenkin tuli juhlimaan.
Usein äiti kärsii lapsen puolesta enemmän kuin lapsi.

 

[Clara]

Meillä pidetään kahdet juhlat; kummit ja isovanhemmat ja meidän vanhempien sisarusten perheet toisella päivällä ja toisella päivällä on kaverijuhlat. (lapsen omat leikki-, hoito- ja/tai koulukaverit). Nämä yleensä eri viikonlopuilla (peräkkäsinä). Kakarakesteillä ei siis heidän vanhempiaan kahviteta vaan lapset tulevat yksin ilman huoltajaa. Kummit ovat tulleet paria poikkeusta huolimatta joka kerta, kuten myös isovanhemmat. Jos eivät pääse juhlapäivänä, tulevat ilman oletusta kahvituksesta jonain muuna päivänä. Kavereitten kutsussa pyydän heitä ilmoittamaan tiettyyn päivään mennessä, jos eivät pääse tulemaan. (hyvissä ajoin että voin varautua tarjottavissa asiaan, ei tule liikaa laitettua).
Tuttavaperheitä ja muita sukulaisia ei kutsuta.

Kakarakestit tulivat kuvaan mukaan 5v juhlista alkaen.

 

[Nadia]

Se nyt vaan menee niin, että jos jokaisen tuttavapiirin lapsen synttäreillä käy, ei muuta kerkiä tekemäänkään. Parikymmentä tuttavaperhettä, jokaisessa 2-3 lasta....you do the math.

Tämä on hiukan eriasia. Kuitenkin nämä "ohareiden" tekijät eivät varmasti voi vedota kyseiseen syyhyn. Jos vuodessa on kahdet synttärit joihin heidän kuvittelisi osallistuvan mielellään, ei voi olla tuosta kiinni.
Minulle on ihan sama. Oma asiansa, jos oma napa on toisen tunteita tärkeämpää, mutta harmittaa lapsen puolesta niin paljon.
Ehkä mä sit olen enemmän pahoillaan kun lapsi, mutta voi :headwall: