Olenko hysteerinen vai onko tämä normaalia vauvanhoitoa?

Meillä on miehen kanssa ensimmäinen lapsi, vauva on nyt 4kk. Olen usein huolissani eri asioista, niinkuin ilmeisesti normaalia pienen vauvan kanssa on. Tuntuu, etten enää osaa erottaa, milloin huolestuminen on aiheellista ja milloin ei.

Nyt huolettaa miehen ajoittainen riskinotto vauvan kanssa. Hän saattaa esimerkiksi pitää vauvaa olkapäällä niin, että irrottaa molemmat kädet vauvasta tehdäkseen nopeasti jotain, mikä vaatii kaksi kättä, esim. solmiakseen roskapussin. Olenko hysteerinen, kun näen tässä valtavan turvallisuusriskin ja haluaisin, ettei isä ikinä tekisi näin enää? Vauvahan voi juuri sillä hetkellä polkaista itsensä olan yli ja tippua korkealta päälleen, pahimmillaan kuolla tai vammautua vakavasti. Olen pyytänyt lopettamaan tämän tavan, mutta silti näen ajoittain näin tapahtuvan. Tämä huolestuttaa eniten.

Mies myös hytkyttää vauvaa välillä voimakkaammin kuin minä (päkiöiltä kantapäille painoaan laskien tai polvia koukiestaien) ja olen välillä ollut huolestunut, voiko siitä olla haittaa. Etenkin jos vauva on olalla (niin, että vauvan kädet olan yli, eli vauvan pääkin on olon "yli" eikä rintakehää vasten tuettuna paikalleen), pää saattaa heilua hytkytyksen tahdissa. Tämän osalta epäilen olevani vain ylihuolehtiva, mutta pelottaa silti, koska jos vahinkoa on syntynyt, se on syntynyt jo, eikä enää mitään ole tehtävissä.

 

On ihan hyvä olla varovainen ja huolissaan.Tuossa olet ihan oikeassa,että vauvasta kannattaa pitää kiinni kunnolla,kun on jo noin iso vauva,joka voi pudota olkapäältä ponnaamalla.

Tuosta hytkyttelystä en osaa sanoa muuta kun,että ei se vauvasta varmaan mukavaa ole,että pää heiluu voimakkaasti, eikä niskoille ole hyväksi, päähän on vauvoilla painava ja aluksi hankala siksi itse kannatella .

Koettaisin vielä puhua miehen kanssa näistä

 

Tunnistan nämä huolet! Itse pelkäsin esim. portaissa kulkea lapsi sylissä. Pelkäsin niin, että tiputan hänet. Varsinkin esikoisen kanssa uudet äidit on monesti tosi stressissä kaikista jutuista. Olet varmasti todella huolehtiva ja rakastava äiti, ja on ihan normaalia murehtia pienen vauvan kanssa!

Minunkin mielestäni vauvasta kannattaisi pitää kiinni kunnolla kun hän on sylissä/olkapäällä tms. Voisiko miehelle hankkia vaikka kantorepun, niin jäisi kädet vapaiksi? Puhuisin myös miehelle, että miltä sinusta tuntuu ja että hänestä se voi olla ylireagointia, mutta sinulle olisi todella tärkeää, ettei multitaskattaisi vauva sylissään.

Vauvan pää varmaankin lepää isän hartiaa vasten hytkytellessä, joten en usko että on päässyt niin paljon heilumaan, että siitä ainakaan olisi aiheutunut mitään haittaa vauvalle!

 

Pieni lapsi tarvitsee vain syliä eikä mitään sirkustemppuja.

 

Itsestäni tuo käytös mieheltäsi huolestuttaa minua, tottakai vauvasta pitää pitää kiinni tukevasti jos samaan aikaan pitää jotain roskapusseja sulkea tms niin eikö vauvaa voi laskea leikkimatolle tai sitteriin?
Tai sitten tuo hytkytys, normaalin hytkyttelyn ja hyssyttelyn kyllä ymmärrän mutta eihän vauvan pää siinä saa heilua.
Puhu miehellesi ja nopeasti. Joutuuko olemaan liian paljon vauvan kanssa? Onko hermostunut? Voisitko puhua asiasta neuvolassa?

 

nii'in Suomessa hissitalossa pitäisi asua kun vauva ja hissin pitäisi olla iso, että sosiaalitoimi pääsisi paremmin viemään lapsesi pois yhdessä poliisishenkilöiden kanssa, jotka ei tietenkään tarvi hissiä kun heillä se niin paljon kehumansa hyvä kunto on, tämän sanon tietysti siksi, että poliisissa alkaa olla huolestuttavan paljon naisia, kontrollifriikkejä natsiaattein siis. Alkaa sekin valtion laitos olla siis kovin hormooneilla käyvä. Pääsääntö on, että kun vauva on nostanut päätään mahamakuulla itsenäisesti, on niska vahvistunut. neuvolassa neuvotaan, että se tapahtuisi 4-kuisena. Ylipäänsä kaikelle on ikäraja neuvolassa. oppikirjoja lukee kohtuuttoman nuoret terkkarit ja tyttölääkärit ottamatta huomioon normaalivarianttia kasvua. Lapsia passitetaan psykiatrille ja psykologille näiden kokemattomien "terveydenhuollon psykopaattien, eikun ammattilaisten" toimesta. Sitten akateeminen hullu tyttöpsykologi harjoittaa lapseesi sitä kokeellista psykologiaansa, ja muutaman kerran jälkeen lapsesi on sekaisin kuin seinäkello.