Olenko huono äiti?

["vieras"]

Mä voin kertoa että mun isä aiheutti alkoholinkäytöllään mulle traumat ja koin että alkoholi oli mun isälle tärkeämpi kuin minä. Isä oli humalassa rauhallinen, mutta mua pelotti! Olin todella levoton isän seurassa. Onneksi vanhempani erosivat ja isä häipyi kuvioista. Otti sitten myöhemmin yhteyttä kun joutui sairaalaan ja luuli kuolevansa. En mennyt katsomaan ja salaa toivoin että olisi kuollut! Isä joi vain viikonloppuisin ja siks mä pelkäsin ja vihasin viikonloppuja!

 

["tes"]

Minun mielestä kyllä juoppo on huono äiti. Ja sinä olet juoppo.

 

["vieras"]

Ensinnäkin toivotan tsemppiä sinulle juomisen selvään vähentämiseen. Jos kynnys lähteä aa-touhuihin on vielä liian iso niin koeta omin konstein. Tiedosta syyt miksi juot, stressi, masennus? jotain puuttuu? Alkoholi on nopea keino turruttaa itsensä, päästä hetkeksi pois murheistaan mutta koukuttuminen jokaviikonloppuiseen käyttöön ja ehdollistuminen siihen, että rentoutumisen tunteen saa vaan humalassa voi tapahtua yllättävän nopeastikin, jo muutamassa vuodessa. Ehdottaisin, että teet päätöksen olla juomatta alkoholia kokonaan 2 kk ajan. Ensimmäinen ja toinenkin viikonloppu voi olla tuskaa mutta uskon, että sitten helpottaisi ja huomaisit että relaaminen onnistuu ilman alkoakin ja voi tulla kevyempi ja parempi olo. Varustaudu etukäteen hankkimalla itsellesi muuta hemmottelua, karkkia ja hyvää syötävää. Myös limsan tai muun alkoholittoman itsellesi maistuvan juoman käyttäminen voisi auttaa alussa. Saunominen itsessään rentouttaa ja mietit, että saunaolut ei nyt vaan kuulu siihen kuvioon. Kerrot myös miehellesi, että nyt ollaan ilman alkoa.

 

[Äiti35]

Miksi kyselet, jos kerta jokaiseen ehdotukseen tarjoat selityksen? Ja jos elämäsi on niin auvoista, mitä ovat ne huolet ja murheet, jotka haluat unohtaa kännäämällä?

tesiä komppailen, juoppo on juoppo, vaikka öljyssä keittäis. Tee jotain asialle, ei mieskään kauaa kattele kaljan turvottamaa, dementoitunutta juoppoa. Semmoinen sinusta tulee, vaikk nyt olisit kuinka nuori ja nätti.

terveisin Alkoholistin tytär.

 

[Criminal Mind]

[QUOTE="alkup";26073488]mutta kertokaapa oma mielipiteenne, miten se voisi lapsia haitata, jos tilanne on tämä kuin edellä kertomani....?[/QUOTE]

Meillä ei edes juoda mutta muksut silti sanoo että ei he tykkää jos kaljan ottaisin. Ja kyselevät miksi aikuiset juo kaljaa kun se on myrkkyä ja vaarallista (juu hyvin olen alkon vaarat heille sisäistäny)

Oikeesti, mietipä joku muu tapa rentoutua ennenkuin maksa sanoo poks. Se eu tarvii olla kirkkaita joka päivä vuosien sjan vaan kyllä sisuskalut saa tissuttelullakin rikki.

 

["mä"]

Heti aloitusviestissä kerrot miestäsi haittaavan juomisesi. Jos aikuista ihmistä, joka ymmärtää ja pystyy käsittelemään asian, haittaa juomisesi niin millä tavoin ajattelet, ettei se haittaisi lapsiasi, jotka eivät edes pysty ymmärtämään kokonaisuudessaan alkoholin käyttöä?

Lapsesi eivät kerro sinulle, mitä oikeasti kokevat ja ajattelevat. He pelkäävät, että alat juomaan entistä enemmän, jos saat tietää aiheuttavasi heille pahaa. He suojelevat itseään sen minkä pysyvät.

 

[mmmmm]

Mielestäni hieman puolustelet itsellesi juomistasi. Kyllä uskon, että juotuaan 13 törpelöä bisseä ihmisen humalatila on jo ihan havaittavaa muuttuneen käytöksen takia, itsellä teinejä, jotka kyllä huomaavat minun juoneen jo ihan parin bissenkin jälkeen, kuulevat muuttuneesta puheesta. Lapsesi eivät vain (ainakaan vielä) uskalla sinulle kertoa. En siis itsekkän ole mikään absolutisti, mutta koska juomisesti on ainakin minun mielestäni melko runsasta, ja tapahtuu noin isoissa määrissä kuitenkin toistuvasti eikä miehesikään pidä asiasta, kannattaisi sinun hakea apua juomisen vähentämiseen/lopettamiseen.

 

[Madicken04]

Juomisen osalta olet huono äiti, vaikka muuten sitten olisit miten täydellinen hyvänsä. En usko etteikö tuo alkoholimäärä muuttaisi ihmisen käytöstä, itse sitä vaan on pirun huono arvioimaan varsinkin jos yrittää samalla puolustella juomistaan. Mitä lasten kommenteihin taas tulee niin lapset ovat aivan liian lojaaleita vanhempiaan kohtaan ja voivat mm huostaanoton pelossa salata hyvinkin taitavasti äitinsä juomista ja vastata tämän kyselyihin juuri niin kuin tämä haluaa. Varsinkin jos/kun tietävät äidin pahaan oloon ja ahdistukseen. "Terveemmältä" tuntuu lapsi joka ilmaisee kiukkunsa äidin juomista kohtaan kuin se joka vähättelee ja piilottelee äidin säännöllistä ja runsasta alkoholinkäyttöä.

Vaikka unohtaisi lapset niin ihan itsesi vuoksi tuolle ongelmalle kannattaisi tehdä jotain. Ongelma se on jos ei pysty olemaan juomatta tai ajatuskin perjantaista ilman alkoholia tuntuu ahdistavalta/pelottavalta. Mitkä on ne ahdistuksen syyt miksi pitää rentoutua alkolla, voiko niille tehdä jotain?

AA ei kuulosta hassummalta.

 

["pop"]

Okei. Mulla on varmaan alkoholiongelma. Olen viimeiset kaksi vuotta juonut joka ikinen viikonloppu. Perjantaina tai lauantaina. Kerralla menee vähintään 13 olutta, ellei enemmän. Joskus juon lasten nähden, joskus lapset ovat hoidossa.
Silloin kun juon, en koskaan sammu, örvellä, haasta riitaa tai aiheuta lapsilleni mitään "traumoja". Juon vaan kaljaa. Unohdan murheet.

En tiedä miten mä voisin päästä tästä eroon. Uskon ja tiedän, ettei tästä ole lapsilleni haittaa. Mulla ei ole koskaan krapula, lauantaiaamuisin noustaan normaalisti ylös ja vietetään normi lapsiperhelauantai. tai sunnuntai. En kertakaikkiaan näe, että lapseni kärsisivät.
Mutta silti omatunto painaa. En halua juoda! Mieheni ei juo kuin harvoin. Hän sietää mun juomistani. Tiedän, että häntä haittaa, mutta mä aina puhun ne syyt juomiseeni niin hyvin, että hän hyväksyy. "mua stressaa työt" on yleisin syyni.
En voi levätä, viikonloppu ei ole mitään jos en saa olla humalassa!
Auttakaa, tai jos löytyy kohtalotoveri niin olisin kiitollinen...

Olen tälläisen äidin lapsi. En voi sanoa yhtään mitään muuta kuin sen, että jos äitini olisi aikanaan hakenut apua itselleen, olisin välttynyt suurilta murheilta, kuten olisi hänkin. Hae apua, lapsi jonka vanhempi ei voi hyvin, ei voi hyvin itsekkään, uhrautumisella pärjää vain tiettyyn pisteeseen asti, ei kovinkaan pitkälle.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Yhdelle illalla 13 olutta ON paljon. Kroppa (maksa) siitä tulee kärsimään pitkällä aika välillä ja se on ainakin asia, joka tulee haittamaan sekä sinua että lapsiasi.

Välttämättä lapset ei siis kärsi vielä (etenkään jos eivät näe sitä että juot), mutta jatkossa tulevat kärsimään. Lisäksi otat sen riskin että juomalla joka viikko itsesi humalaan tulet tarvitsemaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän alkoholia saadaksesi haluamasi olotilan. Ja vuosien kuluessa voi olla että se yksi ilta viikossa ei enää riitä, alat keksimään tekosyitä siihen että otatkin kumpanakin iltana viikonloppuna jne.

Minä lopetin tissuttelun muutama viikko sitten, tosin määrä oli puolet tuosta (tai vähemmänkin) mitä sinä juot. Mutta siksi tuttuja ajatuksia, koska en halunnut että alkoholinkäyttöni olisi tuosta kasvanut ja siksi tissuttelu on nyt kokonaan katkolla.. toistaiseksi (ainakin loppu vuosi). Ja yksi syy lopettamiseen oli se, etten halua olla riippuvainen mistään! Vaikka kyseessä on yksi ilta viikossa niin en halua että alkoholilla on sellaista vaikutusta minun elämässäni, en halua että minua alkaa ärsyttämään jos en voisikaan juoda tai tulisi sitä tunnetta että viikonloppu on ihan pilalla kun ei voi juoda. Sinulla nämä ajatukset olikin jo ja kyllä se on selvä merkki riippuvuudesta.

Kannattaa kokeilla ainakin yksi viikonloppu olla juomatta ensi alkuun. Pystytkö siihen? Jos et pysty niin sitten ainakin kannattaa hakea ulkopuolista apua.

 

[oli karkki]

Itselläni hiukan samanlainen isä, kuin mitä sinä olet äitinä. Koko lapsuuteni isäni joi aika runsaasti alkoholia, noin pari- kolme kertaa viikossa. aina isä oli rauhallinen, ei mitään tappeluja tai riehumista. myöskään krapuloita ei ollut, ja isäni kävi töissä. Kuitenkin asia ahdisti minua todella paljon, tuntui että jäin ns toiseksi alkoholille, isäni ei ollut knnissä oma itsensä.

aikaa myöten katkeroiduin isälleni pahasti, perheeni leimasi minut liian herkäksi lapseksi, ja mm äitini hyssytteli koko ongelmaa. "eihän siitä ole haittaa, kun isi on ihan rauhallinen". teini-iässä tilanne karkasi käsistä, kyllästyin isän ongelman hyssyttelyyn ja muutin aika nuorena pois kotoa.

ja kyllä, tämän suhteen olet huono äiti. tämä ei tosin meinaa sitä etteikö asiaa voisi parantaa, varsinkin jos lapsesi eivät vielä koe koko alkoholinkäyttöä haittaavaksi.

 

[lissukka.]

[QUOTE="alkup";26073294]^olen jutellut paljon lasteni kanssa. Mun käytös ei juuri muutu ollessani humalassa. Meillä on hyvä parisuhden mieheni kanssa ja lapsilla on turvallinen olla, AINA. Mä tiedän että on vaikea uskoa jonkun juovan "rauhassa", mutta mä juon. Hissukseen. Mä vaan rentoudun näin. Mä olen läheltä seurannut alkoholistiperheitä joissa tapellaan keskellä yötä, lapset herää itkien ja peläten...ei ikinä meillä sellaista, ei koskaan. Eikä me tapella miehen kanssa. Meillä on hyvä suhde, enkä mä edes tiedä miksi mä juon! On vaan niin hyvä olla pienessä sievässä. Ei tarvi miettiä, murehtia.[/QUOTE] Omasta kokemuksesta sanon: ole kiltti ja hae apua lastesi vuoksi. Vaikka kuvittelet että käytöksesi ei muutu.

 

[alkoholistin lapsi]

Lapset ovat lojaaleja, miten he voivat kertoa äidille haittaako se juominen?

Juuri näin. Toivottavasti pa haet itsellesi apua. Se, että selittelet itsellesi ettei lapsia häiritse juomisesi on vain itsepetosta ja mahdollistat edelleen vain juomisesi.

 

[lissukka.]

[QUOTE="pop";26076041]Olen tälläisen äidin lapsi. En voi sanoa yhtään mitään muuta kuin sen, että jos äitini olisi aikanaan hakenut apua itselleen, olisin välttynyt suurilta murheilta, kuten olisi hänkin. Hae apua, lapsi jonka vanhempi ei voi hyvin, ei voi hyvin itsekkään, uhrautumisella pärjää vain tiettyyn pisteeseen asti, ei kovinkaan pitkälle.[/QUOTE]
Sama täällä. Ja vaikka miten anelin, joi äiti silti. Luuli käyttäytyvänsä normaalisti. Taustamme on sellainen että avunhaku olisi ollut nöyryyttävää.