Olenko arvoton?

["bebe"]

tätä kysymystä miettinyt ja omia tunteitani mihin olisin vastannut vuosi sitten että olen. nyt en ole enään varma, mutta silti välillä tunnen itseni niin turhaksi ainakin tässä perheessä. sain puolivuotta sitten aivan ihanan pojan silloisen "kumppanin" kanssa. eli juttua meillä on ollut n.4 vuotta joiden aikana mies on kohdellut suoraan sanoen minua kuin roskaa. omaa tyhmyyttäni kuitenkin jatkoin tätä vk.loppuisin olevaa humalala seksisuhdetta. itse en ikinä pahaa ajatusta/tekoa miestä kohtaan tehnyt, ja ihmettelin miksi hän kohteli minua niinkuin kohteli. vastaukseksi sainkin tähän että hänkään ei edes itse tiedä. no kun vahinko sitten tapahtui ja tulin raskaaksi hylkäsi hän minut ihan yksin. 9 kuukautta itkin itseni joka ilta uneen ja mietin että mitenköhän tästä selviän yksin. no kun poika syntyi halusi hän yllättäen ollakin isä tälle. joka päivä piti alussa nähdä, mihinkä suostuin sen takia että lapsella pitää isä olla. omat tunteeni yritin haudata, mutta jotenkin niiin katkera olin että itse sain 9 kuukautta odottaa (suoraan sanoen elämäni henkisesti tuskaisimmat kuukaudet) ja hän tuli vain vaatiman pojan tapaamisia. eli hän halusi että poika olisi viikon hällä ja viikon minulla. syyksi riitti se että niin pienen voisi viedä luotani kun en imetä. että pisti vihaksi. no muutaman kuukauden pojan syntymän jälkeen palasimme jotenkin taas yhteen. raskausajan ja entisen kohtelun olen jotenkin (ehkä) unohtanut, mutta yhtäkkiä ne vain jotenkin palaa takaraivoon huutamaan. miksi hän kohteli minua niin, oliko vika minussa? itse en olisi ikinä voinut tehdä hänelle samoin miten hän teki minulle koska välitän hänestä. tulee ensimmäisenä mieleen että ei hän ole koskaan välittänytkään minusta. ohhoh voisnkohan päästä näistä typeristä ajatuksista eroon... mutta juu kiitos jos joku jaksoi lukea tämän typerän vuodatuksen

 

["rrr"]

mulla kanssa vanhat jutut välillä pukkaa taas mieleen vaikka mies ei enää minua huonosti kohtelekaan. en tiedä miten niistä pääsee eroon.

 

[lisäkysymyksiä]

Asutteko nyt yhdessä? Ilmeisesti ette aikaisemmin asuneet?

Miten mies kohtelee sua nyt: oletko tavannut hänen sukulaisiaan, kavereitaan jne? Esitteleekö hän sua kumppaninaan? Aiemmin ilmeisesti ei tehnyt niin?

 

[!!]

Jopas on pötkö.
Isot kirjaimet ja kappalejako tekisi jutusta helpomman lukea =)

Auttaisiko esim. perheneuvolassa käynti yksin, tai sitten yhdessä?

 

["vieras"]

Voi soittele perheneuvolaan ja käykää siellä juttelemassa. Ensin vaikka yksin ja sitten yhdessä tai erikseen. Ei ole oikein, että tunnet olosi "pyöritettäväksi". Ja minusta on väärin että pieni lapsi joutuu olemaan siinä pyörteessä myös.

Ajatella minkä myräkän olet käynyt lävitse ja kasvanut 9kk äidiksi. Teit sen päätöksen ja kannoit sen vastuun pitkään yksin. Ei ole ihme, että nyt hämmentää. Tsemppiä! Ota yhteys sinne perheneuvolaan!

 

["Outi"]

Pitäisi elää aina rehellisesti tunteistaan niin ne ei jäisi ikuiseksi painolastiksi mieleen.
Ilmeisesti et missään vaiheessa ole oikein kuunnellut tunteitasi ja tarpeitasi ja tehnyt niiden mukaan, vaan yrittänyt vaan lakaista asiat maton alle. Se ei ole kovin kannattavaa pitemmällä tähtäimellä, koska ei ne sieltä minnekään katoa. Ainakaan yleensä.

 

[tjoo]

Humalainen (?) viikonloppuseksisuhde ei ole omiaan luomaan kunnioitusta ihmisten välille. Sun pitää nyt kehittää ennen kaikkea itsekunnioitusta. Miehen kunnioitus sinua kohtaan tulee perässä, jos on tullakseen. Älä jää vellomaan menneisiin, mutta älä myöskään siedä enää sellaista kohtelua.