Olenko äitini painajaismainen kopio

[ÄitiMamma]

Lapsemme on kolme vuotias ja opettelee pottailemaan. Pissaaminen sujuukin jo varsin hienosti,mutta kakkaaminen on sitäkin vaikeampaa ja lakstatiiveja on käytetty apuna. Hän ei halua kakata pottaan,vaan ilmoittaa asiasta,kun " tavara" on housussa.
Häntä on lahjottu ja lupailtu sitä sun tätä ,sekä kehuttu tuotoksistaan.Toisaalta hän on myös äärettömän itsepäinen kaiken suloisuutensa keskellä ja minulla järjettömän lyhyt pinna.Pitkää pinnaa kyllä riittää muiden lapsille,muttei omalle enää...
Kuvittelin aina ennen kuin tulin äidiksi, että kuinka lempeä ja kärsivällinen olen omalle lapselleni,mutta kaikkea muuta... :'(
Huudan ja raivon, retuutan kädestä ja hiuksen hienosti olen välttänyt toistaiseksi lyömisen...
Tiedän ettei se ole oikein ja lasta ei saa kohdella huonosti, mutta huomaan kauhukseni olevani äitini kopio...Tuntuu kuin ulkopuolelta katselisi itseään ja häpeäisi syyttäviä sanojaan,joita sylkee suustaan.
En voi paeta edes väsymyksen tai elämän kurjuuden taakse, sillä minulla on aivan mahtava aviomies ja lapsellani isä,joka itse on pääasiassa kuin rauhallisuus itse.Onneksi !
Surettaa ja pelottaa lapseni puolesta ...sainko hänet liian vanhana ja olenko tottunut, sittenkin liian kauan itsekkääseen elämään?
Haluaisin muuttua ja olla se tyyni, lempeä äiti, eikä hermostunut huutava hysteerikko ! Lapsemme on elämämme suurin lahja ja hartain toive...tuntuu, että potalla käymisestäkin on kakkaamisen yhteydessä tullut valtataistelu, jossa kumpikin meistä huutaa palkeet suorina
Tällä hetkellä tuntee itsensä tosi mitättömäksi ja ajattelee,ettei lapseni ole ansainnut tällaista epäonnistujaa äidikseen.Onko kenelläkään muulla samalaisia kokemuksia omasta käyttäytymisestään? Että on perinyt kauhukseen jonkun käytösmallin vanhemmiltaan,jonka haluaisi pois ?
:ashamed: :ashamed: :ashamed:

 

[iltatähtien äippä]

Kyllä mäkin meinasin kyllästyä meidän iltatähtösen kakkailun ja pisujenkin oppimisen hitauteen ja vaikeuteen kun ei siitäkään meinannu tulla mitään valmista mutta nyt se vaan muutama viikko sitten "loksahti" kohalleen ja nyt ei oo vahinkoja paljon tullu.Minäkin olin kyllä monet kerrat huutanut ja moittinut en viksusti tekoja vaan lasta itseään kun tuntui niin toivottomalle.... mutta kyllä se sitten siitä.
Lapset onneks antaa anteeksi niin paljon ja huoltahan noista yritetään pitää ja parhaamme mukaan hoitaa, väsymys ja käersimättömyys on inhimillistä.Pahempaa lapselle kai olisi välinpitämättömyys rakkaudettomuus......Pitää vaan sinä hyvänä hetkenä muistaa rakastaa niin kovin kuin sielu sietää että varmasti jää lapsen mieleen että vaikka äiti välillä oli vihainen ja huusi kyllä se minua rakasti ja osasi pyytää anteeksi jos oli epäoikeudenmukainen.......

 

[tyhmä äiti]

rohkea kirjoitus :hug:
itse syyllistyn toisinaan samaan. yleensä ja oikeastaan aina silloin kun olen todella väsynyt. normaalisti pinnani on hyvin pitkä, mutta väsyneenä todella lyhyt. Huudan, vien kovaotteisesti kädestä huoneeseen, annan luunappeja... :ashamed: Jälkeenpäin tuntuu todella pahalta. Onneksi lapset antavat anteeksi, vaikkei aina pitäisi. Yritän aina muistaa pyytää anteeksi.
Ehkä se lohduttaa, että minä olen kuitenkin vanhemmista se jonka luose tyttömme tulee, jos jotain sattuu. uskon että kaikesta huolimatta olen se paras äiti lapselleni.
Kukaan meistä ei ole super äiti. Tsemppiä ja kaikkea hyvää :hug:

 

[huono omatunto]

voi kuinka ihana kuulla että toi kädestä rettuuttaminen on noi yleistä, hih. miltä kuulostaa; (tyttäreni 2v 10kk) ei jääkaapista ei oteta mehukannua, odota äitiä, otetaan kuitenki ja koht o litra mehua lattialla, hammasharja takasi vessaan ku oot harjannu, nii mis se harja nyt o, ei ku neljättä harjaa ostaan. laitan pyykit telineeseen, älä revi sitä telinettä, no nii kaikki puhtaat pyykit lattial. laskostan kuivia, kulta ei, älä vie niitä pyykkejä. tiskaan astioita, rakas lattia lainehtii jo, nyt riittää se lotraaminen, kulta eiiii. söisitkö ruokas pöydän ääres, no niin kato ny minkä näkönen sohva taas on. ei,ei,ei et syö etkä juo tietokone pöydäl mitään, pois sieltä. sängyssä ei syödä mitään varsinkaan keksejä, kuka piru tääl nyt voi nukkua.mitä sää nyt huudat, joo joo laitan laitan, älä ny enää ulise, no mitä sää vielä märiset mähän laitan koko ajan.. laita ny ne vaatteet päälle, lähetkö sää mukaan, kulta oo kunnolla, en rupee juokseen sun perässä, ei mul oo koko päivää aikaa oottaa. nyt oot jo hiljaa, meidän ois pitäny nukkua jo 3h sitte ja sää vaan temppuilet, tästä ei tuu yhtää mitään, saat mennä olohuoneeseen nukkuun jos et rauhotu. JNE:een. kuulostaako tutulta. ja toinen laps o kuukauden ikänen. kiukuttelu alkoikin just ku sairaalast tultiin. mut ku tarpeeks kauan äiti itselleen höpöttää et ota iisisti ni kyl se joskus päähän menee. jaksamisia

 

[huono omatunto]

ni sitä viel et oli kuin minun ajatukseni paitsi et potalle oppi hyvun ja äitini on rauhallinen mut toi et toivoisin olevani koko ajan ymmärtäväinen ja rauhallinen mut tosi asias pillastun jatkuvasti. luulen että se on hyvin hyvin yleistä, taitavat suurin osa äiteistä käyttäytyä ja ajatella näin. mut ku yrittää parhaansa niin se riittää, kuulostat kuitenkin hyvältä äidiltä. parempi kun ei liikaa syyllistä itseään.

 

[äiskä]

Ymmärrän että vällillä on vaikeata..niin minullakin..mutta sitä vain mietin että mikä kiire on saada lapsi isoksi...miksi tehdä isoa numeroa lapsen kuivaksi opettelusta..tietääkö joku ekaluokkalaista joka käyttää vaippoja (jos lapsi on terve)..kyllä ne siitä oppii ja jos ei tee siitä niin isoa numeroa niin lapsikin rentoutuu ja siitä se pikkuhiljaa oppii..ei kannata kuunnela toisten lasten oppimisia ja pelästyä neuvolatätiä...jokainen aikanaan..kukaan ekaluokkalaisen vanhempi ei kysele että millonka teidän "ville" oppi kuivaksi..silloin aletaan taas kilpailla muista asioista!
Rentoutukaa vähäsen niin itelläkin on mukavampaa!!

 

[Abbaijaa]

Olet ainut oikea äiti lapsellesi!Paitsi että tuolla systeemillä se kakka ei kyllä tule pottaan vielä pitkään aikaan!!
Meillä oli samaa tappelua kunnes älysin neuvolasta kysäistä ja sanoivat että HELLITÄ HETKEKSI!Eli suuttua ei saanut jos lapselta tuli kakka housuun koska vaikka lapsi haluaisi niin se alkaa jännittää potalle kakkaamista ja sitten siitä ei tule mitään.
Eli jos kakkaa housuun niin neuvottiin suhtautumaan kuin se olisi sattunut vauvalle eli ihan luonnollisesti vain pestä pylly ja EI JANKUTTAA!
Pikku hiljaa se toimi meillä ja omatkin hermot lepäsi kun luovutti shown!

 

[mariiia]

\

voi kuinka ihana kuulla että toi kädestä rettuuttaminen on noi yleistä, hih. miltä kuulostaa; (tyttäreni 2v 10kk) ei jääkaapista ei oteta mehukannua, odota äitiä, otetaan kuitenki ja koht o litra mehua lattialla, hammasharja takasi vessaan ku oot harjannu, nii mis se harja nyt o, ei ku neljättä harjaa ostaan. laitan pyykit telineeseen, älä revi sitä telinettä, no nii kaikki puhtaat pyykit lattial. laskostan kuivia, kulta ei, älä vie niitä pyykkejä. tiskaan astioita, rakas lattia lainehtii jo, nyt riittää se lotraaminen, kulta eiiii. söisitkö ruokas pöydän ääres, no niin kato ny minkä näkönen sohva taas on. ei,ei,ei et syö etkä juo tietokone pöydäl mitään, pois sieltä. sängyssä ei syödä mitään varsinkaan keksejä, kuka piru tääl nyt voi nukkua.mitä sää nyt huudat, joo joo laitan laitan, älä ny enää ulise, no mitä sää vielä märiset mähän laitan koko ajan.. laita ny ne vaatteet päälle, lähetkö sää mukaan, kulta oo kunnolla, en rupee juokseen sun perässä, ei mul oo koko päivää aikaa oottaa. nyt oot jo hiljaa, meidän ois pitäny nukkua jo 3h sitte ja sää vaan temppuilet, tästä ei tuu yhtää mitään, saat mennä olohuoneeseen nukkuun jos et rauhotu. JNE:een. kuulostaako tutulta. ja toinen laps o kuukauden ikänen. kiukuttelu alkoikin just ku sairaalast tultiin. mut ku tarpeeks kauan äiti itselleen höpöttää et ota iisisti ni kyl se joskus päähän menee. jaksamisia

MOI
IHAN KUIN OLESIN ITSE KIRJOITTANUT MEILLÄ SAMANLAISTA, MUTTA LAPSET 4V POIKA JA 2V TYTTÖ JA NE NAHISTELEE KOKOAJAN. mÄ KANSSA HUUDAN NAAMA PUNAISENA.mISTÄKÖHÄN SITÄ SAIS LISÄÄ ITSEHILLINTÄÄ JA OSAIS LOPETTAA TUON HUUTAMISEN.
VOIMIA KAIKILLE HUUTAVILLE ÄIDILLE JA :hug: :hug: