Olenko ainut joka ei pidä imettämisestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Doves
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Doves

Jäsen
07.03.2013
910
1
16
Koko ajan mietin lopettamista, mutta 4kk olisi vielä jäljellä jotta 6kk tulisi täyteen. Menee vaan hermot. Rinnat painaa (kuppikoko H) ihan älyttömästä ja ilman rintaliivejä voi olla vain suihkussa ja nukkuessa ja silloinkin sattuu kun ei ole tukea.
Yöksi survon harsoja paidan sisään ja silti on peitto ja lakanat maidossa joskus jopa vauvan pyjama on litimärkä, kun on liian lähellä nukkunut.
Illat kuluu vaan sohvalla istuessa, kun vauva imee rintaa 4-6h putkeen. Yöllä pitää saada lohtutissiä, kun mahaan sattuu.
Jännitän tulevia hääjuhlia, tissit valuvat maitoa, mutta miten sitä ny juhlapuvun kanssa imetätä tai alat pumppaamaan maitoa, ei niitä juhlavaatteita ole sellaiseen suunniteltu.
Imettäminen tuntuu epämielyttävältä, varsinkin väsyneenä. Vertaan sitä siihen kun joku tökkisi silmään non stop monta tuntia putkeen. Imetysmaratonin jälkeen en halua, että kukaan koskee minuun.
Suoraan sanottuna vituttaa koko touhu ja harmittää kun en alkanut ruokkimaan lastanu pullosta. Sitten tulen järkiini ja toistelen itselleni, että tämä on lapseni parhaaksi, mutta silti ei vaan jaksais. Olenko ainut jota koko homma ärsyttää?
 
Vauvasi on siis 2 kk? Sulla kuulostaisi olevan reipas maidontuotanto, se tasaantuu kyllä siitä ja erittäin todennäköisesti et enää muutaman kuukauden päästä ui maidossa :)
 
[QUOTE="vieras";28242859]Tokihan sun hääjuhlat on tärkeemmät kuin vauvan imettäminen :) anna korviketta ja lopeta imettäminen niin kyllä se siitä..[/QUOTE]

Ymmärrän erittäin hyvin ap:n ahdistusta vaikken ole korviketta juuri tarvinut ja yleisesti varmaan imettänyt niin pitkään kun tilanteessani on toivottavaa ollut.

Me mentiin naimisiin kakkosen ristiäisten yhteydessä ja vaikka en perinteistä hääpukua halunnut en onnistunut löytämään mitään imetysystävällistä juhla-asua. Varauduin pumppaamalla maitoa pullosta tarjottavaksi mutta oma olo kävi niin tukalaksi että välillä oli pakko käydä vauvaa imettämässä takahuoneessa. Kaikkineen imetys toi tuossa paljon ylimääräistä stressiä (ja omalta osaltaan oli myös vaikuttamassa siihen ettei seuraavia lapsia enää ole kastettu).
 
Viimeksi muokattu:
Imetin molempia lapsia vuoden verran, ihan vaan päästäkseni helpommalla. En halunnut aloittaa pullorumbaa kummankaan kanssa. Monta kertaa noiden vuosien aikana olin täysin kypsä koko touhuun, koska se toisinaan oli todella rasittavaa. Ahdistavaa oli ajatus siitä, kuinka sidottu olen vauvaan ympäri vuorokauden. En siis missään nimessä voi väittää pitäväni imetyksestä, mutta tein sitä ajatellen vain ja ainoastaan lastani.
 
[QUOTE="vieras";28242849]Et varmasti ainut - outo, mutta et ainut.[/QUOTE]

En pitänyt imettämisestä sen vaivalloisuuden vuoksi, enkä kokenut siltikään itseäni oudoksi. Suihku-eriparitissit sekä imettämisen onnistuminen edes jotenkuten rintakumin kanssa oli todella turhauttavaa. Isoruokaisen lapsen rintaraivarit oli sitten piste iin päälle. Onneksi maidontulo ehtyi parissa viikossa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja näinkin kasvoi;28242937:
En pitänyt imettämisestä sen vaivalloisuuden vuoksi, enkä kokenut siltikään itseäni oudoksi. Suihku-eriparitissit sekä imettämisen onnistuminen edes jotenkuten rintakumin kanssa oli todella turhauttavaa. Isoruokaisen lapsen rintaraivarit oli sitten piste iin päälle. Onneksi maidontulo ehtyi parissa viikossa...

Niin oudoksi sinua ei siis tee se koetko itsesi oudoksi... vaan se, että luonnollinen asia tuntuu sinusta oudolta. Jos aikojen alussa äidit olis pitäny imettämistä epämiellyttävänä - asiana jota eivät halunneet tehdä ei sinuakaan olisi tai sitten luonto olis kehittänyt jonkin muun keinon ruokkia jälkeläistä. Siis olet outo :)
 
En minäkään pitänyt, velvollisuudentunnosta imetin viittä lasta vaikka inhosin sitä touhua. Kuudes sai pari tippaa maitoa ja 2,5 viikon iästä lähtien ollut kokonaan korvikkeella -> paras vauva-aika kaikista ruokinnan suhteen.
 
[QUOTE="vieras";28242964]Niin oudoksi sinua ei siis tee se koetko itsesi oudoksi... vaan se, että luonnollinen asia tuntuu sinusta oudolta. Jos aikojen alussa äidit olis pitäny imettämistä epämiellyttävänä - asiana jota eivät halunneet tehdä ei sinuakaan olisi tai sitten luonto olis kehittänyt jonkin muun keinon ruokkia jälkeläistä. Siis olet outo :)[/QUOTE]


Itse olen varmaan 95% pitänyt imetyksestä, kokenut sen helppona ja miellyttävänä jne.

Mutta silti näkisin outona sen joka ei koe epämiellyttävänä noita (mahdollisia) imetyksen alun ongelmia. Siis esim kun rinnat on järkyttävän kipeät ja pinkeät, vauva etsii vielä oikeaa imuotetta, maitoa tulee suihkuamalla mikä saa vauvan kakomaan ja hylkimään rintaa jne.
 
Mulla hieman alle 2kk vauveli ja pidän kyllä toisinaan imettämisestä, mutta enimmäkseen itsekin odotan että se päättyy. Omia häitäni en ikinä pitäisi tänä aikana kun vauva on vielä näin pieni ja itse kiinni imetyksessä. Korviketta annan silloin kun lähden johonkin, mutta harvemmin missään olen vielä käynyt. Toiveissa on, että lapsi itse lopettaisi ja siirtyisi pulloon, mutta ei sitä ainakaan vielä ole näkyvissä...

Kunhan 6kk on takana, lopetan yöimetykset ja eiköhän se maidontulo ala sen jälkeen loppua. Tsemppiä ap:lle, on meitä muitakin! :)
 
[QUOTE="vieras";28242964]Niin oudoksi sinua ei siis tee se koetko itsesi oudoksi... vaan se, että luonnollinen asia tuntuu sinusta oudolta. Jos aikojen alussa äidit olis pitäny imettämistä epämiellyttävänä - asiana jota eivät halunneet tehdä ei sinuakaan olisi tai sitten luonto olis kehittänyt jonkin muun keinon ruokkia jälkeläistä. Siis olet outo :)[/QUOTE]

Höpöhöpö. Myös ennen äitien mielestä imettäminen on voinut olla ärsyttävää, mutta ei ole ollut muita vaihtoehtoja. Toki se että tappaa lapsensa nälkään mut mielummin mäkin oisin imettänyt kun sen tehnyt. Onneks on korvike olemassa niin ei tarttenu kumpaakaan.
 
Imetin 3vkoa.lopetin koska maitoa tuli molemmista rinnoista yht n.30-40ml joten oli korvike pakko ottaa myös mukaan.En myöskään pitänyt ajatuksesta että mun pitäisi olla aina valmiina kun parkaisu kuuluu kaivamassa tissiä esille,halusin tehdä muutakin.
Eikä kukaan kertonut että imetys vie tunnon nänneistä pitkäksi aikaa,liekö joillakin pidempään imettäneillä kokonaan?Turha siinä on miehen yritää kiihotella äitiä kun ei tunnu missään.
Jokainen tekee niinkuin hyvältä tuntuu,eikä äitiyteen kuulu olla kokoajan ahdistunut.
 
Minusta imettäminen oli ihan persiistä esikoisen kohdalla. Odotin kuin kuuta nousevaa, että vauva tulee 4 kk ja pääsen aloittamaan kiinteät ja sitä myötä siirtymään korvikkeeseen vähitellen. Sitten yllättäen 4 kk:n rajapyykki meni ohi ja huomasin imetyksen muuttuneen sen verran helpoksi, ettei mulla ollutkaan kiire aloittaa kiinteitä. Vauva oli sitten 5,5 kk kun aloitin kiinteät varovasti ja imettämisen lopetin 1v1kk:n iässä. Jos minulle olisi sanottu kahden kuukauden imetyksen jälkeen, että jatkan sitä vielä vuoden verran, niin olisi päästänyt aika räkänaurun pelkästä epäuskosta.

Mutta joo.. Ap, ihan oikeasti, jos tuntuu hankalalta niin lopeta ihmeessä. Ala tarjoamaan maitoa tuttipullosta vähitellen.. Ei vauva opi siitä juomaanvälttämättä ekalla eikä sadannella kerrallakaan, mutta oppii takuulla jossain vaiheessa. Anna alkuu omaa maitoa ja kun oppii juomaan siitä, niin sekoita korviketta joukkoon vähitellen enenevässä määrin parin viikon ajan ja lisää tuttipullo kertoja. Ei tätä äitiyttä kannata tehdä liian vaikeaksi.. :)
 
Ymmärrystä heruu täältäkin. En itsekään esikoisen kanssa nauttinut juurikaan alussa imetyksestä. Kaikenlaista säätöä oli alusta asti. Sain rintatulehduksen vain 5 pv synnytyksen jälkeen, nännit meni rikki (tämä tosin hyvin tyypillistä) ja jouduin muutaman viikon pelaamaan rintakumien kanssa, puhumattakaan sitten myöhemmistä rintaraivareista yms. Jossain vaiheessa tyttö ei suostunut syömään kuin vain toisesta tissistä ja sehän oli kiva myös se... Jaksoin kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla täysimettää 5 kk ja kokonaan lopetin vauvan ollessa 10 kk, kun piti tissiä vaan huvituttina, puri ja naureskeli imiessä.

Ymmärrä myös tuon kokoasian, josta mainitsit. Itselläni myös tosi isot rinnat, jotka painaa ilman sitä maitomäärääkin. Voisin väittää, että pienirintaisilla tässä suhteessa paljon helpompaa imettäminen esim. julkisilla paikoilla ja muutenkin. Koin myös sylissä imettämisen vaikeaksi tuon rintojen koon takia, siksi pääsääntöisesti imetinkin makuultaan (tosi ahdistavaa ja sitovaa).

Nyt toinen lapsi tulossa minä päivänä hyvänsä ja imetys ahdistaa jo valmiiksi, mutta aion silti yrittää jaksaa, saa nähdä miten sujuu tällä kertaa. Haluaisin kannustaa suakin jatkaamaan, lopulta imetysaika on niin lyhyt pätkä lapsenkin elämässä, että hurahtaa aika nopeesti ohi. Ja kuten täällä mainittukin, mitä vanhemaksi vauva kasvaa, sitä helpommaksi imetyskin muodostuu, kun oppii kunnolla imemään ja maidontulo tasoittuu.

Ja kommenttina vielä tohon juhlapuku-juttuun, meillä myös aikomus mennä ristiäisten yhteydessä vihille, eikä mulla ole aavistustakaan kuinka hoidan tuon pukujutun. Eli siinä vielä yks stressinpaikka lisää...

Tsemppiä!
 

Yhteistyössä