Olenko ainoa, jonka mielestä vauva-aika on helpointa aikaa?

["shihtzu"]

Monet tälläkin palstalla sanovat, että tekisi lisää lapsia, mutta eivät jaksa sitä vauvavuotta. Olenko minä saanut vaan niin helpot lapset, kun minusta se vauvavuosi on kaikessa ihanaa ja helppoa aikaa.
Esikoinen kyllä huusi iltaisin vauvana, mutta silti se oli helpompi mitä se on nyt reilu 2-vuotiaana, suunapäänä joka paikassa.

Ikää mulla on 35, eikä minua yhtään väsytä vauvan kanssa, minä voisin tehdä vaikka kuinka monta lasta, jos mun ei tarvitsisi synnyttää ja nuo pysyisi vauvoina aina

Niin ja uskon että koliikkivauvat voivat olla väsyttäviä, mutta minusta tuntuu, että moni pitää ihan normaalia vauva-arkea väsyttävänä.

 

[commander77]

Minä nautin myös suunnattomasti vauva-ajasta Se on se stressivapain aika. Toki väsymystä on välillä, mutta niinpä sitä on noiden leikki-ikäistenkin sairastellessa yms. Olen nauttinut suuresti kahden lapseni vauva-ajasta, kohta aloitellaan kolmatta. Ja komppaan myös tuota, että koliikkivauvat erikseen, mutta kai mullakin on ollut nämä helpot tapaukset

 

[tiiru]

Ei ole mihin verrata mutta kyllä meillä on ollut tosi helppoa tähän asti 8kk.
Ollaan säästytty kaikilta masuvaivoilta jne joten helppo tapaus ollut. Ei tiedä mitä seuraava olisi jos tulisi Voisi olla päinvastainen. kääk.

 

["maija"]

On se helppoa sinäänsä, mutta se on väsyttävää koska on raskasta. Vihaan vauva-aikaa, mutta nautin sen jälkeen tulevasta ajasta. Lapsia tehdään,kun halutaan lapsi eikä vauva. Tämä pätee minuun

 

["into"]

Et ole! Mun mielestä vauvan kanssa oli paljon helpompaa tavallaan jatkaa omaa elämäänsä, vauva kulki mukana, ruoka aina rinnoissa mukana, nukkui ihan missä vaan milloin vaan... Nyt on 3v ja toki on ihanaa, että lapsi kasvaa, mutta onhan tämä suurempi muutos ku vauva Nukkuu päiväunet ainoastaan kotona tai autossa, ei jaksa istua kahta tuntia kahvilassa kun äiti haluaisi jutella kaverin kanssa, jos on väsynyt kaupassa niin kiukuttelee ja venkoilee koko kauppareissun sen sijaan, että kätevästi nukahtaisi kantoliinaan, aina pitäisi muistaa suunnitella ruokailut 3h välein yms...

 

["väsynyt"]

et varmaan ole ainoa mutta minä en jaksaisi nyt heti perään vauvavuotta...
imetys ei onnistunut( vauva ei osannut syödä tissiä), useita rintatulehduksia, sammasta rinnoissa ja vauvan suussa, pissatulehduksia, korvatulehduksia... jne... yksinhuoltaja...mitä vielä.. ei apua lähellä..

olihan se ihanaakin mutta huono fiilis jäi
toisilla paremmin toisilla huonommin...

 

["vieras"]

Osa vauvoista nukkuu koko yön ja osa heräilee 2-3 tunnin välein tai useammin... Meillä vasta 1v8kk alkoi nukkumaan "lähes" täysiä öitä, eli olin todella väsynyt.

 

["Nuuh"]

Alle 1.5 vuotiaiden kanssa on niin yksinkertaista, ruokaa ja unta ja vähän viihdytystä väliin.

Kyllä mää voisin vauvan ottaa, mutta en mää enempää lapsia halua.

 

[Chala]

No tähän astisella kokemuksella periaatteessa joo, mutta sitten taas toisaalta ei. Noissa eri vaiheissa on niin puolensa ja puolensa Ei mullakaan hurjaa kokemusta ole, välillä tuntuu että toi 2v on niin ihanan helppo kun osaa tehdä itse niin paljon ja puhuu hyvin eli pystyy kertomaan mihin sattuu, mikä harmittaa, mitä haluaa jne., mutta sitten se uhma.. Argh! 10kk on ihanan helpossa iässä kun ei enää tarvitse ihan joka asiaa kirkua (paitsi nyt kipeänä, argh taas), viihdyttää itseään jo ihan kiitettävästi, ei ole koko ajan sylissä tai tississä kiinni, osaa liikkua itse..

Joo meillä on molemmat huutaneet yöt läpeensä ekat 3kk eikä varsinkaan kuopus ole ollut kummoinen nukkuja vielä tähän mennessä, mutta on se silti ollut ihanaa aikaa. En nyt oikeen osannut vastata kysymykseen, kun en itsekään tiedä Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa osaan ehkä ruusunpunaisten lasien takaa katsoa mennyttä miten kaikki oli niin ihanaa kun lapset oli pieniä kun teinit on niin kamalia

Mä voin summata omat fiilikseni lisääntymiseen sillä että lisää saa kyllä mielellään tulla, mutta en todellakaan odota innolla niitä ensimmäisiä kuukausia.. Siitä eteenpäin vauvavuosi on ihan jees

 

["mä"]

tykkään vauva-ajasta ja tykkään kaikesta siitä eteenpäin..mutta vauva aika oli helpompaa molempien kohalla.molemmat nukkuneet vauvoina hyvin ja 1-3vuotiaina valvoneet yöt läpeensä..vauva-aikana olin pirteä,nyt oon oikeasti väsynyt..

 

["vieras"]

Mulle taas vauva-aika on ollut välttämätön paha. Molemmat muksut on ollut tosi huonoja päiväunien nukkujia (molemmat nukkuneet päiväsaikaan muutamia minuutteja siellä täällä) ja lisäksi molemmat saivat ihan kamalia rintaraivareita monen kuukauden ajan. Nämä oikeasti teki vauva-arjesta vähän raskaan. Mutta jos sitä ei edes oteta huomioon, niin mä tykkään enemmän siitä, kun lapsi alkaa enemmän kommunikoida ja lapsen persoonallisuus alkaa kunnolla tulla esille jne.

 

[äiskä_]

itselle vauva aika ei ollut helpointa aikaa ja johtuu varmaanki siitä että ekat 4kk vauvalla oli tosi paha koliikki.itki aamu 6 asti joka yö ja nukkui sitten päivällä 2 asti ja tissi suussa.sen jälkeen onneksi helpotti.imetys sujui kylläkin alusta asti hyvin ja siinä mielessä vauva aika oli kyllä helppoa että ruoka kulki aina mukana

 

["vieras"]

Minä puolestani olen ihmetellyt mitä ihmiset valittavat, että taaperon kanssa on raskasta. Mulla mennyt lapsen 1-2 ikävuoden väli oli ihanaa ja helppoa verrattuna vauva-aikaan ja nyt tämä vasta onkin ihanaa ja helppoa pari vuotiaan kanssa. Minä siis voisin ottaa lapsen suoraan vuoden ikäisenä, jos voisi skipata vauva-ajan.

Mulla tosin taisi olla keskimääräistä raskaampi vauva.

 

["shihtzu"]

[QUOTE="vieras";22981747]Osa vauvoista nukkuu koko yön ja osa heräilee 2-3 tunnin välein tai useammin... Meillä vasta 1v8kk alkoi nukkumaan "lähes" täysiä öitä, eli olin todella väsynyt.[/QUOTE]

Tää nuorempi herää kerran tai 2 yössä, käydään 22-23 nukkumaan ja minä herään ylös yleensä klo 7 tai 8 ja minua ei edes pahemmin väsytä, enkä nuku päiväunia koskaan. Olen äidiltäni perinyt tän, etten tarvitse pitkiä yöunia.

 

[Tapiontytär]

Äitini on aina sanonut että minä olen saanut vain helppoja lapsia, jotka ei ole osanneet itkeä (mikä ei kylläkään pidä paikkaansa, mutta saattoihan se siltä vaikuttaa kun satunnaisesti vierailtiin parin tunnin ajan..). Mutta kuopus olikin sitten toista maata, ekat 8kk oli jatkuvasti "vaippa vinossa"..mutta silti minä siitä nautin todella paljon, tiedostan väsyneenäkin että itku ei ole ikuista.
Se aika on mulle jotenkin seesteistä, rauhallista, onnellista..

Nautin kyllä sitten siitä pikkulapsiarjestakin, kuten vanhemmankin lapsen kanssa. Rakastan minä niitäkin hetkiä, kun teini tulee viereeni makaamaan ja käpertyy syliini. Se on vain aivan toisenlaista, eikä se kuulunut tähän ketjuun

 

[hghgh]

En ole varma, miten paljon aika on kullannut muistoja, mutta kyllä mäkin muistan vauva-ajan helppona. Siitäkin huolimatta, että poika heräili yöllä paljon ja pitkään. Päivällä nukkui pitkät päikkärit, jolloin sain omaa aikaa. Oli helppo lähteä ulos, kun vauva nukahti samantien kun pääsi vaunuihin, ja ruoka kulki tisseissä mukana. Imetys sujui alusta asti hienosti muutamia rintaraivarikausia lukuun ottamatta.

Nyt 2-vuotiaana poika on edelleen rauhallinen ja "helppohoitoinen", mutta kyllä mua rassaa se, etten saa päivisin juuri yhtään omaa aikaa, kun lapsi nukkuu vain max 1,5 h päikkärit ja hereillä ollessaan vaatii lähes jatkuvaa huomiota. Kaikki puhe pitää toistaa perässä, kaikkeen pitää reagoida.

Toisaalta, kuten täällä on jo mainittu, musta on ihanaa, kun 2-vuotias osaa niin hienosti jo kertoa, mikä on hätänä ja mitä hän haluaa. Lapsen kanssa voi jo neuvotella pitkiäkin juttuja. Ja onhan se upeeta katsoa, miten poika oppii joka päivä jotain uutta.

En mä osaa oikein sanoa. Molemmissa on puolensa. On mulla mennyt lapseen hermot sekä vauvana että taaperona.

 

[LLM]

Muuten oli helppoa mutta öiset heräämiset oli raskasta. Poika heräili monta kertaa yössä.

 

[illuusia]

Et ole.
Mun mielestä vauva-aika oli aivan ihanaa, vaikka oli valvomisia sun muita mutta kuitenkin.:heart:

 

[vieras numero 13]

[QUOTE="shihtzu";22981811]Tää nuorempi herää kerran tai 2 yössä, käydään 22-23 nukkumaan ja minä herään ylös yleensä klo 7 tai 8 ja minua ei edes pahemmin väsytä, enkä nuku päiväunia koskaan. Olen äidiltäni perinyt tän, etten tarvitse pitkiä yöunia.[/QUOTE]

Aikuiselle on tärkeää saada vähintään yksi 3-4 tunnin yhtenäinen unijakso. Tuolla rytmillä saat helposti tuon neljä tuntia tai enemmänkin, joten en ihmettele, jos ei väsytä.

Jos taas lapsi herää 2-3 tunnin välein tulisi sulle 4 herätystä yössä. Väitän, että olisit aika paljon väsyneempi jos heräisit neljä kertaa yössä 1-2 kerran sijaan.

Meillä tosin tuo 2-3 tunnin väleinkin oli todella hyvä yö, pisin pätkä oli yleensä koko yönä tuon pari kolme tuntia, loput sitä lyhyempiä. Paitsi huonoina öinä ei saatu edes tuota yhtäkään pitkää pätkää.

 

[et ole ainoa]

lähes kaikkien mielestä vauva-aika on helpointa ja ihaninta. On olemassa vauvakuume mutta ei lapsikuumetta.
vauva-aikana tehdään graduja ja väitellään mutta ei lasten kanssa kukaan väittele tai graduja tee paitsi kiikuttamalla ne muualle vieraiden hoidettavaksi tai antamalla niiden hajottaa paikat ulkona eli jättämällä vahtimatta. Lapset sotkevat, hajottavat (jos ei vahdita) syövät ja vaativat ohjausta ja neuvontaa 24/7. Eli noin 1v-25 v lapsi tarvitsee ohjausta ja tukea ja ruokaa jatkuvasti.

 

[äiti 44 v]

Minullakin oli lasten kanssa ekat kolme vuotta naurettavan helppoa aikaa. No ei ole enää.

 

["poikia3"]

Musta vauva-aika on helppoa, lapset tuoksuvat ihanilta, ja niitä pieniä söpöläisiä on ihana pitää sylissä. Mulla voisi olla mieletön määrä lapsia, jos ne olisivat aina vauvoja. Mutta lapset pitää jaksaa hoitaa myös isompana, tarjota heille aikaa ja harrastusmahdollisuuksia, tukea koulutyössä ja kuunnella heitä. Minun resurssini eivät riitä yhtään useampaan lapseen, kuin minulla nyt on, niin ihania kuin vauvat ovatkin.

 

["vieras"]

Ensimmäiset 5kk vauva huusi pää punasena, koko ensimmäisen vuoden aikana pisin pätkä minkä nukkui yöllä oli 3h ja sekin siis harvassa ja luksusta. Nyt 1,5v ja vieläkin itkee ja kiukkuu paljon mutta on jo paljon helpompaa ja mukavempaa

 

[Millenia]

Ensimmäisen kun sain niin olin kipeä ja aneeminen ja tämä tapahtui keskellä pimeintä talvea. Alkuun ei kyllä napannut hirveästi. Myöhemmin se helpottui, mutta alkoi ahdistamaan uudestaan seuraavana talvena kun en ollut vielä vieroittanut rinnasta. Nyt kun on toisen lapsen saanut niin voi että minua ei stressaisi tuo vauva ollenkaan, se menisi ihan lennosta. Mutta kun on tuo kiukkuinen 3-vuotias samalla. Eli joo, vauva-aika olisi ihanaa jos ne entiset lapset jotenkin mystisesti käyttäytyisivät kuin pikkuenkelit. Tällä hetkellä en tunne elämääni yhtään nautinnolliseksi tai helpoksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22981987]Ensimmäiset 5kk vauva huusi pää punasena, koko ensimmäisen vuoden aikana pisin pätkä minkä nukkui yöllä oli 3h ja sekin siis harvassa ja luksusta. Nyt 1,5v ja vieläkin itkee ja kiukkuu paljon mutta on jo paljon helpompaa ja mukavempaa [/QUOTE]

Aikalailla näin meilläkin.. Nyt toinen tulossa ja peukut pystyssä, että ei tarvisi vauvan kärsiä koliikista ym. masuvaivoista.