Olenko ainoa "ikuisesti määräaikainen"

[kyllästyttää]

Löytyykö muita kuin minä, jotka vielä päälle kolmekymppisinä eivät ole koskaan olleet normaalissa, kokopäiväisessä ja vakituisessa työsuhteessa.

Määräaikaisuuksia on ties kuinka monta, osa-aikaisuuksia muutama (ne lopetin, kun tuntimäärät ja sen myötä palkka vain väheni jatkuvasti, eikä ollut toivoakaan, että homma olisi muuttunut kokopäiväiseksi). No, nyt sitten teen työkeikkoja vuokrafirman kautta, ja siellä olen nyt ollut pari vuotta. (Ihan hyvä työpaikka sinänsä, kaikki toimii muuten. Paitsi että ikinä ei tiedä onko seuraavalla viikolla töitä vai ei.) Eli toisin sanoen mitään tulevaisuudensuunnitelmia ei pysty tekemään pidemmälle ajalle.

Aika usein kyllä ihmettelen, että onko tässä mitään järkeä. Että miksi teen töitä, jotka eivät anna minulle minkäänlaista tulevaisuutta. En pysty edes omaa asuntoa ostamaan, saati että pääsisin muutenkaan ikinä samaan elintasoon kuin normaalit työssäkäyvät ihmiset. (En ole materialisti, mutta olisi se ihan kiva edes joskus voida elää niin, ettei joka senttiä tarvitsisi venyttää soikeaksi).

 

["vieras"]

Tää nyt on ehkä tyhmä kysymys, mutta oletko hakenut vakkaripaikkoja?

 

[bud]

Tuo on tosi kurjaa kyllä. Ite olen 27v, vakipaikka on, mutta osa-aikainen ollut jo vuosia. Olen yksi parhaista työntekijöistä, mutta kokoaikaisia "virkoja" ei ole tarjolla. Näin se on tällä alalla muuallakin. Kyllähän se syö naista ja palkkapussia tehdä 75% työaikaa..

Vakavissani olen miettinyt alanvaihtoa ihan kokonaan, uudestaan koulunpenkille..

 

["vieras"]

Mä olin muutaman vuoden vakituisesti osa-aikainen. 30h työsoppari, lopetin ja hain toiselle alalle.

 

[sisko älä luovut vielä]

Eläs nyt. Mä olen jo 33v ja sama homma, ikinä en ole vakityössä ollut. Sijaisuuksia, vuorotteluvapaan tekoja, määräaikaisuuksia aikalailla 10v takana. Nykyiseen työhöni en ole pätevä, joten sen takia en vakipaikkaa vielä saa. Turhauttaa ja ahdistaa, varsinkin näin yh:na. MUTTA ikinä, ei ikinä kannata luovuttaa, nimittäin pääsin viimein koulutukseen, josta saan pätevyyden, jonka myötä sitten sen vakipaikankin joku kaunis päivä, kun opinnot suoritettu

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28472327]Tää nyt on ehkä tyhmä kysymys, mutta oletko hakenut vakkaripaikkoja?[/QUOTE]

Joskus olen koittanut hakea vakipaikkojakin. Tosin aina vain vähemmän, kun joka paikassa tunnutaan olevan sitä mieltä, että paljon määräaikaisuuksia tehnyttä ei palkata, joten tuntuu aika turhalta hakea, kun aina löytyy ilmeisesti joka paikkaan valittavaksi lukematon määrä ihmisiä, joilla on virheetön työhistoria.

 

[ansarikukka]

Musta tuntuu, että vakituinen työpaikka on nykyään melkoinen harvinaisuus. Mun ystävistä (suurin osa korkeakoulutettuja, kaikki yli kolmikymppisiä) yhdellä on vakipaikka. Muut tekevät projekteja, sijaisuuksia, apurahapätkiä jne. Itse en ajattele että määräaikaisuudet olisivat jotenkin negatiivinen asia, parempihan se on että on tehnyt oman alan töitä monessa paikassa kuin ollut työttömänä.

 

["..."]

Taidat olla hoitoalalla???

Mä oon 12 vuotta tehnyt erimittaisia määräaikaisia sopimuksia samalla työnantajalla. yli 30v ja edelleen sijanen. No, nyt on haku (taas) ja toivon että vakipaikan saisin... usko on vahva ja toiveet korkealla. nyt siis olen vaihtanut jo työnantajaa ja toiveissa siis vakipaikka

 

[ap.]

...määräaikaisuudet olisivat jotenkin negatiivinen asia, parempihan se on että on tehnyt oman alan töitä monessa paikassa kuin ollut työttömänä.

Jep, kun olisi itselläkin edes noin hyvin asiat. Vaan kun ei ole. Eli omasta työhistoria löytyy myös työttömyyspätkiä (pisin melkein 2 vuotta). Ja työt ei ole edes kaikki omalta alalta, sillä jos olen töitä saanut, olen ottanut paikan vastaan, oli se sitten oman alan töitä tai ei. Asia mikä on nähtävästi ollut suuri virhe

 

["kko"]

Jep! Minun alallani on ihan tyypillistä olla määräaikainen. Tykkään työstäni koulunkäynninohjaajana tosi paljon, mutta vakinaistuminen on harvinaista, vaikka työt ei meiltä kovin helpolla lopu. Päinvastoin, syksyksi taas useampi ohjaajan paikka haussa.

 

[???]

Millä alalla oikein työskentelet?

 

[niinpä niin]

lähde toki yliopistohommiin. Mies tuossa jääpi työttömäksi kohta, viisikymppisenä pätkätyöläisenä. Pisin pätkä on ollut melkein kolme vuotta, ja aivan laillista on mukamas kohdella ihmisiä tällä tapaa. Kyllähän siinä menee jo maku ihan kaikkeen.

 

["xxx"]

Myös mua vituttaa jatkuvat määräaikaisuudet. Mullakin pisin on ollut kolme vuotta, mutta nykyisin kaikki on aina vaan vuoden pätkiä. Silti olen firmalle niin korvaamaton, että mulla on kahden kuukauden irtisanomisaika (vuoden työsopimuksessa)!

Nykyinen pätkä loppuu puolen vuoden kuluttua. Haluaisimme ostaa oman asunnon ja saada lapsen. Nyt päätin, että olen mieluummin työtön kuin otan enää yhtään määräaikaista hommaa - ikinä. Duunissa olen ihan avoimesti sanonut haluavani paksuksi, en enää jaksa puhua puppua, sen suhteen mitta on täynnä.

Ja kyllä ne meilläkin on saluunan ovet duunissa heiluneet, konttori on likimain tyhjillään kun väkeä on vähennetty niin paljon. Eli ymmärrän toki, ettei se vakituinenkaan ikuisuuksia lupaa - mutta mua vituttaa etten voi ostaa asuntoa tai suunnitella edes lomia rauhassa, kun en koskaan tiedä onko niitä töitä vai ei.

Onko muita joilla vastaavia kokemuksia ???

Niin, ja olen siis päälle kolmikymppinen nainen miesvaltaisella alalla - konttorini ainut nainen ja ainut määräaikainen. Ketjussa kolmas sopimus menossa tässä firmassa, edellisestä lähdin tyytyväisenä ekan määräaikaisuuden taitteessa ja sitä edellisessä firmassa määräaikaisuuksia laitettiin ketjuun viisi (ja tilalleni otettiin uusi nainen tekemään samaa ketjuhommaa heti sen jälkeen). Nykyisessä mut siirrettiin tytäryrityksen palvelukseen, kun eivät voineet noiden irtisanomisten seurauksena uusia määräaikaisuutta suoraan.

 

["vieras"]

Kun olis edes määräaikainen...