No onhan se aika rankkaa. Meillä lapsi on kuulemma poikkeuksellisen osaava ja omatoiminen esim. päiväkodissa. Jos on isänsä kanssa kotona, niin silloin kyllä touhaa itsekseenkin. Se olen vain ja ainoastaan minä, joka ei saa hetken rauhaa. Toisaalta on ihanaa, kun oma lapsi on vielä kuitenkin pieni ja haluaa olla mun kanssa. Välillä se on tosi raskasta. Jos ollaan vapaapäivällä kotona, mun on viihdytettävä lasta ihan koko ajan. Nyt on reilut 5v ja viimeisen kuukauden aikana ensimmäisiä kertoja ollut hetken yksin. Saattaa 20minuuttiakin leikkiä yksin, jos mä teen jotakin.
Paikallani en voi olla. Ei puhettakaan, että voisin esim. katsoa telkkaria, tehdä kouluhommia koneella tms.
Välillä ne vapaapäivät ei niin kovin suurta nautintoa ole. Olis kiva joskus oikeasti katsoa sieltä digiboksilta edes yksi nauhoitettu ohjelma tai juoda kuppi kahvia rauhassa.
Pakko mikä pakko. Lapsi on onneksi niin ihana, että jaksaa.