Olen välillä niin yksinäinen

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Todellinen aito sielunystävä puuttuu. Puoliso ja perhe on, mutta olen niin vaikea persoona, että olen tehnyt kuoren itseni ympärille ja pidän jopa omaa perhettä erillään itsestäni. Pelkään etteivät lapset saa ystäviä eivätkä pärjää elämässään. Kyllä minä heitä omalla tavallani rakastan, mutta en osaa oikein näyttää sitä. Tuntuu, että pilaan heidän elämänsä.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
Todellinen aito sielunystävä puuttuu. Puoliso ja perhe on, mutta olen niin vaikea persoona, että olen tehnyt kuoren itseni ympärille ja pidän jopa omaa perhettä erillään itsestäni. Pelkään etteivät lapset saa ystäviä eivätkä pärjää elämässään. Kyllä minä heitä omalla tavallani rakastan, mutta en osaa oikein näyttää sitä. Tuntuu, että pilaan heidän elämänsä.
Huh huh. Taas näitä, "olen niiin yksinäinen", ja seuraavassa lauseessa kerrotaan, kuinka on puoliso ja perhe.
Mitäpä, jos rupeaisit ystäväksi sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole edes puolisoa ja perhettä? Kuulostat melko itsekkäältä ja tosiaan "vaikealta" ersoonalta, joka ei ymmärrä arvostaa läheisiään
Pitäisi olla se itsensäkaltainen (sieluntoveri, my ass!) Paras Ystävä.
Eikös se peilistä löydy? Siinä sulle juttukaveri, joka on aina samaa mieltä.
 
  • Vihainen
Reactions: Echo
vierailija
En tiedä minkä ikäinen aloittaja on mutta heikon itsetunnon takana on vielä masentunut ihminen, joka ei pysty rakastamaan itseään että voisi sitten rakastaa muita.
 
  • Vihainen
Reactions: Echo
Kyllä perheenäitikin voi olla yksinäinen. Ei mies ja varsinkaan lapset korvaa naisseuraa. Yksinäiselle ihmiselle Facebookin ja Instan aukaisu on kuin isku vasten kasvoja: työkaverit ovat lilluneet yhdessä viikonloppuna paljussa eikä häntä ole kutsuttu, tai kahvihuoneessa on tupperin toimituskasseja lähes kaikille paitsi hänelle - ai oliko tässä ollut kutsutkin jollakulla?

Itselläni on kokemusta naisporukoissa olemisesta viime vuosina, nais-mies-kaveriporukassa olemisesta ja yksittäisiä ystäviä on, mutta kyllä tähän elämään on yksinäisyyttäkin kuulunut ihan riittämiin, varsinkin nuorempana. Se on kalvanut sisältä. Nyt on kaveritilanne ihan ok, mutta aina ei ole ollut.
 
Todellinen aito sielunystävä puuttuu. Puoliso ja perhe on, mutta olen niin vaikea persoona, että olen tehnyt kuoren itseni ympärille ja pidän jopa omaa perhettä erillään itsestäni. Pelkään etteivät lapset saa ystäviä eivätkä pärjää elämässään. Kyllä minä heitä omalla tavallani rakastan, mutta en osaa oikein näyttää sitä. Tuntuu, että pilaan heidän elämänsä.
Älä syytä itseäsi. Tyrkkää muksuja vaan joka paikkaan, aina kun tulee mahdollisuus. Kehota lapsia kutsumaan kavereita teille.

Yksinäisyys voi periytyä sukupolvelta toiselle, mutta tiedän paljon yksinäisiä äitejä, joiden lapset pörrää kaveriensa kanssa. (y)
 
vierailija
Kyllä perheenäitikin voi olla yksinäinen. Ei mies ja varsinkaan lapset korvaa naisseuraa. Yksinäiselle ihmiselle Facebookin ja Instan aukaisu on kuin isku vasten kasvoja: työkaverit ovat lilluneet yhdessä viikonloppuna paljussa eikä häntä ole kutsuttu, tai kahvihuoneessa on tupperin toimituskasseja lähes kaikille paitsi hänelle - ai oliko tässä ollut kutsutkin jollakulla?
Itse olisin kyllä ihan tyytyväinen ilman kalliita ja tarpeettomia muovikippoja.
 
Itse olisin kyllä ihan tyytyväinen ilman kalliita ja tarpeettomia muovikippoja.
Ei se ole se tarkoitus, vaan että kokoonnutaan yhteen ja juorutaan. Siinä on paljon naisellisia elementtejä: emäntä pistäny pöydän koreaksi, sit esim.kynttiläkutsujen esillelaitto on tosi tunnelmallinen jne.

Eikä niissä ole tilauspakkoa. Tai voi tilata vain pullasudin.
 
vierailija
Luin eilen illalla vauva.fi palstan Laulu rakkaudelle-viestiketjua. Kuuntelin sitten YouTubesta ohjelman tunnusmusiikin.
En ole enää vuosikausiin kuunnellut iskelmiä. Laulun sanat hieman puistattivat.
Kävin pari vuotta sitten ystäväkurssin.
Moni kaipaa juttuseuraa silloin tällöin.
Kirjoittelin kauan Annan palstoilla. Puhe- ja kirjoitusripulini ovat jo parantuneet.
Kuuntelen parhaillaan radion Yle 1-kanavaa. Kohta tukee Horisiontissa mielenkiintoinen jutun aihe. Oulun kirkon psppi piti kauniin saarnan.
Kirjoitin yhden sivun päiväkirjaani.
Olin viime syyskuussa kirjoittanut, että lopetan Annan palstailun. En vielä silloin tiennyt, että lehti lakkauttaa keskustelupalstan ja siirtää osan keskusteluista Kaksplus-sivuille.
Olen yksineläjä. Avioeron jälkeen elin yh:na ja aikuisina lapset muuttivat ulkomaille.
Sain tällä palstalla ikävää palautetta, kun kerroin olleeni ulkomailla monta viikkoa.
En suosittele ap:lle liian avointa avautumista yleisellä keskustelupalstalla. Voit pitää itsesi hyvällä mielellä monella muullakin tavalla.
Minulle yksinkertainen ja rauhallinen elämä sopii parhaiten.
Kävin eilen alepassa ja katselin päivän lööppejä. Tunnettu naislaulaja kertoi löytäneensä rauhan nykyisessä avioliitossaan.
En usko, että parisuhde on mielenrauhan ainut lähde. Hyvin moni elää vaikeassa parisuhteessa ja kokee kuitenkin syvää rauhaa.
Uutisissa puhutaan Pave Maijasesta. Lähtisitkö soi nuoruudessani. Aikoinaan tuli lähdettyä vaikka minne. Nyt on hyvä makoilla kotisohvalla. Vielä olisi yksi menomatkalippu käytettävänä Pariisiin.
Elän tässä hetkessä. Ole huoleti ap. Katso peiliin ja sano itsellesi: ”Olen hyvä tyyppi ja kelpaan itselleni.”.
 
  • Rakkaus
Reactions: Lispetti
vierailija
Huh huh. Taas näitä, "olen niiin yksinäinen", ja seuraavassa lauseessa kerrotaan, kuinka on puoliso ja perhe.
Mitäpä, jos rupeaisit ystäväksi sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole edes puolisoa ja perhettä? Kuulostat melko itsekkäältä ja tosiaan "vaikealta" ersoonalta, joka ei ymmärrä arvostaa läheisiään
Pitäisi olla se itsensäkaltainen (sieluntoveri, my ass!) Paras Ystävä.
Eikös se peilistä löydy? Siinä sulle juttukaveri, joka on aina samaa mieltä.
Puhut vähän mutta asiaa.
 
vierailija
Onneksi vain välillä. Itsehän olen yksinäinen 99% ajasta ja 90% elämästäni.
Perseestähän tämä on ja tilastojenkin mukaan pahaksi sekä mielen- että fyysiselle terveydelle.
Mitään tälle ei enää tässä iässä kuitenkaan voi tehdä. Ei ikiyksinäistä kukaan halua suhteeseen tai kaveriksi.
Mennään tällä siis. Ehkä jos juo enemmän viinaa niin on ainakin pullo ystävänä.
 
Todellinen aito sielunystävä puuttuu. Puoliso ja perhe on, mutta olen niin vaikea persoona, että olen tehnyt kuoren itseni ympärille ja pidän jopa omaa perhettä erillään itsestäni. Pelkään etteivät lapset saa ystäviä eivätkä pärjää elämässään. Kyllä minä heitä omalla tavallani rakastan, mutta en osaa oikein näyttää sitä. Tuntuu, että pilaan heidän elämänsä.
Minkä olet itse rakentanut, sen voit myös itse purkaa.
Prosessi tosin on pitkä ja lähes aina se vaatii myös kykyä sietää epävarmuutta, pelkoa ja henkistä kipua.
On turhaa kuvitelmaa, että joku pystyisi purkamaan suojamuurisi ulkoapäin.
Et voi velvoittaa ketään ystäväksesi.
Ystävyys on aina molemminpuolista ja täysin vapaaehtoista.
Kuka nykyään rupeaa kuluttamaan aikaansa ja energiaansa niin epäväarmaan yritykseenkuin sinunlaisesi ihmisen "sulatteluun".
Jos et itse avaudu maailmalle, murjota sitten lopun ikääsi yksinäisyydessäsi.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti ja Echo
vierailija
Onneksi vain välillä. Itsehän olen yksinäinen 99% ajasta ja 90% elämästäni.
Perseestähän tämä on ja tilastojenkin mukaan pahaksi sekä mielen- että fyysiselle terveydelle.
Mitään tälle ei enää tässä iässä kuitenkaan voi tehdä. Ei ikiyksinäistä kukaan halua suhteeseen tai kaveriksi.
Mennään tällä siis. Ehkä jos juo enemmän viinaa niin on ainakin pullo ystävänä.
Tässä iässä? Ei ole olemassa mitään erityistä ikää, jolloinka ystävyyssuhteita solmitaan. Tosiasia on kuitenkin se että kukaan ei tule sinne "luolaasi" vaan sinun on itsesi astuttava ulos. Masennus lisää juomista ja juominen ruokkii masennusta. Siispä korkki kiinni kokonaan. Jos olet vaihdevuosi-ikäinen hakeudu gynekologin puheille ja hae apua. Lähde ulkoilemaan ja liikkumaan raittiissa ilmassa. Tutustu eri harrastuksiin, lähde ystäväksi/ystäviksi niille vanhuksille, jotka ovat yksin. Ketunhäntäpäiviä voi pitää jonkin aikaa mutta sitten on aika ryhtyä toimeen.
 
vierailija
Yle Areena yksinäisyys-haulla löytyy yksinäisyystutkijan haastattelu.
Jutussa neuvottiin tervehtimään ja hymyilemään. Korona-aikaan moni tuntee jäävänsä yksin.
Yle Areenalla on paljon hyvää kuunneltavaa.
On myös juttu somen käytöstä.
Toivottavasti korona hellittää ja ihmiset pääsevät elämään normaalia elämää.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Tässä iässä? Ei ole olemassa mitään erityistä ikää, jolloinka ystävyyssuhteita solmitaan. Tosiasia on kuitenkin se että kukaan ei tule sinne "luolaasi" vaan sinun on itsesi astuttava ulos. Masennus lisää juomista ja juominen ruokkii masennusta. Siispä korkki kiinni kokonaan. Jos olet vaihdevuosi-ikäinen hakeudu gynekologin puheille ja hae apua. Lähde ulkoilemaan ja liikkumaan raittiissa ilmassa. Tutustu eri harrastuksiin, lähde ystäväksi/ystäviksi niille vanhuksille, jotka ovat yksin. Ketunhäntäpäiviä voi pitää jonkin aikaa mutta sitten on aika ryhtyä toimeen.
Tietenkin on olemassa. Mitä vanhempi olet sitä vaikeampi uusia ystävyyssuhteita on solmia. Jotain hyvänpäiväntuttuja voi harrastuksista ja tapahtumista saada, mutta ei muuta.

Miksi laittaisin korkin kiinni? Se vain tekisi elämäni huonommaksi.

Mitäköhän gynekologi sanoo, kun vastaanotolle saapuu keski-ikäinen mies?
 
Deleted member 149094
Oletko kokeillut aitoa yksinoloa? Vaikka viikonloppu ihan oikeasti aivan yksin. Joskus introvertit ihmiset tarttee hetken tyhjyyttä ympärillä, että jaksaa taas rakastaa niitä muita siellä maailmassa!
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
Tietenkin on olemassa. Mitä vanhempi olet sitä vaikeampi uusia ystävyyssuhteita on solmia. Jotain hyvänpäiväntuttuja voi harrastuksista ja tapahtumista saada, mutta ei muuta.

Miksi laittaisin korkin kiinni? Se vain tekisi elämäni huonommaksi.

Mitäköhän gynekologi sanoo, kun vastaanotolle saapuu keski-ikäinen mies?
Urologille sitten tutkituttamaan testosteroni tasot ja pyytämään apua myös masennukseen. Missä ovat vanhat opiskelu, työ tai inttikaverit? Korkki kiinni koska viinassa ongelmat kelluu ja tilanne pahenee.
 
vierailija
Urologille sitten tutkituttamaan testosteroni tasot ja pyytämään apua myös masennukseen. Missä ovat vanhat opiskelu, työ tai inttikaverit? Korkki kiinni koska viinassa ongelmat kelluu ja tilanne pahenee.
Jos masennuksen syy on yksinäisyys ei se terapiassa poistu.

Kavereilla on perheet, he asuvat muualla Suomessa ja ei heitä muutenkaan koskaan ole montaa ollut.

Jos mulla ei ole kuin alkoholi niin miksi en saa edes sitä pitää?
 
Mäkin kuvittelin yli nelkyt vuotta, että ihmisille on joku sielunsisar tai paras ystävä tai joku joka on edes suht samanlainen. Ja odotin että se löytyy. Joskus uskoin hetken jo löytäneeni mut kilinkellit.

Lopulta paras on kuitenkin oma pää. Ei maailmaa kukaan toinen samoin näe!


Tsemppiä! Kyllä sinäkin jonkinlaisen totuuden tai tasapainoin vielä löydät! Tai sen ystävän.
 
vierailija
Yle Areena yksinäisyys-haulla löytyy yksinäisyystutkijan haastattelu.
Jutussa neuvottiin tervehtimään ja hymyilemään. Korona-aikaan moni tuntee jäävänsä yksin.
Yle Areenalla on paljon hyvää kuunneltavaa.
On myös juttu somen käytöstä.
Toivottavasti korona hellittää ja ihmiset pääsevät elämään normaalia elämää.
 
vierailija
Oletko kokeillut aitoa yksinoloa? Vaikka viikonloppu ihan oikeasti aivan yksin. Joskus introvertit ihmiset tarttee hetken tyhjyyttä ympärillä, että jaksaa taas rakastaa niitä muita siellä maailmassa!
Kannatan!
Vuokraa yksinäinen mökki jostain, jossa ei ole televisiota. Vietä siellä yksi viikonloppu ihan yksistään. Saunoen, nukkuen ja mietiskellen. Puhelin joku prepaid. Maanantaina takaisin kotiin. Kerro sitten täällä kokemuksesi.
J.k. Multa onnistuisi, olen joutunut niin paljon olemaan yksin.
 
vierailija
Ketunhäntäpäiviä voi pitää jonkin aikaa mutta sitten on aika ryhtyä toimeen."
Hauska sanonta. Tulee mieleen Fazerin kettukarkit.
Katsoin A-studion. Yksi ohjelman aiheista oli Kongon kobolttikaivosten lapsityövoima.
Akkuja tarvitaan koko ajan enemmän.
Kaivoksen syvyyksissä tehtävä työ mahdollistaa minunkin joutavan somelörpöttelyn.
Luin uudestaan linkittämäni jutut yksinäisyydestä. En kaipaa keskustelua. Olen jutellut elämässäni kiintiön täyteen. Ystäväkurssi oli mielenkiintoinen. Muistan herkulliset välipalat ja kahvit kurssin tauoilla.
Elämme nyt toista viikkoa kolmen viikon koronasulusta. Luin uutisista, että ulkonaliikkumiskielto tuskin tulee. Liikun yksin joten ei asia minua liippaa. Astrazeneca-rokotus on monissa maissa katkolla selvitysten ajaksi. Moni miettii rokotuksen riskejä omalla kohdallaan.
Seela Sella sanoi Uutisaamussa puhuvansa jatkuvasti jo 30 vuotta sitten edesmenneelle miehelleen. Niin minäkin puhun mielessäni eron halunneelle puolisolleni. En näe asiassa mitään kummallista.
Mietin miten Ylen linkin jutussa mainittu yksinäisyysbussi toimii Briteissä korona-aikaan. Ehkä siellä on hyvät turvavälit ja maskit.
Ketunhäntäpäivänä kettu jahtaa valkoista hännänpäätään. On edes jotain tekemistä ja saa liikuntaa.
Tabletti ilmoitti akun virran olevan vähissä. Ei minusta olisi kaivostyöhön Kongon kapeissa onkaloissa.
Toivottavasti Tuhna Pappa ei pelkää riskiryhmään kuuluvana rokotusta. Hän jos kuka tietää mitä verihyytymä tuo tullessaan.
 

Yhteistyössä