En kopioi koko juttua, mutta tässä jotain.
Hän on kokenut ulkopuolisuuden tunnetta jo lapsuudesta asti. Iän myötä tunne korostui, kun ikätoverit kouluttautuivat unelma-ammatteihinsa ja työllistyivät.
Ulkopuolelta tulevista paineista syntyvä henkinen taakka on raskas kannettava, vaikka hän itse jo hyväksynyt oman erilaisuutensa.
– Pitkään uskoin että olen huonompi kuin muut, enkä ansaitse mitään. Olen vasta aivan hiljattain päästänyt irti häpeästä ja syyllisyydestä. Olen yhtä arvokas kuin muutkin.
Silti hän haluaa yrittää selittää tilannetta, niin itsensä kuin muidenkin puolesta. Monikaan ei kuitenkaan Mayan mukaan suostu uskomaan, että kyse on aivoperäisestä asiasta.
– En ole kuin muut, vaikka pystynkin tekemään monia samoja asioita. Työelämä ei vain ole yksi niistä. En tule siihen kykenemään, mutta se ei tee minusta huonompaa.[...]
Maija on yrittänyt elämässään monenlaista. Opiskelua, työtä ja kuntouttavaa työtoimintaa. Hän kuitenkin kuormittuu ja uupuu huomattavasti helpommin kuin muut, eikä ”tavallisen ihmisen” arki onnistu.
Hän ei myöskään kykene tekemään työtä, joka ei tunnu kivalta.
– Minulle se että en halua, on sama kuin että en pysty. Jos asia ei kiinnosta, en saa itseäni ryhtymään siihen. Minä en yksinkertaisesti pysty, olen yrittäessäni palanut loppuun monta kertaa. En halua enää antaa käyttää itseäni oman terveyteni hinnalla.
– Asiat joita teen, pitäisi oikeasti tuntua mielekkäiltä, jotta pystyisin niihin tarttumaan. Kuntouttavassa työtoiminnassa lopulta jopa yksi nelituntinen päivä viikossa kävi liian raskaaksi, joten nyt olen lopettanut myös sen.[...]
Maya on tällä hetkellä työkyvytön, ja saa Kelasta sairauspäivärahaa.
Autisminkirjon tutkimukset ovat parhaillaan alkamassa, ja hän toivoo tulevaisuudessa pääsevänsä työkyvyttömyyseläkkeelle.
/img-s3.ilcdn.fi/f2d764cada4595fafefba9682a01721d33eb01334eecf5897ef8f2508bd8bc28.png)
www.iltalehti.fi
