OLen tullut siihen tulokseen, että minulle kaikkein järkevin valinta olisi lapsen hankinta

Alkuperäinen kirjoittaja minäminäminä;26676196:
Mutta oletko miettinyt yhtään mikä olisi sen mahdollisen tulevan lapsen kannalta järkevin valinta?
Olen miettinyt. Uskon, että pystyisin tarjoamaan lapselle miellyttävän elämän. Olisin varmaankin melko vapaamielinen vanhempi hänelle, en mikään tiukkapipoinen äiti. Muistan mm. omasta lapsuudestani (silloin oli vielä lankapuhelimet eikä omia puhelimia lapsilla), kuinka erään tytön äitipuoli kyttäsi kaikki lankapuhelimesta soitetut puhelut ja soitteli sitten niihin tarkistaakseen kenelle oli soitettu siitä heidän puhelimestaan.
 
Olisi todennäköisesti minulle helpompi ja miellyttävämpi vaihtoehto, sekä myös taloudelliselta kannalta kannattavaa. En myöskään ole enää mikään nuori ihminen vaan keski-ikäinen henkilö.
Helpompi ja miellyttävämpi kuin mikä?

Taloudellisesti kannattavaa....BUAAAHAHAAAA :LOL: (ja pian taas lähtee, yy kaa koo :popcorn:).
 
Jos lapsen isä on mukana, muuten ei. En koe, että olisi minun velvollisuuteni pitää sukulaisuussuhdetta toiseen sukuun, johon en itse kuulu. Eikä se myöskään ole lapsen tehtävä.
Miten tämä eroaa niistä lapsista, jotka ovat saaneet alkunsa jonkun toisen luovutetuilla munasoluilla?Muistaakseni silloin kirjoitit, että heillä on oikeus tietää keitä heidän mahdolliset sisarukset ja "oikea" äiti on..
 
[QUOTE="vieras";26676321]ei millään pahalla mutta kannattaisi ensin hoitaa se oma pääsi kuntoon! mitä jos vauva itkee ja kitisee? käyt ostaan arskat ja hajotat ne?[/QUOTE]

En minä vauvalle suuttuisi. On kai hieman eri asia itkevä vauva kuin aikuinen ihminen, joka puuttuu toisten tavaroihin ja pukeutumiseen. Tai ainakin minun mielestän näillä on suuri ero. Itkevä vauva ei haittaisi minua. Minullakin oli 3 kuukauden koliikki vauvana, joten jos huutavan vauvan saisin, niin ajattelisin luultavasti vain niin, että itse olen sen koliikkivauvan ansainnut. Lisäksi tässä lapsen hankinnassa tuo vauvan itku on kyllä huolista pienimpiä.
 
Miten tämä eroaa niistä lapsista, jotka ovat saaneet alkunsa jonkun toisen luovutetuilla munasoluilla?Muistaakseni silloin kirjoitit, että heillä on oikeus tietää keitä heidän mahdolliset sisarukset ja "oikea" äiti on..
Niin, oikeus tietää, mutta en silti koe, että olisi minun tehtäväni ylläpitää yhteyttä johonkin lapsen isän sukuun, jos lapsen isä ei haluaisi olla lapsen kanssa tekemisissä. Nimen ja iän ym. tietoa kyllä kertoisin ja kuvia näyttäisin. Mutta en tuputtaisi lasta isälle jos isä olisi jo mennyt menojaan.
 
Elämä olisi lapsen kanssa mielekkäämpää. Lisäksi tuntuu, että nyt menee kauheasti rahaa enkä saa mistään mitään. Siis rahani kyllä kelpaavat muille, mutta en saa vastineeksi mitään.
Mitäs annat rahojasi muille.

Eikä lasta hankita tekemään elämästä mielekästä, antamaan elämälle sisältöä jos sitä ei ennestään ole...
 
"vieras"
En minä vauvalle suuttuisi. On kai hieman eri asia itkevä vauva kuin aikuinen ihminen, joka puuttuu toisten tavaroihin ja pukeutumiseen. Tai ainakin minun mielestän näillä on suuri ero. Itkevä vauva ei haittaisi minua. Minullakin oli 3 kuukauden koliikki vauvana, joten jos huutavan vauvan saisin, niin ajattelisin luultavasti vain niin, että itse olen sen koliikkivauvan ansainnut. Lisäksi tässä lapsen hankinnassa tuo vauvan itku on kyllä huolista pienimpiä.
Mun tekis niin mieli sanoa... Sanonpa vaan että kun sä kuuntelet sitä huutoa 24/7 6 viikkoa putkeen, niin siinä alkaa pikkuhiljaa tervekin pääkoppa hajoilla ja mieleen tulee vaikka mitä...

Sulla on aika helvetin itsekkäät lähtökohdat lapsenhankintaan ja, ei pahalla mut ei hyvälläkään, toivon ettet lasta saa ennenkuin hoidat pääsi kuntoon!

Selväjärkisenä voit hyvinkin olla hyvä äiti, mut nyt susta ei ole äidiksi!
 

Yhteistyössä