Olen totaalisen epäonnistunut äitinä... vuodatusta jne...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Harmaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"Harmaana"

Vieras
Koko päivä on mennyt aiva vituiksi. Keskimmäinen lapsista on ollut erityisen vaikea tänään.
Aamusta alkaen kiusannut sisaruksiaan, ei ole kerännyt lelujaan, saanut hermoromahduksia, lyönyt
potkinut, härnännyt villinnyt jne.

On viety jäähylle, selitetty viety jäähylle jne. Mikään ei tepsi siihen kakaraan!!!

Pitkän aikaa on villinnyt muita uniaikaan varsinkin. Mikä auttaa siihen, kun lapsi nauraa
paskaista naurua kaikille kielloille ja käskyille. Jopa jäähyltä nauraa paskaisesti tai saa totaalisen
hermoromahduksen.

No, tänään, iltapesujen jälkeen töni, potki, riehui ja villitssi muita vaikka sanoi ja käskin ja huusin et
rauhottuis. vein jäähylle, 4min, keskusteltiin ja lupas olla kunnolla. Alotti samantien uudestaan
VOI VITTU ku mun pää hajoaa siihen. En sitte enää vieny jäähylle vaan sanoin et lempitraktori menee
nyt arestiin ku oot tuhma etkä tottele.
Sai totaalisen itkupotkuraivarin ja rupes hajottamaan paikkoja.

Otin syliin pakko-otteeseen ja rauhoittuikin aika pian ja pyysi anteeksi. Halus sit vielä hörpyn vettä
ennen sänkyyn menoa. Annoin kupista suullisen, niin eikähän se kattonu mua silmiin ja alkoi sylkeä
päällensä sitä vettä. Mulla napsahti ja kaadoin kaikki puolilitraa kylmää vettä sen päälle.

Sitte se havahtu huutamaan ja pyyteli anteeksi ja aneli kuivaa yöpaitaa. No tottakai uusi
yöpaita vaihdettiin ja siinä sitten halittiin ja pyydeltiin anteeksi molemmat.

Minäkin yritin selittää että äitikin on väsynyt ja nyt kipeä (korvat kipeät, kurkku kipeä, lonkka kipeä,
Yöunet muutamia tunteja jne) mutta nyt mulla on niin paha mieli lapsen puolesta.

Helpottaako tämä koskaan? Miksi toi yksi lapsi on noin vitun vaikea??????
Tunnen epäonnistuneeni ja tuhonneeni lapseni...
 
Pakko sanoa tähän alkuun, että sellaisia ne jotkut lapset joskus ovat. Mutta oleellista tässä on että käyttäytyykö lapsi useinkin noin vai onko satunnaista, sillä joskushan meillä kaikilla on huonot päivämme ja lapsilla erilaisia uhmakausia. Jos jatkuvaa, niin silloin kannattaisi asiaan perehtyä tarkemmin.

Hieman tuli mieleen se, että lapsi kuitenkin haki käytöksellään huomiota. Minkälaisilla ikäeroilla lapset ovat ja minkäikäisiä. Keskimmäisellä lapsella ei aina ole helppoa, helposti jää esikoisen ja kuopuksen varjoon. Kannattaa hieman netistä tutkia tätä sisarjärjestys dynamiikkaa ja tutkia omia toimintatapojaan myös sen valossa.

Hyvä äiti olet :)
 
Kerran kun olin jälleen kerran nukuttanut muksua sen pari tuntia, käynyt läpi kaikki keinot, tunnetilat yms., läppäsin yhtäkkiä lastani reiteen. Molemmat järkyttyi aivan kamalasti. On aivan käsittämätöntä miten voi ihmisellä napsahtaa, vaikka ei IKINÄ voisi kuvitellakkaan satuttavansa lasta.
 
Väsymys ja kiputilat saa ihmisen ku ihmisen äärirajoille.. älä ittees parjaa, mun mielestä se että tunnet syyllisyyttä ja pahaa oloa on ihan kuule hyvän äidin merkki! olisin kauhuissani jos sanoisit tyyliin että "siitäs sai mukula". Huomenna ehkä jo parempi päivä! Jaksamista ja tsemppiä!! :)
 

Yhteistyössä