Olen tavannut kivan oloisen miehen, mutta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "julia"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"julia"

Vieras
hän ei ole koskaan asunut naisen kanssa yhdessä. Pisimmät parisuhteet alle kaksi vuotta. Ja ikää jo 40v.
Onko ihan typerää miettiä tuota asiaa.. kun kuitenkin mun toiveissa olisi vakava ja pysyvä parisuhde ja oikea sitoutuminen sitten joskus. Ja yhteinen koti jne. Enkä nyt tarkoita, että sellaisista vielä haaveilisin kyseisen ihmisen kanssa, mutta siis lähtökohtaisesti tuo on se mun toive enkä halua parisuhdetta vain siksi että olisi joku.

Mies on kyllä ihan itsenäinen, ei siis asu vanhempiensa luona. Ei omien sanojensa mukaan vain ole tavannut vielä "sitä oikeaa" ja siksi elämä on mennyt näin.
 
Voi olla ihan noinkin, että ei ole tavannut sitä oikeaa. Mutta ei siitä takeita voi saada, että teillä tulisi onnistumaan. Niin se on kuitenkin kaikissa suhteissa. Sitten ei kannata aloittaa seurustelemaan, jos on sellainen olo, että joutuu koko ajan miettimään ja varmistelemaan, että onko tässä mahdollisuutta vai eikö ole ja tuleeko tästä mitään ja loppuuko ja koska.
 
[QUOTE="vieras";24811719]Voi olla ihan noinkin, että ei ole tavannut sitä oikeaa. Mutta ei siitä takeita voi saada, että teillä tulisi onnistumaan. Niin se on kuitenkin kaikissa suhteissa. Sitten ei kannata aloittaa seurustelemaan, jos on sellainen olo, että joutuu koko ajan miettimään ja varmistelemaan, että onko tässä mahdollisuutta vai eikö ole ja tuleeko tästä mitään ja loppuuko ja koska.[/QUOTE]
Koska sellainen pilaa suhteen takuuvarmasti.
 
seuraa tilannetta. älä heti muut saman katon alle. Sen verran saa olla kyyninen että hiukan tarkkailee onko miehessä "vikaa". Mutta nauti nyt miehestä ja unohda liian syvällinen pohdinta :)

Ei mulla mitään kiirettä olekaan. Päinvastoin olen ajatellut että tuo mies on kuin "taivaan lahja" mulle, koska hän ei ainakaan kiirehdi tai painosta nopeaan etenemiseen. Mä kun olen enemmänkin hidas ja harkitsevainen, enkä todellakaan ryntäile parisuhdeasioissa minnekään. Olen joskus jopa miettinyt sitä, pystyisinkö enää koskaan asumaan kenenkään aikuisen kanssa saman katon alla. Voi olla, että olisin jopa tyytyväinen sellaiseen järjestelyyn, jossa molemmilla on omat kodit. Mutta toisaalta.. ehkä mä kuitenkin joskus vielä tahtoisinkin sellaisen parisuhteen, jossa jaettais myös yhteinen koti.
 
Se, ettei mies omien sanojensa mukaan ole vielä löytänyt sitä oikeaa... Voi pitää paikkansa, mutta itsellä tulee ensimmäisenä mieleen, että mies on kovin nirso. Hänellä on mielessään joku todella utopistinen kuva naisesta, joka sitten olisi se oikea. Ikävä kyllä sitä naista ei todennäköisesti ole olemassakaan, eikä mies halua alentaa rimaa todellisuuden tasolle, koska on mielestään itsekin täydellinen.

Mutta se on vaan mun mielipide :D
 
Tapailin erästä miestä. Tapailun alkuvaiheessa tuli puhetta yhdestä asiasta ja hän mainitsi entisen tyttöystävänsä ohimennen. Niinpä olin siinä uskossa, että hän on ainakin kerran seurustellut.

Aika äkkiä kävi selväksi miehen sitoutumiskammo. Kertoikin sitten myöhemmin, ettei ole koskaan seurustellut. Ilmeisesti tämä "tyttöystävä" oli vaan joku mimmi, ketä tapaili lyhyen ajan.

Tästä miehestä tuli oikein riippakivi. Ei ollut hänestä sitoutumaan, mutta ei päästänyt irtikään. Sun miehes on kuitenkin seurustellut. Kyllä jatkossa karttelen "ikisinkkuja".
 
[QUOTE="vieras";24811719]Voi olla ihan noinkin, että ei ole tavannut sitä oikeaa. Mutta ei siitä takeita voi saada, että teillä tulisi onnistumaan. Niin se on kuitenkin kaikissa suhteissa. Sitten ei kannata aloittaa seurustelemaan, jos on sellainen olo, että joutuu koko ajan miettimään ja varmistelemaan, että onko tässä mahdollisuutta vai eikö ole ja tuleeko tästä mitään ja loppuuko ja koska.[/QUOTE]

Itseasiassa mulla on todella helppo olla hänen kanssaan. Saan kaipaamiani "hengähdystaukoja" ilman, että toinen kyselee onko jokin hullusti tai onko hänessä jotain vikaa jne. Mä kun todellakin tarvitsen välillä ihan vain omaakin aikaa, enkä kaipaa ainakaan näin alussa tiivistä yhteydenpitoa. Mulla on takana vaikeita kokemuksia, joten musta on tullut hiukan "sitoutumiskammoinen" ja herkästi ahdistuva (= jos toinen on liian takertuva heti alkuun).
Joten ei, en mieti tuleeko tästä mitään vai ei. Oikeastaan nyt kun mietin, niin on hämmästyttävää etten ole sitä miettinyt sen enempää. Olen vain nauttinut hänen seurastaan. Tää on ollut jotenkin tosi helppoa, ei oo tarttenu analysoida yhtään mitään eikä pohtia missä mennään.

Ja kyllä, tiedän ettei tästä välttämättä mitään edes tule. Mietin vain tuota miehen "kokemattomuutta" sen suhteen, ettei ole asunut naisen kanssa yhdessä.. että mahtaako sellainen onnistua tulevassakaan, vai onko tottunut liiaksi itsenäiseen elämään. (Vähän niinkuin minä tässä menneinä vuosina.. )
 
[QUOTE="vieras";24811753]Tapailin erästä miestä. Tapailun alkuvaiheessa tuli puhetta yhdestä asiasta ja hän mainitsi entisen tyttöystävänsä ohimennen. Niinpä olin siinä uskossa, että hän on ainakin kerran seurustellut.

Aika äkkiä kävi selväksi miehen sitoutumiskammo. Kertoikin sitten myöhemmin, ettei ole koskaan seurustellut. Ilmeisesti tämä "tyttöystävä" oli vaan joku mimmi, ketä tapaili lyhyen ajan.

Tästä miehestä tuli oikein riippakivi. Ei ollut hänestä sitoutumaan, mutta ei päästänyt irtikään. Sun miehes on kuitenkin seurustellut. Kyllä jatkossa karttelen "ikisinkkuja".[/QUOTE]

Miten tuo sitoutumiskammo kävi ilmi? Entä mitä sä tarkoitat riippakivellä? Miten mies käyttäytyi?
 
siis mullakin on sellainen tuttava joka on aivan upea mies mutta ei ole ikinä seurustellut kovin pitkään...ja ikää on. ja uskoo että löytää vielä oikean.
 
[QUOTE="julia";24811787]Miten tuo sitoutumiskammo kävi ilmi? Entä mitä sä tarkoitat riippakivellä? Miten mies käyttäytyi?[/QUOTE]

Sillä, että välillä puhui seurustelusta, yhteisestä tulevaisuudesta. Saattoi sanoa puhelimessa, että seuraavan kerran kun nähdään, niin puhutaan vakavia. Sitten kun nähtiin oli ihan lukossa. Saatoin kysyä, pitikö meidän puhua jostain. Ei kuulemma!

Ja tätä sattui ihan pari kolme kertaa. Tiedätte varmaan ettei kukaan kattele tuollaista kovin pitkään. Soitteli aika pitkään, et haluu nähdä, rakastaa, katuu yms.

Sanoin, etten haluais pitää enää yhteyksiä. Kuitenkin se kännissä soitteli. Kun en vastannut, niin alkoi soittaa tuntemattomalla, saattoi olla vaan hiljaa yms. kovin kypsää käytöstä.

Ei tainnut tietää itsekään mitä halusi.
 
Oma mieheni oli tavatessamme samanlainen kuin ap:n viestissään kuvaama, paitsi ikää oli vähän vähemmän. Ollaan ekoista treffeistä asti oltu lähes 24/7 yhdessä eikä oo ollut mitään ongelmaa. Kohta takana 6v yhteistä elämää ja yksi yhteinen lapsi. Ja siis mun luokse muuttoa ennen asui vanhempiensa luona ja takana yksi "seurustelusuhde".

Että voi se onnistuakin....
 
tai sitten kyseessä samanlainen tapaus kuin uunituore ex:äni...hän nyt 42v.ennen mua oli ollut yhden naisen kanssa kihloissa, mutta eivät kuitenkaan asuneet yhdessä.kovin vaitonainen oli ylipäätään suhteistaan,ja ei myöskään sanojensa mukaan ollut tavannut sitä oikeaa,ennen mua...juu - hienosti mies osasi asiansa..2 vuotta seurusteltiin, mies joi jonkun verran,mutta en niin että olisin siihen isompaa huomiota kiinnittänyt.muutimme yhteen ja 4 v jaettiin sama asunto.miehestä alkoikin hyvin pian paljastumaan ihan kunnon tuurijuoppo,ei olisi uskonut,menestyvä yksityisyrittäjä kun on,ja pikkuhiljaa alkoi minulle näkymään myös hyvin vahvoja narsistisia piirteitä ja miehestä selvisikin sitten yhtä ja toista.siinä vaiheessa olin jo hänen kanssaan niin syvässä suossa,että eroon pääsy on ollut työn ja tuskan takana.kyse ei siis koskaan ollutkaan siitä,etteikö olisi oikeaa hänen kohdalleen sattunut,vaan paljon paljon vakavammasta.tälläiset ihmiset ovat järkyttävän hyviä luomaan ympärilleen todella valheellisen kuvan itsestään.tämä nyt siis vain yksi esimerkki ihmisestä jolla jo ikää,eikä pitkää suhdetta..selitys asiaan löytyikin siis aivan muualta.
 
Voihan se tietysti olla niinkin.. että miehessä on jotain niin pahasti vialla, ettei siksi ole kyennyt luomaan pitkiä suhteita. Toisaalta, ei ne pitkätkään suhteet takaa sitä ettei esim. ois narsisti tai juoppo tai jotain vastaavaa.

Täytyy pitää silmät auki ja tuntosarvet ojossa. Kaikkihan on mahdollista, niin hyvässä kuin pahassakin.
 

Yhteistyössä