Olen raskaana ja kommentit harmittaa

["eddie"]

Olen ihan alussa raskaana mutta kertonut siitä jos on tullut puhetta tai on suoraan kysytty (kahvi ei maistu ja yleensä olen kova juomaan sitä niin monikin arvaa jo tästä miten on asiat). En vaadi ketään olemaan onnellinen puolestani mutta jos ei voi tuntea iloa tai ei halua onnitella niin miksi pitää sanoa sitten mitään?

Ja miksi, oi miksi pitää tulla kertomaan että sinulla oli keskenmeno silloin ja silloin samoilla viikoilla kuin minä olen nyt? Mikä järki?? En minä halua tietää, enkä halua muistaa enkä aiheuttaa itselleni stressiä, mutta se nyt vaan tuntuu kummalliselta että jo kolme ihmistä on tuntenut tarvetta kertoa miten heidän raskaudet meni kesken ihan alussa.

Onko se joku vinkki, vai toive vai mikä?

 

[raparperitaivas]

Ei se ole vinkki eikä toive, se on vaan huonoa ja typerää käytöstä.

 

[samassaTilassa]

Ehkä ne on kateellisia ja musta tuntuu et siitä ovat ottaneet nokkiinsa kun sinä olet kertonut jo tuossa vaiheessa. Anna mennä toisesta korvasta ulos vaan! Niin minökin teen

 

[kiekuva kana]

Ihmiset on..nuijia.

Silloin aloin esikoista odottamaan ja sitä oli tekemällä tehty, kerroin kaikille innoissani niin yksikin työkaveri tylysti tokaisi että sehän nyt voi mennä kesken koska vaan. Tottahan se on juu mutta miksi se pitää sanoa ja torpata täysin mun iloni?

 

["vieras"]

Eivät varmaankaan tarkoita mitään pahaa. Haluavat vain kertoa omasta kokemuksestaan, ei sitä kannata säikähtää. Ihminen joka on kokenut keskenmenon ei todellakaan toivo sitä muille. En tiedä miten olet raskaudesta puhunut kahvittomuuden takia, mutta jos ovat kokeneet ettet sinä ole iloinen tai että raskaus on todella niin alkuvaiheessa ettei edes uskalla onnitella.

 

["joo"]

Todella tylsiä noi kommentit. Mutta oletko ajatellut, että joskus me ihmiset sanotaan se mitä tulee mieleen ennen kuin ehditään ajattelemaan asiaa sen enempää?

Minulle on joskus käynyt vastaavia mokia. Yritän kyllä jotain lipsautettuani korjata tilanteen.

 

[alkuper.]

[QUOTE="vieras";22070930]Eivät varmaankaan tarkoita mitään pahaa. Haluavat vain kertoa omasta kokemuksestaan, ei sitä kannata säikähtää. Ihminen joka on kokenut keskenmenon ei todellakaan toivo sitä muille. En tiedä miten olet raskaudesta puhunut kahvittomuuden takia, mutta jos ovat kokeneet ettet sinä ole iloinen tai että raskaus on todella niin alkuvaiheessa ettei edes uskalla onnitella.[/QUOTE]

No ihan hymyillen olen siitä puhunut, onko olemassa jotain oikeaa tapaa puhua raskaudestaan?

 

["vieras"]

Hmm. Typerää kyllä kertoa omasta keskenmenosta, mutta tuskinpa ovat sinulle sitä tarkoittaneet. Itsestään ovat vain puhuneet ja surreet omaa menetystään! Elämä jatkuu kuten tähänkin asti, sinä olet raskaana, ajattelet nyt asioita itseski kautta. Totuus on, ettet ole maailman napa. Et varmaan tietoisesti niin tarkoitakaan ajatella, mutta eivät muut voi puheitaan muuttaa sen mukaan mitkä fiilikset sulla on.

 

[äitteee]

no tätähän se justiinsa on..oota vaan siihen vaiheeseen, että pääset raskaudessasi hieman pidemmälle, niin jo rupeavat ihmiset kertomaan sulle kauhukertomuksia synnytyksistä...ja sitten kertoilevat myös, että miten kamalaa ja raskasta aikaa se vauvaelämä onkaan. Mulle esim yks "ystävä" sano kun näki mut vauvan kanssa ekaa kertaa, että voi ku hän on tyytyväinen että ei ole tollasta pientä lasta, josta on hirveesti työtä, vaan jo kouluikänen lapsi..ja ettei enää haluiais lisää lapsia. että se siitä onnitteluista tai vauvan ihastelusta.

 

[äitteee]

ai niin ja se jäi vielä sanomatta että kun mun esikoisvauva kuoli (erittäin harvinainen synnytyskomlikaatio), niin enpä saanut osanottoja tältä "ystävältä" silloinkaan. aika karua.

 

[äitteee]

niin ja onnittelut vielä sulle raskaudesta!! samassa veneessä ollaan tällä hetkellä

 

[alkuper.]

[QUOTE="vieras";22071023]Hmm. Typerää kyllä kertoa omasta keskenmenosta, mutta tuskinpa ovat sinulle sitä tarkoittaneet. Itsestään ovat vain puhuneet ja surreet omaa menetystään! Elämä jatkuu kuten tähänkin asti, sinä olet raskaana, ajattelet nyt asioita itseski kautta. Totuus on, ettet ole maailman napa. Et varmaan tietoisesti niin tarkoitakaan ajatella, mutta eivät muut voi puheitaan muuttaa sen mukaan mitkä fiilikset sulla on.[/QUOTE]

Kirjoitin että puolestani ei tarvitse olla onnellinen, ja en ole kertonut ensimmäisenä mitään raskausuutista. Viime viikolla esim. olin kovassa flunssassa ja tukkoinen ja tuttu ihmetteli miksen ota lääkettä olooni tai laita nenäsuihketta. Siinä sitten niiskutin että ei auta Panadol minuun ja nenäsuihketta en voi ottaa kun olen raskaana. Raskauteni on siis tullut ilmi ihan käytännön juttujen lomassa.

Maailman napa?! Miksi pitää suhtautua noin raskaana olevaan, että jos jonkun kommentti tuntuu tökeröltä niin sanotaan vielä lisää että et sinä ole maailman napa, vaikka en sellaista edes kuvittele.

 

["merenneitonen"]

Taidat odottaa ensimmäistä lastasi?
Mä melkein kadehdin sulta tuota ensiraskautta.
Tuota omaan napaan tuijottamista, minäminäminäjaminun maha -oloa. (Älä suutu, niin se vaan yleensä on )
Ensiraskaus on ihanaa, kaikki on niin uutta ja jännittävää, koko elämä on muuttumassa,
Sanoinkuvaamattoman ainutlaatuista.

Toinen raskaus (kuten itselläni nyt) menee vaan siinä sivussa, sen kummemmin hötkyilemättä.

Mä olen itse huomannut sen, että raskaus yhdistää naiset; kaikki haluavat jakaa oman kokemuksensa ja valitettavasti joillain se kokemus on päättynyt keskenmenoon.
Tuskin nuo naiset pahaa tarkoittavat, ovat vaan hieman ajattelemattomia.

Itse koitan miettiä sanojani, mitä kerron ensimmäistään odottavalle esim synnytyksestä.


Onnea siihen ihanaan ensimmäiseen ja ainutlaatuiseen odotukseen, toivottavasti kaikki menee hyvin alusta loppuun asti!

 

[alkuper.]

Odotan kyllä toistani, enkä ole minäminäminä. En ollut sitä esikoisenkaan kanssa.

En jaksa nyt kyllä ymmärtää mikä mussa on niin väärin tämän raskauden kanssa?!

 

["merenneitonen"]

Odotan kyllä toistani, enkä ole minäminäminä. En ollut sitä esikoisenkaan kanssa.

En jaksa nyt kyllä ymmärtää mikä mussa on niin väärin tämän raskauden kanssa?!

Hei, en mä pahalla tarkoittanut!!
Ei sussa ole mikään väärin, paitsi että saatat olla vähän herkkänä, mä ainakin olen ja olen edelleenkin.

Raskaana oleva vaan helposti tuo HUOMAAMATTAAN sitä raskauttaan esiin asioissa missä se ei välttämättä olisi tarpeellista.
Tuohon lääkejuttuun olisi myös voinut todeta, että ei tykkää napsia lääkkeitä...tai käyttää lääkesuihkeita tms.

Mutta ei siinä mitään pahaa ole, että mainitsit raskaudestasi, niin mäkin olisin halunnut tehdä, koska olen onnellinen ja ylpeä tästä vatsasta, vaikka se ei enää niin ainutlaatuinen olekaan ensimmäiseen verrattuna.
Se sisus kuitenkin varmasti tulee olemaan yhtä tärkeä kuin ensimmäinen.

 

[alkuper.]

Eli siis "ongelma" on se että mainitsen asian jo nyt vaikka viikkoja on niin vähän? No, eipä nyt enää tee edes mieli kertoa kenellekään, mutta jos on suoraan kysytty niin en osaa valehdellakaan. Täytyy opetella siihen taitoon.

Herkkänä olen, kun en ole yrittänyt mitään enkä koskaan ole ollut oman navan tuijottaja niin täälläkin saa vain kummallisia kommentteja itsestään.

Vaihdan palstaa.

 

[kojootti]

Mä kun aloin esikoista odottamaan, niin olin asiasta niin ällikälle lyöty, että kerroin siitä töissäkin tosi aikaisin. Olin niin poissaoleva ja päässä pyöri pelkkä raskaus, että koin helpommaksi sanoa asian heti. Ajattelin, että vaikka tulisi keskenmenokin, niin mun olisi ollut helpompi palata töihin, kun ihmiset olisivat tienneet mikä mun mieltä painaa.
Yksi miespuoleinen työtoveri piti mun avoimuutta kuitenkin ilmeisen tyhmänä ja sanoi tismalleen näillä sanoin: "Ja sä vitun hullu kerrot siitä jo tässä vaiheessa?" ..kyseisellä miehellä oli oma tyttöystävä raskaana samaa aikaan. Eipä tuon ihmisen suusta kyllä muutenkaan mitään järkevää kuullut, mutta silti. Meitä on moneen junaan. Kannattaa tosiaan jättää omaan arvoonsa.

 

["vieras"]

Hanki itsetunto jostain muualta kuin internetin palstalta.

 

["Annu"]

[QUOTE="eddie";22070829 begin_of_the_skype_highlighting**************22070829******end_of_the_skype_highlighting begin_of_the_skype_highlighting**************22070829******end_of_the_skype_highlighting]Olen ihan alussa raskaana mutta kertonut siitä jos on tullut puhetta tai on suoraan kysytty (kahvi ei maistu ja yleensä olen kova juomaan sitä niin monikin arvaa jo tästä miten on asiat). En vaadi ketään olemaan onnellinen puolestani mutta jos ei voi tuntea iloa tai ei halua onnitella niin miksi pitää sanoa sitten mitään?

Ja miksi, oi miksi pitää tulla kertomaan että sinulla oli keskenmeno silloin ja silloin samoilla viikoilla kuin minä olen nyt? Mikä järki?? En minä halua tietää, enkä halua muistaa enkä aiheuttaa itselleni stressiä, mutta se nyt vaan tuntuu kummalliselta että jo kolme ihmistä on tuntenut tarvetta kertoa miten heidän raskaudet meni kesken ihan alussa.

Onko se joku vinkki, vai toive vai mikä?[/QUOTE]

Ovat vain ajattelemattomia. Kun äitini sairasti syöpää ja varsinkin saattohoidon aikana tutuilla oli pakottava tarve soitella ja kertoa kummin kaiman serkun pojan syövästä ja milloin kenenkin. Oli raskasta, mutta kyllä ne kertomukset yms. loppuivat siinä vaiheessa, ku äitini kuoli.

Voimia ja ole onnellinen raskaudestasi! On ne muutkin, vaikka eivät osaa sitä oikein ilmaista!

 

["vieras"]

Eli siis "ongelma" on se että mainitsen asian jo nyt vaikka viikkoja on niin vähän? No, eipä nyt enää tee edes mieli kertoa kenellekään, mutta jos on suoraan kysytty niin en osaa valehdellakaan. Täytyy opetella siihen taitoon.

Herkkänä olen, kun en ole yrittänyt mitään enkä koskaan ole ollut oman navan tuijottaja niin täälläkin saa vain kummallisia kommentteja itsestään.

Vaihdan palstaa.

Tervemenoa!

 

[fifiia]

Itse olen kokenut keskenmenon ja olen tosi huono kyselemään ja utelemaan keneltäkään raskaudesta ja ehkä myös melko huono onnittelemaan ketään raskauden takia. Se ei todellakaan tarkoita kuitenkaan sitä ettenkö olisi iloinen toisen raskaudesta. En kylläkään toitota keskenmenoistakaan tai kerro yksityiskohtia millä viikoilla ne on tapahtunut tsm. jos sitä ei minulta kysytä. Omista raskauksistani ole kertonut vasta oikeastaa sitten kun sitä ei enää voi peittääkään, muutamalle ystävälle jota näen harvoin olen jopa lähettänyt viestin vasta synnäriltä että tyttö/poika tuli ja paino se ja se.

Onnea raskaudesta!

 

["Mie"]

Mulle oli kans yllätys kuinka pari tuttua otti aikoinaan raskausuutisen vastaan. Läheisempi kaverini ei sanonut mitään kun kerroin asiasta, ei onnitellu eikä mitään ja sen tiedän että mitään omia lastensaamis yms. ongelmia ei ole taustalla että en oikein siksikään osaa ymmärtää. Toinen töksäytti että oliko ihan toivottu. Juu kyllä se toinen raskaus oli ihan pitkään ja hartaasti toivottu ja yli kolmekymppisenä hyvässä parisuhteessa olevana jo yhden lapsen äitinä en näe yhtäkään syytä miks se ensimmäiseks vaikuttais vahingolta. Niin eikä onnitellu tämäkään ihminen mitenkään.

Jotkut ihmiset on vaan oikeasti käsittämättömän ajattelemattomia joten älä turhaan pahoita mieltäs.