Niin, siis tilanne tämä. Olen todella onnellisesti naimisissa, kolme ihanaa lasta. Kaikki hyvin.
Mulla on ollut jo pitkän aikaa miespuolinen tuttava, josta mieheni ei tiedä. Tavattiin aikoinaan työn merkeissä ja sitä kautta oltiin jonkunverran yhteyksissä. Pikkuhiljaa alettiin kirjoitella myös muista kuin työasioista ja huomattiin, että ajatusmaailmamme on todella samanlaiset.
Olemme tavanneet muutaman kerran ja selkeästi välillämme on paljon muutakin kun ystävyyttä. Johan sen kertoo se, etten ole tästä asiasta miehelleni kertonut mitään.
Nyt olen huomannut, että ajattelen tätä miestä jatkuvasti ja haaveilen yhteisestä, kahdenkeskisestä ajasta.
Tiedän, että tämä on väärin ja pitäisi lopettaa nyt heti, mutta toisaalta en haluaisi luopua ihmisestä, joka on tuonut elämääni niin paljon.
Niin, kommentoikaapa nyt tätä.
Mulla on ollut jo pitkän aikaa miespuolinen tuttava, josta mieheni ei tiedä. Tavattiin aikoinaan työn merkeissä ja sitä kautta oltiin jonkunverran yhteyksissä. Pikkuhiljaa alettiin kirjoitella myös muista kuin työasioista ja huomattiin, että ajatusmaailmamme on todella samanlaiset.
Olemme tavanneet muutaman kerran ja selkeästi välillämme on paljon muutakin kun ystävyyttä. Johan sen kertoo se, etten ole tästä asiasta miehelleni kertonut mitään.
Nyt olen huomannut, että ajattelen tätä miestä jatkuvasti ja haaveilen yhteisestä, kahdenkeskisestä ajasta.
Tiedän, että tämä on väärin ja pitäisi lopettaa nyt heti, mutta toisaalta en haluaisi luopua ihmisestä, joka on tuonut elämääni niin paljon.
Niin, kommentoikaapa nyt tätä.