Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en koe sitä mitenkään olevani. Sairastan vakavaa sairautta mikä ei ns. näy ulospäin. Eli ei ole jalka paketissa tms. Ehkä mies ei tajua, että olen "oikeasti" niin sairas. Viikonloppuna itkin,että en minä s. lomalla voi töihin mennä. Mies oli sitten hiljaa, mutta silmistä näki että "silti sun pitää jotenkin rahallisesti osallistua". Ehdotin asumuseroa ja tuo tuntui sopivan hänelle hyvin. Siinä on vaan se, että EN todellakaan pärjää nyt yksin koska ei ole tukiverkkoja. Ja pelko siitä että lähtee ulkomaille on realistinen.
Jos menet töihin ja yrität jotain todistella miehelles, niin todistat sillä vaan sen, että pystyisitkin tekemään töitä, etkä olisikaan niin sairas. Joten älä mene semmoiseen jos et oikeasti siihen kykene.
Jos miehellesi kävisi asumisero jopa, niin valitettavasti hän ei ole SINUN arvoisesi. Vaikka nyt sairaana menisitkin töihin, et sitä kautta tule saamaan sellaista miestä, joka laittaisi perheen onnen rahan eteen. Kannattaa miettiä onko se sitä mitä haluat. Haluatko, että teidän elämän määrää raha? Entä jos menet vielä sairaampaan kuntoon ja joudut ihan sairaalaan, niin onko miehesi tukemassa sun vierelläsi vai ehdotteleeko asumiseroa, koska et tienaa ja toiseksi sairautesi vain vie rahaa?
Nyt kannattaa oikeasti miettiä mitä haluat. Tämän jälkeen keskustele miehesi kanssa ihan vakavissasi. Kerro omat tuntemuksesi ja kerro miehellesi, ettei hän pysty ostamaan mistään itselleen onnea. Vaikka lähtisi nyt ulkomaille, niin onko se tosiaan sitä mitä mies haluaa? Ei raha tuo onnea, ehkä helpottaa elämää, mutta onnea se ei tuo.
Älä pilaa elämääsi sen takia, että pelkäät, että miehesi lähtee ulkomaille. Hän on vapaa lähtemään jokatapauksessa jos haluaa, koska mikään laki ei pakota sitä tänne jäämään. Keskustelu on varmaan teille oikein hyvä avainsana nyt tähän tilanteeseen.
Jokatapauksessa muista oma arvosi! :hug:
