Olen pilannut elämäni muuttamalla omakotitaloon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VierasAss
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

VierasAss

Vieras
En muutenkaan ole yhtään omakoti-ihminen mutten varsinkaan kestäisi enää päivääkään järjissäni tällaisessa vanhassa murjussa jossa remonttia riittää ikuisuuteen ja siitä eteenpäin.
Tiesin aina ettei tämä ole mun juttu yhtään mutta kuvittelin kestäväni kun mies halusi omakotitalon ja lapset saisi omat huoneet.
Mutta ei, mä en halua tulla tänne. Töistä tullessa menisin mieluummin minne tahansa muualle kuin tänne kaaoksen ja rumuuden keskelle.
Kukaan ei tätä varmasti edes osta, oli myynnissä todella kauan ennen kuin me tyhmät ostimme. Oon koko loppuelämän jumissa tässä saakelin murjussa, tekis mieli kuolla.

Älkää ikinä ikinä ikinä muuttako omakotitaloon ellette ole satavarmoja että oikeasti haluatte. Mä luulin kestäväni ja hetken ehkä luulin jopa haluavani mutta tää on aivan kamalaa. Ei tee mieli kutsua tänne edes ketään kylään ja kaikki on vaan niin rumaa vaikka tekisi mitä, pitäis räjäyttää koko tölli.
 
Meillä se elämä vasta alkoi siitä. Kaikissa asioissa ei ehkä kannata säästää tai kunnostukseen ei kannata ryhtyä jos rahkeita ei riitä remppaamiseen ja tehtiin kerralla sitten ihan kunnon talo. Ja kauniskin kuin mikä.
 
Minun elämästäni taas tuli paratiisi sen jälkeen, kun pääsin muuttamaan kerrostalosta omakotitaloon. Nyt on saatu nauttia tästä ihanuudesta jo 8 vuotta. Talomme on rakennettu 80-luvulla ja ollaan remontoitu siitä pikkuhiljaa mieleisemme koti.
 
En muutenkaan ole yhtään omakoti-ihminen mutten varsinkaan kestäisi enää päivääkään järjissäni tällaisessa vanhassa murjussa jossa remonttia riittää ikuisuuteen ja siitä eteenpäin.
Tiesin aina ettei tämä ole mun juttu yhtään mutta kuvittelin kestäväni kun mies halusi omakotitalon ja lapset saisi omat huoneet.
Mutta ei, mä en halua tulla tänne. Töistä tullessa menisin mieluummin minne tahansa muualle kuin tänne kaaoksen ja rumuuden keskelle.
Kukaan ei tätä varmasti edes osta, oli myynnissä todella kauan ennen kuin me tyhmät ostimme. Oon koko loppuelämän jumissa tässä saakelin murjussa, tekis mieli kuolla.

Älkää ikinä ikinä ikinä muuttako omakotitaloon ellette ole satavarmoja että oikeasti haluatte. Mä luulin kestäväni ja hetken ehkä luulin jopa haluavani mutta tää on aivan kamalaa. Ei tee mieli kutsua tänne edes ketään kylään ja kaikki on vaan niin rumaa vaikka tekisi mitä, pitäis räjäyttää koko tölli.

Miksi sitten piti hommata sellanen talo, missä tietää olevan paljon remontoitavaa, jos ei siitä hommasta perusta? Teette nyt töitä ton eteen että teette kodista viihtyisän niin alkaa elo maistua.
 
Jaa, no mitäs ostitte täyttä remonttia vailla olevan talon. Se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Me rakennutettiin itsellemme (uusi) omakotitalo ja ollaan viihdytty tässä jo pian 10 vuotta. Päivääkään ei ole kaduttanut. :)
 
Voi eih :/ Jaksamista ja toivoa sinne:hug:
Mulla vähän samaa viime aikoina ollut kun kaverin nurkissa asustelen väliaikaisesti. En jaksa jatkuvasti olla puhelias, sosiaalinen, yksinkertaisesti kaipaan omaa TILAA!! Ja rauhaa.. :D Muutan sinne teidän kämppään erittäin mielelläni!? Diili? ;)
 
Harva talo on ruma...se rumuus tulee järjettömistä tavaramääristä joita sinne 7n hamstrattu. Kulahtaneet oinnat on helposti uusittavissa, tilaa saa kaatamalla seiniä (jos mahdollista)

Ap, oletko kuulut sanonnan työ tekijäänsä kiittää? Jollei muuta niin ota remppa kuntoilun kannalta. Se sijaan että kantaisit pennisi kuntosaliketjulle, saat oikeasti aikaiseksi jotain ja samalla kroppakin kiittää.

Kädentaitoja arvostetaan muutoinkin liian vähän nykyään. Musta ei ole mitään hienompaa kuin käydä kodissa jonka sen omistajat on itse remontoinneet. Arvostan sitä panosta ja vaivaa mitä he ovat nähneet ettää "rumasta ankanpoikasesta" on syntynyt koti.
 
Kyllä mä ymmärrän ap:ta.eihän se kivaa ole jos koko ajan nakuttaa takaraivossa mitä on vielä tekemättä ja koko ajan lista kasvaa. Yritä siinä rentoutua.

Mulle pahin painajainen olisi kesämökki jossain järvenrannalla ja sitten sinne olisi pakko ajaa itikoiden syötäväksi joka viikonloppu ja loma
 
Joo, yleensä onnelliseksi ei tulla toimimalla täysin omien arvojensa vastaisesti. Ihmettelen kyllä, miten olet tuollaiseen ylipäätään suostunut. Etkö arvosta omia tarpeitasi?
 
kauanko olette siinä olleet? pahin virhe nykyään tuntuu olevan että luullaan et remppa tehään tuosta vain ihan kuin tv-ohjelmissa....mut ei se niin mee...kun tuon sisäistää niin vasta sitten kannattaa alkaa hommiin. kummia kavereita jos eivät ymmärrä että teette ramppaa..en usko et jos järkiihminen on et kummastelee pientä sotkua jos remontti käynnissä. me oltiin oltu yhdessä 2,5v kun ostettiin talo joka tarvitsi remontin. 3v yhdessä kun 1.lapsi syntyi. tehtiin remonttiä kaikkiaan 5v käytiin töissä ja mukaan -sekaan syntyi kaksi lastakin. poika osasi jo 2v ikäisenä poraa käyttää =) se on ihan omasta asenteesta kiinni. alkaako ruikuttaa vai ottaako sen vasaran käteen. lopputulos kiittää
 
Kyllä mä ymmärrän ap:ta.eihän se kivaa ole jos koko ajan nakuttaa takaraivossa mitä on vielä tekemättä ja koko ajan lista kasvaa. Yritä siinä rentoutua.

Mulle pahin painajainen olisi kesämökki jossain järvenrannalla ja sitten sinne olisi pakko ajaa itikoiden syötäväksi joka viikonloppu ja loma

Vai pitäskö opetella vaan relaamaan ?

Tunnista hämärästi nuo tunteet omasta menneisyydestä. Olin kontrolloija ja perfektionisti. Raskasta elämää. Muutin kuitenkin elämän rakkauden perässä maalle, jonne hän oli silloin rakentamassa taloq. Talo pn valmis ;) mutta pihapiirissä on aina tekemistä, samoin ideoita on niin että meidän elämä tulee menemään rakennellessa.

Ennen olisin tullut hulluksi. Nyt en. Olen tajunnut että kaiken ei todellakaan tarvitse olla valmista HETINYT. Ne tulee ajallaan. On päiviä kun ei hotsita. Ei silloin tartte tehdäkään. Mutta tekemisestä tulee myös paljon voimaa. Kun saa aikaiseksi jotain, konkreettista. Näkee työn tuloksen. Muutenkin rennomman asenteen opettelu on helpottanut mm. Työelämässä. Vaikka siellä tekeekin sata lasissapäivän, ei kesken jöännyt ahdista/stressaa.

Viikonloppuna valmistuu terassiin upotettu poreamme kokonaisuus....kai. riippuu mikä fiilis lauantaiaamuna. Mut kun haluisin jo päästä testaan niin motivaatiota riittänee. Seuraava operaatio on savusauna...valmistunee , no ehkä 10v sisällä...
 
Me ollaan rakennettu kohta 5 vuotta. Kaksi lasta syntynyt sinä aikana. Tänä vuonna saadaan ensimmäinen projekti valmiiksi, sitten pitää aloittaa yläkerran teko, jossa kestää tällä tyylillä ainakin vuosi. Eli edelleen asutaan rakennustyömaalla.

Jos olisin tiennyt että tässä talon rakentamisessa menee näin kauan niin en olisi alkanut. Tai olisin ottanut talopaketin, avaimet käteen.
 
Kyllä mä ymmärrän ap:ta.eihän se kivaa ole jos koko ajan nakuttaa takaraivossa mitä on vielä tekemättä ja koko ajan lista kasvaa. Yritä siinä rentoutua.

Niin tuttua.
Me ostettiin viime kesänä vanha okt, ja voi että tuskastuttaa jo pelkkä rempan ajattelu. Pitäis uusia pinnat (järkyttävän huonosti edelliset omistajat on vetässyt tapetit vinoon ja lyttyyn, eikä edes maalaus ole oikein onnistunut...), mutta sinäänsä pitäis uusia/tsekata putkia, joten pintoja on turha aloitella vielä. Eikä sähköjäkään sinäänsä kannata vetää nyt pintojen päälle jos joskus vaikka tulis noi kamalat gyproc-levyt vaihettua johonkin muuhun, jne jne. Ja koko keittiö pitäis suunnitella uusiks lattiasta kattoon, uuh.
Ja ulkoverhous pitäis uusia, tai ehkä vain maalata? Kumpi on kannattavampaa, toinen on kalliimpaa mutta toisaalta ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto, aaaargh!! Ja pihasta pitäis kuoria tuota liejup*skaa pois ja pistää suojatinkangasta ja mursketta ettei autot kokonaan hukkuis sinne.

Mut hei, on sentäs oma piha, ja oma talo, jee :D :D
 
myös.

80-luvun alussa rakennettu talo, edelliset omistajat on hieman yrittäneet mutta kesken on heiltäkin jäänyt. Muovimattolattiaa ja kirjavia värejä. Ollaan asuttu jo 5v. mutta mulla on mies joka ei välitä remontoinnista eikä se vasara oikein pysy käsissä ja itse en osaa. kaksi pientä lasta niin ei oo aikaa eikä rahaa kotihoidontuella.
Ärsyttää kun ei kehtaa ketään pyytää kylään ja jos joku tulee niin ressaan sitä jo päiviä etukäteen
 
Sitten kun iskee väsymys ja turhautuminen se on tosi kurjaa.

Vaikka emme muuttaneet omakotitaloon, vaan rivariin, on mies ihan hirveä remppahullu ja purki täältä kaiken jättäen vain ulkoseinät (otti se yhdestä kohtaa aivan auki). MInäkin mietin räjäyttämistä välillä ja karkaamista Timbuktuun, mutta siten ne alamäet menivät ohitse.

Nyt meillä on myös pieni maalaistalo vapaa-aikaan. Älä kysy, miten siellä sujuu :( Olen jäänyt suosiolla kotiin ja harkitsen siellä käymistä vasta kesällä.

Koeta jaksella. Ota nyt levon kannalta, osta skumppapullo ja skoolaa tähän astiselle elämällesi.
 
Ihan tunnistan tunteen! Meillä oli vielä unelmapaikalla, vain 4 km keskustasta 2 km kauppaan ja silti keskellä mettää ja peltoja. Järjettömän iso tontti yms yms. Säkkipimeetä paitsi muutamana kk vuodessa. Kevät alko aina niiiiin järkyttävällä paskan hajulla että kotona ei voinnu olla,,,talvi meni töiden ohessa takkoja lämmitellessä. Nehän on pakko lämmittää jatkuvasti että hormi ei kylmene ja on halapaa,,,,ihan sama mitä teki pihaan kun mikään ei mäytä miltään kun niin iso,,,exän sukulais rouvat neuvomassa, arvostelemassa miten pitää tehä kasvimaita sinne tänne,,,sitte kyylätän onko tehty ja onko hoidettu,,,ihana unelmien tontti ja talo,,,
 

Yhteistyössä