Hei! =)
:wave:
Olen uusi täällä ja kuulun ryhmää 35+ .... en tiedä mitä tehdä!?
Yksinäisyys on vaivannut jo vuosia. Olen elänyt parisuhteessa pian 20 vuotta, muttei ole lapsia, vaikka niistä pitäisin! Miehen mielestä en ole vielä ehkä riittävän kypsä aikuinen vanhemmaksi, vaikka käyn jo kohti 40...
Olen vuosia uurastanut ja tehnyt kovasti töitä..luonut itselleni uraputkea.
Välillä työ on loppunut tai olen itse vaihtanut työpaikkaa. Lapsista on puhuttu vuosikausia, ja mies on aina siirtänyt asiaa myöhemmäksi. Minua vauvakuume on vaivannut jo lähemmäs 20vuotta!!! :snotty: Mies vain sanoo, että hänelläkin on oikeus mielipiteeseen...olen sanonut hänelle, että niin onkin ja siksi olen tässä joustanut!! HUOMAATKOS SITÄ?!!
Nyt kuitenkin työni loppui keväällä, joten olen työtön... sekä lapseton...mielestäni SURULLISTA!!! :headwall: No, työtä saan pian, mutta mies ei ymmärrä sanaa "yksinäinen", eikä sitä, että olen surullinen, koska onhan minulla hänet!!! Lapset eivät muuta yksinäisyyttäni hänen mielestään, sillä ne lentävät pian pois pesästä ja sitten olisin jälleen yksinäinen. Ei se kai nyt ihan noin mene!?
Nykyään riitelemme melkein päivittäin, koska olen työtön. Mies on hädissään taloustilanteesta.. ja tunnustan, että käytän ehkä liikaa alkoholia! Tosin mielestäni en juo aivan kauheita, arviolta 3-6 kaupan siideriä/pv, mutten jokapäivä juo mitään! Voin olla juomatta, ja olen ollut täysin juomatta vuosiakin. Tunnen oikeasti olevan "yksinäinen" kaipaisin ehkä myös ystäviä!!! :heart: ...vauvaa ainakin olen haaveillut jo kuin "ikuisuuden".. |O
Saan kyllä helposti ystävyyssuhteita luotua, mutta ehkä ystäviä ei ole, koska mieheni on aika tarkka seurani suhteen..Hän ei itse välitä/ halua ystäviä elämäänsä lainkaan, ( oma äiti tuntuu riittävän!), eikä hän tahdo, että kutsuisin kotiimme ystäviäni, tai että kävisin ystävien kanssa jossain.. :/ En varsinaisesti tunne, että tarvisisin kovin paljoa tai laajaa sosiaalista elämää, mutta "yksinäisyys" on fakta!!!! |O
Ainakin mielestäni olen perheihminen ja aina halunnut lapsia.. :heart: ...mutta voiko mieheni todella olla oikeassa, etteivät lapset poistaisi yksinäisyyttäni??
Ja entä miten muuttaisin tämän tilanteen toiseksi? Pitääkö teidän mielestä äidin olla absolutisti, jotta voi perustaa perheen? Onko mielestänne kirjoittamassani tekstissä jotain järkeä?? :headwall:
Nyt kuitenkin olen sanonut miehelleni, että aikani on pian loppumassa, joten hän tuntee olevansa hieman seinää vasten!! Mutta hänen mielestään ei vielä olisi kiire vauva-asiassa, koska kummankaan suvussa ei ole esiintynyt lapsettomuutta.. :attn:
Yritin kuvata tilannettani ja fiiliksiä..
MITÄ TE TEKISITTE TILANTEESSANI??
HELP ME ja :hug: jokaiselle!! :heart:
:wave:
Olen uusi täällä ja kuulun ryhmää 35+ .... en tiedä mitä tehdä!?
Yksinäisyys on vaivannut jo vuosia. Olen elänyt parisuhteessa pian 20 vuotta, muttei ole lapsia, vaikka niistä pitäisin! Miehen mielestä en ole vielä ehkä riittävän kypsä aikuinen vanhemmaksi, vaikka käyn jo kohti 40...
Olen vuosia uurastanut ja tehnyt kovasti töitä..luonut itselleni uraputkea.
Välillä työ on loppunut tai olen itse vaihtanut työpaikkaa. Lapsista on puhuttu vuosikausia, ja mies on aina siirtänyt asiaa myöhemmäksi. Minua vauvakuume on vaivannut jo lähemmäs 20vuotta!!! :snotty: Mies vain sanoo, että hänelläkin on oikeus mielipiteeseen...olen sanonut hänelle, että niin onkin ja siksi olen tässä joustanut!! HUOMAATKOS SITÄ?!!
Nyt kuitenkin työni loppui keväällä, joten olen työtön... sekä lapseton...mielestäni SURULLISTA!!! :headwall: No, työtä saan pian, mutta mies ei ymmärrä sanaa "yksinäinen", eikä sitä, että olen surullinen, koska onhan minulla hänet!!! Lapset eivät muuta yksinäisyyttäni hänen mielestään, sillä ne lentävät pian pois pesästä ja sitten olisin jälleen yksinäinen. Ei se kai nyt ihan noin mene!?
Nykyään riitelemme melkein päivittäin, koska olen työtön. Mies on hädissään taloustilanteesta.. ja tunnustan, että käytän ehkä liikaa alkoholia! Tosin mielestäni en juo aivan kauheita, arviolta 3-6 kaupan siideriä/pv, mutten jokapäivä juo mitään! Voin olla juomatta, ja olen ollut täysin juomatta vuosiakin. Tunnen oikeasti olevan "yksinäinen" kaipaisin ehkä myös ystäviä!!! :heart: ...vauvaa ainakin olen haaveillut jo kuin "ikuisuuden".. |O
Saan kyllä helposti ystävyyssuhteita luotua, mutta ehkä ystäviä ei ole, koska mieheni on aika tarkka seurani suhteen..Hän ei itse välitä/ halua ystäviä elämäänsä lainkaan, ( oma äiti tuntuu riittävän!), eikä hän tahdo, että kutsuisin kotiimme ystäviäni, tai että kävisin ystävien kanssa jossain.. :/ En varsinaisesti tunne, että tarvisisin kovin paljoa tai laajaa sosiaalista elämää, mutta "yksinäisyys" on fakta!!!! |O
Ainakin mielestäni olen perheihminen ja aina halunnut lapsia.. :heart: ...mutta voiko mieheni todella olla oikeassa, etteivät lapset poistaisi yksinäisyyttäni??
Nyt kuitenkin olen sanonut miehelleni, että aikani on pian loppumassa, joten hän tuntee olevansa hieman seinää vasten!! Mutta hänen mielestään ei vielä olisi kiire vauva-asiassa, koska kummankaan suvussa ei ole esiintynyt lapsettomuutta.. :attn:
Yritin kuvata tilannettani ja fiiliksiä..
MITÄ TE TEKISITTE TILANTEESSANI??