Olen paljon tehokkaampi ihminen ja parempi äiti nyt kun käyn töissä!

["ää"]

Läsnäoloni lapsille on paljon aidompaa. Juttelen, kuuntelen, leikin, hassuttelen ja hellittelen. Silloin kun olin kotona lähinnä tiuskin ja hoin "joo joo", kun sivukorvalla kuuntelin mitä lapset yrittivät puhua minulle. Nyt jaksan touhuta lasten kanssa aivan eri tavalla ja mikä parasta, nautin joka hetki heidän kanssaan olosta.

Normaalien asioiden tekemiseen kului paljon enemmän aikaa, ne tuntuivat todella rasittavilta ja niihin piti varata suurinpiirtein koko päivä. Jos oli vaikkapa lähdettävä ulos meni aamutoimiin rutkasti aikaa ja niiden jälkeen oli olo, että olisi tehnyt oikein isonkin urakan. Tai jos piti mennä vaikka keskiviikkona ruokakauppaan, piti siihen varustautua oikein koko päivä, eikä muuta voinut suurinpiirtein tehdä. Ystäviänikin jos "piti" nähdä, täytyi siihenkin varata oikein täydellinen päivä, ettei liikaa rasitu. Siis, ettei ole vaikka kerhoa tai kauppaa tai siivousta samana päivänä.

Nyt se aika mikä töiltä jää, tulee käytettyä tehokkaasti. Siivous ym. kotihommat hoidan miehen kanssa sukkelaan, ja jos joku asia pitää hoitaa, se on homma halki poikki pinoon, eikä siinä roikkumassa ja odottamassa täydellistä hetkeä. Ystäviäkin jaksan tavat vaikka lasten kanssa yhdessä tai pikaisesti ennen iltavuoroon menoa jne.

Onneksi asenteeni elämään on muuttunut aktiivisemmaksi, näin on niin paljon parempi! Samaistuuko kukaan tähän juttuun?

 

[kikka89]

Toivon että itsellenikin käy näin..

 

[kfslökf]

pakkohan sun on yrittää ja sellaista esittää kun kärsit niin huonosta omatunnosta kun viet lapsesi hoitoon.

 

["ää"]

pakkohan sun on yrittää ja sellaista esittää kun kärsit niin huonosta omatunnosta kun viet lapsesi hoitoon.

Just Kateus vie kalatkin vedestä...

 

[jumpe]

samaistun todella! itse virkistyin tosi paljon kotiäitivuosien jälkeen kun pääsin töihin. olen myös parempi äiti, vaikka en vaihtaisi vauvavuosia tietenkään, nekin oli arvokkaita. nyt olen itse onnellisempi kuitenkin, tunnen olevani vapaampi ja aikaansaavampi.

 

["noopi"]

Olen aloittajan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Itse en pystyisi hengailemaan kotirouvana. Se, että voin tehdä päivän aikuisten juttuja aikuisten maailmassa, antaa rutkasti puhtia omistautua lapselle työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin.

 

["vieras"]

Vähän samansuuntaista huomasin nyt kesällä. Meillä siis 1,5-vuotias päiväkodissa ja vietti vanhempien kanssa nyt 6 viikon kesäloman. Kävin lapsen kanssa päivittäin lähileikkipuistossa. Kyllä siellä oli nähtävissä "kotiäidit" ja "työäidit". Kotiäidit äksyilivät lapsilleen, hermostuivat pienistä asioista, lapset saivat viilettää missä sattuu (=uimataidottomat lapset kahluualtaan vieressä äidin ollessa 100 metrin päässä juttelemassa muiden äitien kanssa) jne. Työssäkäyvät äidit olivat rentoutuneen oloisia, eivät huutaneet ja karjuneet lapsilleen, jaksoivat puuhata lapsen kanssa jne. Ymmärrän kyllä, että tämä on yleistys eikä koske kaikkia kotiäitejä/työäitejä, mutta tuollaisen havainnon kuitenkin tein. En tietenkään kaikista puistossa käyvistä äideistä tiedä heidän tilannettaan, mutta puhun äideistä, joidenka tilanteen tiesin.

Itse olen huomannut, että työssäkäydessä asiat tulee organisoitua paremmin ja lapsen kanssa vietettyä aikaa arvostaa ihan erilailla. Paljon enemmän saa aikaiseksi nyt työssäkäydessä, mutta toki olisin itse voinut olla aktiivisempi myös lapsen kanssa kotona ollessa, päivät vaan menivät helposti ap:n kuvaamaksi velttoiluksi.

Tämä ei siis ole mikään kannanotto kotiäitiyttä vastaan, vaan havaintoja omasta ja muiden elämästä.

 

["vieras"]

Vielä keväällä olin aika lailla samaa mieltä... Mutta nyt, kesäloman jälkeen töihin palattua huomaan, miten kotona taas lapset "yrittävät" ola reippaampia ja kaikki on jotenkin niin paljon herkempää. Aiemmin jos jotakin otti pattiin, se sanottiin mököttelemättä ja halittiin pitkin päivää. Nyt on pienimmällä itku silmässä kun äiti tulee töistä ja aika kauan menee sulattaa taas yhteys kuntoon.

Että joo, halaillaan ja ollaan tiiviimmin sitten ilta, mutta ehkä mieluummin ottaisin sen rennon yhdessäolon, jossa ei ole ahdistavana peikkona mielessä että aamulla taas toisistamme luovutaan

Ehkä tässä taas pian turtuu ja opitaan olemaan itsenäisempiä. Se on kuitenkin lapsilta paljon vaadittu.

 

["-p-"]

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa.

 

[jumpe]

siis itselleni sopii, sitten toinen asia sopiiko lapsille. se riippuu päiväkodista, henkilöistä siellä: saako kavereita, millaiset hoitotädit, millaiset puuhat ja asioiden ratkaisutavat.. Vaikka ikävääkin ollut, niin lapset on reipastuneet ja saaneet kavereita.