E
"eveliina"
Vieras
saimme erityislapsen jonka vuoksi arki on vuodesta toiseen haastavaa, mutta ennenkuin oli tieto että lapsella on kehitys ongelmia,oltiin jo saatett toinen lapsi maailmaan.. esikoisen piti olla jo suhteellisen helppo kuopuksen synnyttyä, no olisi voinut ollakkin ilman erityisongelmiaan. Olen kateellinen heille joilla arki on ihanaa, helppoa ja kivaa.
meidän arki on riehumista,uhmaa, kiinnipitoja, saat kuulla olevasi homo,paska,etc. lähes 10vuotta vanha lapsi, käytös kuin 3vuotiaalla höystettynä teinin kielen käytöllä. kiusaa sisarustaan,yllyttää tämän perse kikkeli paska juttuja puhumaan, riehuu, ei kuuntele mitä sanotaan, joka asia pitää valvoa vieressä.. ei saa edes pestyä hampaita jos ei joku vahdi. kyllä arki on ollut aiemmin haastavampaa kuin nyt,eli pikku hiljaa parempaan mennään.
lapsi oli ihan rauhallinen kuukauden,kunnes tajuttiin että lääkityksestä johtuen lapsella on pää kipeä joka päivä,se oli pakko lopettaa, joten härdelli alkoi taas.
aamulla valvon että lapsi nousee sängystä, joskus jopa kannan vessaan,sitten vahdin että keskittyy hammaspesuun, eikä jää pöntölle istuu tunniksi vaan tulee syömään aamupalan,joudun muistuttamaan lasta että pitää syödä. valvon että pukee vaatteet(muuten tekee kaikkea muuta eikä ole ajoissa koulutaksissa)joskus kouluun lähtö on vaatinut sen että kannan lapsen taksiin(koska ei halua kouluun kun siellä on tylsää). lapsi ei voi ulkoilla yksin, ei voi jäädä kotiin yksin
lasta pitää valvoa kotona joka hetki jos pien enpi sisarus on kotona,koska muuten se pienenpi sisarus on sairaala kunnossa kun isompi suuttuu.. voi tönästä vaikka pöydältä alas suutuspäissään.
kaupassa pitä ävahtia joka hetki, lapsella pitää olla oma kauppa lista,kauppaan ei voi mennä ruuhka aikaan ja turha olettaa että voisin keskittyä vain ostoksien tekoon.
tähän päälle palaverit koululla, polilla, terapeutin luona... siellä täällä tuolla. kauhee paperihärdelli.
mun ajatus lapsi perhe-elämästä oli se että koululaisen kanssa on jo helppoa, että arki on kivaa,mukavaa rauhallista. rrauhallista se on sitten ku muksut nukkuu.
puuhhhhhhhhh.
meidän arki on riehumista,uhmaa, kiinnipitoja, saat kuulla olevasi homo,paska,etc. lähes 10vuotta vanha lapsi, käytös kuin 3vuotiaalla höystettynä teinin kielen käytöllä. kiusaa sisarustaan,yllyttää tämän perse kikkeli paska juttuja puhumaan, riehuu, ei kuuntele mitä sanotaan, joka asia pitää valvoa vieressä.. ei saa edes pestyä hampaita jos ei joku vahdi. kyllä arki on ollut aiemmin haastavampaa kuin nyt,eli pikku hiljaa parempaan mennään.
lapsi oli ihan rauhallinen kuukauden,kunnes tajuttiin että lääkityksestä johtuen lapsella on pää kipeä joka päivä,se oli pakko lopettaa, joten härdelli alkoi taas.
aamulla valvon että lapsi nousee sängystä, joskus jopa kannan vessaan,sitten vahdin että keskittyy hammaspesuun, eikä jää pöntölle istuu tunniksi vaan tulee syömään aamupalan,joudun muistuttamaan lasta että pitää syödä. valvon että pukee vaatteet(muuten tekee kaikkea muuta eikä ole ajoissa koulutaksissa)joskus kouluun lähtö on vaatinut sen että kannan lapsen taksiin(koska ei halua kouluun kun siellä on tylsää). lapsi ei voi ulkoilla yksin, ei voi jäädä kotiin yksin
lasta pitää valvoa kotona joka hetki jos pien enpi sisarus on kotona,koska muuten se pienenpi sisarus on sairaala kunnossa kun isompi suuttuu.. voi tönästä vaikka pöydältä alas suutuspäissään.
kaupassa pitä ävahtia joka hetki, lapsella pitää olla oma kauppa lista,kauppaan ei voi mennä ruuhka aikaan ja turha olettaa että voisin keskittyä vain ostoksien tekoon.
tähän päälle palaverit koululla, polilla, terapeutin luona... siellä täällä tuolla. kauhee paperihärdelli.
mun ajatus lapsi perhe-elämästä oli se että koululaisen kanssa on jo helppoa, että arki on kivaa,mukavaa rauhallista. rrauhallista se on sitten ku muksut nukkuu.
puuhhhhhhhhh.
