Olen ollut 12vuotta rakastunut erääseen naispuoliseen ystävääni..

["nainen"]

Se alkoi jo lukiossa. Menin toiselle paikkakunnalle lukioon, jossa tapasin tämän tytön. Hän on ystäväni, tosin vuosien myllerryksessä enemmän tai vähemmän läheinen. En uskalla päästää ystävyyttämme syvenemään, koska pelkään "paljastuvani" ja rikkovani jotain. Silti aina hänet tavatessani perhoset lentelee, sydän hakkaa ja kädet hikoaa. Haluaisi suudella ja halia ja kertoa miten hänestä tykkään.

Mut enhän sentään. Nyt kun muuten olen riittävän "aikuinen",on mulla avioliitto ja lapsi. Pelissä liian paljon, joten kärvistelen menemään. Mieheni kanssa on hyvä olla, mulla on hyvä elämä. Silti ajoittain tuo nainen kummittelee mussa.. Ajattelen, et jos mulla on vain tämä yksi elämä niin... Hän on muuten ainut nainen, jota kohtaan tunnen näin. Ihan hullua!

 

[ruusutarha]

Miksi olet mennyt naimisiin, vaikka olet ollut rakastunut toiseen?

En tuomitse, mutta en oikein ymmärräkään, että onko ystävyytenne siis niin arvokas sulle ettet ole koskaan edes halunnut selvittää, olisiko ystäväsi voinut olla myöskin ihastunut suhun.