Olen niin paljosta huolissani (koskien vauvaamme), mutta tuntuu, että minua pidetään vain vainoharhaisena:(

[viiden lapsen äiti]

Tämä lapsi on viides lapsemme ja ikää nyt 3kk.
Niskapoimu-ultrassa jäätiin kiinni, mutta lapsivesitutkimuksen tulos (tutkittiin vain 21-13-18, sekä sukupuoli kromosomit) sekä rakenneultran tulos normaali.
Tästä alkoi mieleni myllerrys, joka on kuin painajainen päivästä toiseen.
Olen kokoajan ollut sitä mieltä, ettei lapsellamme ole kaikki oikein, mutta mieheni mielestä vain luen liikaa nettiä ja vain kuvittelen

Vauva oli todella vähäliikkeinen jo vatsassa ja koko odotus oli piinaa.

Vauva syntyi reippaasti yli lasketun ajan jälkeen 9 pisteen vauvana.
Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota hänen ulkonäköönsä; todella pyöreä silmäinen neiti, hennot ripset, jotka jäävät aina kiinni silmiin.
Kaikki jotka lapsemme näkevät, huomauttavat lapsemme silmistä.

Neiti on isopäinen ja hartiainen "emäntä" ei mitään prinsessa mallia vaikka meidän "prinsessamme onkin.
Kallon luiden sauma oikealta puolelta varsin selkeä, saisiko olla?

Kuulon emissiotutkimuksissa (tehty 2x) ei oikeasta korvasta saatu vastetta, eikä reagoi neuvolan torveenkaan oikealla korvalla.
Ilmeisesti kuitenkin jotain kuulee, kun esim. nukkuessaan säpsähtää kun joku vaikka yskäisee..Tämän asian suhteen olemme pääsemässä jatkotutkimuksiin yksityislääkärin lähettämänä.

Käsiin kiinnitin huomiota aika pian. Ne tuntuivat olevan varsin jäykät ja aina koukussa, joten hankalaa oli pukea=> tämä osin parantunut, mutta edelleen jänkää käsillään jotenkin hassusti.
Heiluttelee käsiä ja jalkojaan kuitenkin tosi paljon lattialla tai sitterissä ollessaan.
Kun vauvaa nostaa kainaloista, niin tuntuu kuin hän tippuisi tai valahtaa jotenkin olkapäistä.
3kk neuvolassa hän ei ottanut jaloilleen.

2 flunssaa on jo sairastettu, joista ensimmäinen 1½kk:n iässä vei neljäksi päiväksi sairaalahoitoon.

Silmät rähmineet syntymästä lähtien, muttei tulehdukseksi asti, sekä nyt jo hieman rauhoittunut silmien vuotaminen (joka voi johtua noista ripsistäkin).

Iho ei oikeastaan atooppinen mutta kuiva (itse olen atoopikko, sekä allerginen eläimille sekä joillekin ruoka-aineille).
Nyt kuitenkin esiintynyt kakassa sellaisia "limamatoja", sekä ajoittain kakan väri on sellaista vaalean vihertävää=> allergiaa?
Neuvolan mukaan ei kannata olla huolissaan kun ei kerran jatkuvasti ole tuollaista kakka.
Ihan rintamaidolla pelkästään mennään.
Puklailee välillä aika paljon, mutta ei niin paljon kuin poikamme aikanaan.

Näistä asioista olen neuvolassa, sekä 1kk:n lääkärineuvolassa koittanut puhua, mutta tuntuu kuin puhuisin tyhjille seinille.
Aivan kuin minun viiden lapsen äitinä pitäisi jo tietää kaikki

Onko teidän mielestänne minulla aihetta (tai lupa) olla huolissani vai olenko tosiaankin vainoharhainen?
Vauva on mielestäni selkeästi poikkeavan oloinen muista lapsistamme.

 

[miimii10]

vaadi hoitoa ja piste kukaan ei suo voi heittää pihalle + äidinvaisto on aina öidin vaisto.

 

[vieras]

Sun varmaan kannattais käydä ihan "oikealla" lastenlääkärillä juttelemassa noista tunnoistasi.. Varmasti osaa sanoa onko aihetta huoleen ja lähettää jatkotutkimuksiin jos on tarvis.

 

[vieras]

No kuulehan, jos lapsellasi olisikin kehitysvamma, ei sille voitaisi mitään tehdä. Ja nyt kun vauva on tyytyväinen, anna hänen olla sellainen kun on ja nauti lyhyestä vauva ajasta hänen kanssaan.
Eli turhaan huolehdit!

 

[vieras]

No kuulehan, jos lapsellasi olisikin kehitysvamma, ei sille voitaisi mitään tehdä. Ja nyt kun vauva on tyytyväinen, anna hänen olla sellainen kun on ja nauti lyhyestä vauva ajasta hänen kanssaan.
Eli turhaan huolehdit!

Siihen olis kuitenkin varmaan ihan mukavaa varautua ja asennoitua, jos tällainen mahdollisuus olisi.. Tuskin tytössä on mitään vikaa, mutta kurja on joutua miettimään ja huolehtiumaan turhaan.

 

[ap]

No kuulehan, jos lapsellasi olisikin kehitysvamma, ei sille voitaisi mitään tehdä. Ja nyt kun vauva on tyytyväinen, anna hänen olla sellainen kun on ja nauti lyhyestä vauva ajasta hänen kanssaan.
Eli turhaan huolehdit!

 

[oho]

No kuulehan, jos lapsellasi olisikin kehitysvamma, ei sille voitaisi mitään tehdä. Ja nyt kun vauva on tyytyväinen, anna hänen olla sellainen kun on ja nauti lyhyestä vauva ajasta hänen kanssaan.
Eli turhaan huolehdit!

Höh, johan on. Jos jotakin löytyisikin, tarpeenmukainen kuntouttaminen voitaisiin alkaa heti ja saada parhaat mahdolliset tulokset

 

[f]

Mitä loppujenlopuksi pelkäät? Käsitänkö väärin, kun luulen, että kuitenkin pelkäät isoa kehitysvammaa, sitä downin syndroomaa jopa? Mutta eikö se ole tutkittu?

 

[vieras]

Tuo käsien jäykkyys (yleensäkin vastasyntyneet jäykkyys ja jäntevyys) viittaavat siihen, että vauvalla ei ole ollut kauheasti tilaa vatsassa venytellä vaan on joutunut olemaan hieman normaalia enemmän sumpussa. Se ei vaikuta lapsen kehitykseen, mä olen ollut vauvana jäykkis ja silti harrastin kymmenen vuotta telinevoimistelua

 

[Ehdotus vaan]

En pidä sinua vainoharhaisena, vaikka toivonkin tietysti, että vaistosi menee vikaan. Vaikka neuvola ja julkinen puoli onkin nihkeä, luulen silti, että yksi syy tuohon kovakorvaisuuteen siellä on juuri tuo, ettei niitä mahdollisia ongelmia ihan heti parin kuukauden iässä yleensä voi diagnosoida. Ymmärrän, että haluaisit varmuuden ja asia huolestuttaa, mutta entä jos todella pakottaisit itsesi rauhoittumaan ja odottaisit. Jos vauva on hengenvaarassa, lääkärit varmasti kuuntelevat sinua. Jos kyse on jostakin kehityshäiriöstä, pari kuukautta tai vuotta ei käsittääkseni tee haittaa.

Voi olla että olen ihan väärässä. Älä loukkaannu. Voimia sinulle. Jos olisin samassa tilanteessa, veisin ehkä vauvelin lastenneurologille.

 

[rew]

Jos olisin sinä, niin veisin lapsen yksityiselle lastenlääkärille, ja kertoisin hänelle kaikki nuo tuntemukset ja epäilykset joita sinulla on. Kunnallisella puolella eivät ota todesta, ellei vuoda verta tai ole jalka poikki. Yksityinen lääkäri maksaa, mutta tekevät siellä kaikki tarvittavat kokeet ja testit (nämäkin eri maksusta tietenkin) ja sinä saat itsellesi rauhan. On helpottavaa kuulla oikea diagnoosi, on se sitten positiivista tai negatiivista kuultavaa.

 

[ap]

Mitä loppujenlopuksi pelkäät? Käsitänkö väärin, kun luulen, että kuitenkin pelkäät isoa kehitysvammaa, sitä downin syndroomaa jopa? Mutta eikö se ole tutkittu?

Jonkinlaista, lievähköä kehitysvammaa, ei downia=> poissuljettu odotusaikana

 

[Hisu]

Mä ap:n sijalla käyttäisin ihan lastenlääkärillä. Oman mielenrauhan vuoksi, jos ei muuten.

 

[hippu]

Kannattaa luottaa omaan vaistoonsa ja viedä lapsi vaikka sinne yksityiselle.
Mun keskimmäinen lapsi sai kehitysvamma diagnoosin 6 vuotiaana vaikka jo kolmen kuukauden ikäisenä oli selvää että jotain on vialla, alotettiin sillon fysioterapia. Ja edelleen diagnoosi on nimeämätön kehitysvamma oireyhtymä. Eli diagnoosin saanti voi kestää tosi kauan ja sittenkin se voi jäädä epätarkaksi.
Mutta jos jotain ongelmaa esim liikkumisessa on niin toki terapia olis hyvä aloittaa mahdollisimman aikaisin riippumatta diagnoosista tai sen puutteesta.

 

[ap]

Ei tässä tosiaan hengenhätää ole. Äidin huoli vain.

Luulin, että neuvolalääkäri ois jotenkin asiansatunteva, kun on ollut 30v. lastenlääkärinä pohjoisessa ennen tänne keski-suomeen saapumistaan. (kertoi kun oltiin 1½kk tarkastuksessa).
Jälkeenpäin en ole kuullut hänestä kovin positiivisia kommentteja eikä kuulemma enää olekaan paikkakuntamme neuvolalääkärinä.
Kuulon suhteenkin saatiin lähete yksityiseltä kun kävimme korvia tarkastuttamassa (tulehdusepäily) ja puhuimme tuosta toisen korvan kuulo-ongelmasta.

Odottaa tosiaan voin, mutta arvaatte varmaan tän tilanteen kun olen sellainen pohtija.

Varmaan katsellaan nyt tuo kuulo-asia ensiksi kuntoon ja sitten aletaan pohtia noita muita ongelmia, jos niitä vielä esiintyy.

Tämä kirjoitus oli sitä mitä tarvitsin.
Se etten ole vainoharhainen vaan vain normaali huolestunut äiti.

En pidä sinua vainoharhaisena, vaikka toivonkin tietysti, että vaistosi menee vikaan. Vaikka neuvola ja julkinen puoli onkin nihkeä, luulen silti, että yksi syy tuohon kovakorvaisuuteen siellä on juuri tuo, ettei niitä mahdollisia ongelmia ihan heti parin kuukauden iässä yleensä voi diagnosoida. Ymmärrän, että haluaisit varmuuden ja asia huolestuttaa, mutta entä jos todella pakottaisit itsesi rauhoittumaan ja odottaisit. Jos vauva on hengenvaarassa, lääkärit varmasti kuuntelevat sinua. Jos kyse on jostakin kehityshäiriöstä, pari kuukautta tai vuotta ei käsittääkseni tee haittaa.

Voi olla että olen ihan väärässä. Älä loukkaannu. Voimia sinulle. Jos olisin samassa tilanteessa, veisin ehkä vauvelin lastenneurologille.

 

[fff]

Hmm, no sinuna minäkin miettisin onko kaikki ok. Mutta esim ystävälläni on tyttö joka vauvana, taaperona ja leikki-ikäisenä hidas kehittymään, löysät nivelet, arka, liikkui myöhään ja huonosti, silmät isot ja pyöreet ja ripset aina ollut erikoiset, epäselvät ja liimaantuvat. Iso pääkin on. Mitään vammaa missään vaiheessa ei ole todettu ja nyt on jo iso reipas ja taitava mutta vielä hiukan arka tyttö. Oli varmaan vain jotenkin omanlaisensa persoona?

Toivotaan että teillä sama. Ja JOS lapsesi on vammainen, niin ei ainakaan pahasti kun sitä ei selvästi näe, joten aivan hyvä tulevaisuus varmasti edessä . Voimia!

 

[ert]

No kuulehan, jos lapsellasi olisikin kehitysvamma, ei sille voitaisi mitään tehdä. Ja nyt kun vauva on tyytyväinen, anna hänen olla sellainen kun on ja nauti lyhyestä vauva ajasta hänen kanssaan.
Eli turhaan huolehdit!

NO etkä mene rakas ihminen! Asiattomat ja ajattelemattomat kommentit jätät nyt oikeasti vain huomioimatta. Otat selville, jos selvästi painaa mieltä. Sinulla vaistot kertoo jotain, niin lähde nyt selvittämään asiaa. Totta kai tieto on parempi kuin pelko ja tietämättömyys. Jo senkin takia, että varhain haivaitut ongelmat on tulevaisuuden kannalta helpompi saada jo aikaisin tietoon. Tarkoitan nyt mahdollista kuntoutusta, fysioterapiaa, oikeaa hoitoa jne.

Voimia ja jaksamista. Jos eivät yleisellä kuuntele, niin vaadi.

 

[Kauniskuu]

Miten elämä on edennys? jos vielä olet täällä palstalla, olis kiva kuulla kuulumisia. ?? laittaisiks yksit.viestiä?