Olen niin pahoillani ja lapseni varmasti vielä enemmän.

Lapsi pian 5-vuotias.

Aamulla tosi väsyneenä olisin halunnut nukkua ja lapsi halusi tulla nukkumaan kanssani sänkyyn, jossa jo pikkusiskokin nukkui.

Sai totta kai tulla, mutta kun hän olisi halunnut ihan viereeni, jossa jo pienempi sisarus oli ja halunnut siirtää pienempää, ettei herää.

Pidin lasta hetken kainalossani ja sitten pyysin menemään vapaalla paikalle nukkumaan. Lapsi alkoi kiukuttelemaan ja tömistelemään ja tosi monen pyynnön jälkeenkään ei uskonut.

Tartuin lasta hiuksista ja sanoin tosi painokkaasti, että minun on pakko saada nukkua.

En ikinä ole lapsen hiuksiin koskaan koskenut tai muutenkaan ja häpeän niin paljon kuin aikuinen ihminen voi.

Olisin voinut hoitaa tilanteen monella muullakin tavalla, mutta väsyneenä toimin näin tyhmästi ja anteeksiantamattomasti :/

 

Muistithan pyytää anteeksi lapseltasi? ja jos tuo on eka kerta niin luulempa että lapsesi sen voi anteeksi antaa. pyydät hänet vaikkapa ensi yöksi viereesi nukkumaan

 

Pyydä anteeksi ja lupaa ettet koskaan enää tee sitä. Pidä lupauksesi.

 

Muistithan pyytää anteeksi lapseltasi? ja jos tuo on eka kerta niin luulempa että lapsesi sen voi anteeksi antaa. pyydät hänet vaikkapa ensi yöksi viereesi nukkumaan

Olen pyytänyt anteeksi ja yrittänyt kertoa, että minunkin on pakko joskus nukkua.

 

Muistithan pyytää anteeksi lapseltasi? ja jos tuo on eka kerta niin luulempa että lapsesi sen voi anteeksi antaa. pyydät hänet vaikkapa ensi yöksi viereesi nukkumaan

Olen pyytänyt anteeksi ja yrittänyt kertoa, että minunkin on pakko joskus nukkua.

No ei toi ole mitään anteeksi pyytämistä, että kuitenki samassa lauseessa syyllistää toisen omasta käytöksestään. Sori vaan.

 

Miten hän reagoi kun noin teit, siis ihan siinä tilanteessa?

 

Miten hän reagoi kun noin teit, siis ihan siinä tilanteessa?

Säikähti totta kai.

Juteltiin heti sen jälkeen ja pidin kainalossa.

 

Muistithan pyytää anteeksi lapseltasi? ja jos tuo on eka kerta niin luulempa että lapsesi sen voi anteeksi antaa. pyydät hänet vaikkapa ensi yöksi viereesi nukkumaan

Olen pyytänyt anteeksi ja yrittänyt kertoa, että minunkin on pakko joskus nukkua.

No ei toi ole mitään anteeksi pyytämistä, että kuitenki samassa lauseessa syyllistää toisen omasta käytöksestään. Sori vaan.

Niin. Anteeksipyynnössä ei ruveta selittelemään "mutta kun...", koska se kuulostaa just syyllistämiseltä.

 

Jos on oikeasti unen ja valveen rajamailla, niin pinna voi palaa aika herkästi, multa ainakin... No, toivottavasti saitte lapsen kanssa asian sovittua :hug: