Että onko se nyt niin, että lopetan miettimästä yhtä asiaa kokonaan, koska mies ei lämpene sille asialle lainkaan..
Kun siis meillähän on haaveissa lisää lapsia, ennestään on kolme tässä perheessä. Miehen haaveissa lisää _omia_ lapsia ja minulla on aina, niin kauan kuin muistan, alaikäisestä asti ollut mielessä adoption mahdollisuus. Meillä suvussa on adoptoituja useampia ja en ole koskaan osannut sitä sen "ihmeellisempänä" perheenlisäystapana tai miten sen nyt sanoisi, niin pitää..
Aikoinaan selvittelin sitä, että onko semmonen ensinäänkään mahdollista. Niin onhan se, varsinkin ulkomaan adoptio. Ja tietyistä maista olisi mahdollista ehkä saada lapsi/lapsia, koska joissain maissa sen estää miun edellinen avioliitto, tosin en tiedä onko poikkeuksia säädöksissä koska olen leskeksi siitä jäänyt. Siis joissainhan on se raja, että jos on ollut naimisissa niin sen olisi pitänyt kestää esim. 5 vuotta jne (minulla se ei kestänyt).. että saa luvan adoptioon.. Eivät mitään pikaliittoja hyväksy.. No anyway, esim. filippiineiltä muistaakseni olisi mahdollista adoptoida lapsi tai lapsia.. (sori tää on pitkä juttu)..
..Ja kun miulla on filippiiniläisiä ystäviä jo valmiiksi, tai no tuttavia tai mitä ne nyt onkaan. Koen heidät tuttavina ehkä joo. Olen saanut tutustua heidän perheeseen ja kulttuuriinsa ja silleen kiinnostava maa on sekin...
Ajatus karkailee..
Niin, jotta onko se nyt ihan poissuljettu ajatus, olen 28v ja mies vähän päälle 30v, ettei hän enää lämpene asialle? Pakottamaan en ala koskaan, enkä ympäripuhumaan vaikka tiedän että ympäripuhuminenkin onnistuisi suht varmasti..
*huokaus*
Ei tää ei oo mikään kauheen iso asia meijän parisuhteessa, eikä elämässä..Mietinpä vaan..
Kun siis meillähän on haaveissa lisää lapsia, ennestään on kolme tässä perheessä. Miehen haaveissa lisää _omia_ lapsia ja minulla on aina, niin kauan kuin muistan, alaikäisestä asti ollut mielessä adoption mahdollisuus. Meillä suvussa on adoptoituja useampia ja en ole koskaan osannut sitä sen "ihmeellisempänä" perheenlisäystapana tai miten sen nyt sanoisi, niin pitää..
Aikoinaan selvittelin sitä, että onko semmonen ensinäänkään mahdollista. Niin onhan se, varsinkin ulkomaan adoptio. Ja tietyistä maista olisi mahdollista ehkä saada lapsi/lapsia, koska joissain maissa sen estää miun edellinen avioliitto, tosin en tiedä onko poikkeuksia säädöksissä koska olen leskeksi siitä jäänyt. Siis joissainhan on se raja, että jos on ollut naimisissa niin sen olisi pitänyt kestää esim. 5 vuotta jne (minulla se ei kestänyt).. että saa luvan adoptioon.. Eivät mitään pikaliittoja hyväksy.. No anyway, esim. filippiineiltä muistaakseni olisi mahdollista adoptoida lapsi tai lapsia.. (sori tää on pitkä juttu)..
..Ja kun miulla on filippiiniläisiä ystäviä jo valmiiksi, tai no tuttavia tai mitä ne nyt onkaan. Koen heidät tuttavina ehkä joo. Olen saanut tutustua heidän perheeseen ja kulttuuriinsa ja silleen kiinnostava maa on sekin...
Ajatus karkailee..
Niin, jotta onko se nyt ihan poissuljettu ajatus, olen 28v ja mies vähän päälle 30v, ettei hän enää lämpene asialle? Pakottamaan en ala koskaan, enkä ympäripuhumaan vaikka tiedän että ympäripuhuminenkin onnistuisi suht varmasti..
*huokaus*
Ei tää ei oo mikään kauheen iso asia meijän parisuhteessa, eikä elämässä..Mietinpä vaan..
