Olen kateellinen koska lapsuudenystäväni on korkeasti kouluttautunut

[kateellinen]

Mikä ihme minuun on mennyt!!?

Eräänä iltana hätkähdin kun lapsuus- nuoruusajan paras kaveri otti minuun facebookissa yhteyttä. Nyttemmin me kummatkin olemme 34 vuotiaita. Emme ole kuulleet toisistamme piiiitkiiiin aikoihin mitään. Me keskustelimme facebookissa niitä näitä ja vanha ystäväni pyysikin minut heille kylään ja tänään siellä kävin.

Ystävälläni oli talo kuin jostain glorian sisustuslehdestä! Hän on erikoislääkäri ja perhe-elämä näytti voivan hyvin. Minuun kuitenkin iski kateus! Muistan kun koulussa olimme kummatkin samantasoisia oppilaita (minä hitusen parempi). Nyt minä en ole mitään mutta ystävälläni on sellainen elämä kuin vain toivoa sopii.

Miten ihmeessä saan tämän kateuden tunteen pois. Tämä jos joku on inhottva tunne. Enkä käsitä miksi ystävälleni olen kateellinen sillä hän ei todellakaan ylpeillyt meriiteistään tai mitään.

 

["Vieras"]

34-vuotias ehtii vielä hyvinkin kouluttautua, jos elämänlaatu ja -ilo on siitä kiinni.

 

[ap.]

Olet oikeassa mutta en minä enää osaa itseäni edes ajatella koulun penkillä istumassa. Enkä varmaan ystäväni kahvipöydässäkään

 

["kiki"]

kateus on kyllä inhottava tunne. ehkä voisit hälventää sitä miettimällä hyviä asioita omassa elämässä? sellaisia joista joku on sinulle kateellinen. kolikoilla kun on aina kääntöpuoli. yksi on hyvin koulutettu, mutta terveys reistaa, toisella on urheilijan kroppa mutta huonot vitsit, kolmas tietää kaiken taiteesta mutta ei ymmärrä mitään ruoanlaitosta.

kateuden voi myös yrittää pukea sanoiksi ystävälle, tunteen myöntäminen voi auttaa. sen voi myös kääntää ylepydeksi: saan tuntea näin hienon ihmisen! muista silti että kateus on turhaa, koska et millään voi tietää ystävän elämän summaa. kaikilla on iloa ja surua, ylpeyttä ja häpeää. korkea koulutus ja ulospäin näkyvä "hyvä elämä" ei ole todiste että asiat ovat hyvin. toki ne voivat olla, mutta koita iloita ja olla ylpeä, siitä saat itsekin energiaa!