Olen kamala miniä ja tiedän sen

[vieras]

Suurin syntini on se, että en ole tehnyt anopista isoäitiä. Olen naimisissa hänen ainoan lapsensa kanssa ja elämme vapaaehtoisesti lapsetonta elämää. Tiedän, että anoppini unelma on saada lapsenlapsia, mutta valitettavasti miniä ei ole lisääntyvää sorttia.

Toinen syntini on se, että laitan lapsuuden perheeni mieheni perheen edelle. Vietän juhlapyhät omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa, enkä suostu esimerkiksi äitienpäivänä menemään anopin luokse. Vietän sen päivän oman äitini kanssa, vaikka anoppi kovasti haluaisi että muistaisin häntäkin.

Jätän yhteydenpidon ja huolehtimisen miehelleni, enkä soittele kuulumisia saati tarjoa apuani appivanhemmilleni. Menen kyllä auttamaan, jos mieheni sen järjestää, mutta omatoimisuuteni siihen suuntaan on tieten tahtoen nolla.

En ole kiinnostunut mieheni suvusta laajemmin, vaan kieltäydyn sukujuhlista, mummojen luona kyläilyistä jne. joihin anoppi meidät kovasti haluaisi. Mieheni toki "saa" mennä, jos haluaa. Yleensä ei halua.

Pidän etäisyyttä anoppiini, enkä kerro hänelle esimerkiksi minun ja mieheni välisistä yksityisistä jutuista, vaikka hän välillä niistä yrittääkin virittää keskustelua.

En pidä anoppiani äitinäni, vaikka hän kuulemma pitää minua tyttärenään. Olen toki kohtelias ja ystävällinen, mutta pidän kuitenkin suhteen tarkoituksella "toissijaisena" omaan perheeseeni nähden.

Millaisia miniöitä te muut olette? Onko teidän välit anoppiin lämpimät ja läheiset?

 

[Mamma italiana]

noh taitaa kyllà olla ainakin làheisemmàt kuin sinulla anoppisi kanssa

 

[Kata-76]

Minä menin ihan sanattomaksi.... siis et halua pitää (oma-aloitteisesti) mitään yhteyttä miehesi vanhempiin? Ja syystä että?

 

[UpsyDaisy]

on lapsia ja ihan omasta halusta. Vietämme aikaa myös miehen sukulaisten kanssa ja tätäkin ihan omasta halusta.

 

Kylmää tekstiä..
Kun kuitenkin pidät anopistasi, mutta suljet hänet elämästänne täysin..
Ei anoppisi ole äitisi, eikä tarviikkaan pitää niin.
"Mä en haluu olla sun kaveri, kun mun kaverit ei haluu olla sun kavereita"..
Tulee vain se mieleen että käännätkö selkäsi sen takia anoppisi mielenkiinnolle poikansa elämään, ihan vain sen takia että oma äitisi saisi vain ja ainoastaan tietää millainen olet??

 

[ap]

Minä menin ihan sanattomaksi.... siis et halua pitää (oma-aloitteisesti) mitään yhteyttä miehesi vanhempiin? Ja syystä että?

Tarkoitin tuolla sitä, että en soittele mieheni vanhemmille kysyäkseni että mitä kuuluu. Tapaamme heitä kyllä joka kuukausi parikin kertaa, mutta minä en näitä tapaamisia järjestä. Menen mukaan ja vastaan kutsuihin myöntävästi, mutta itse en kutsu heitä meille. Jos mieheni haluaa heidät meille kutsua, niin toki siihen suostun ja kakunkin leivon. Ja näen anoppiani useammin kuin omaa äitiäni, vaikka aloitteellinen en olekaan. Ehkä juuri siksi minulla itselläni ei ole tarvetta välejä anoppiin lähentää.

 

[vieras]

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, valitettavasti. Mikset ota hänet vastaan sellaisena kuin on? Ei sen tarvii olla sun äiti tai paras kaveri, mutta rakkaudella ja perheenjäsenenä? Niin mä ainakin teen, ja mun anoppi ON mun varaäiti, ja olen ylpeä, että ollaan onnistuttu rakentamaan ystävyys- sekä sukulaisuussuhde toisiimme. Saa mennä ja yrjötä, kuulostaa imelältä, mutta mun anoppi on oikeasti huippu.

 

[vieras]

Toivottavasti et myöskään odota, että miehesi olisi millään tavalla kiinnostunut sinun perheestäsi. Tuo kertoo myös sinun ja miehesi suhteesta. Et kunnioita miestäsi pätkän vertaa.

 

[ji]

Aika kylmältä ihmiseltä kuulostat, että ihan tietentahtoen haluat pitää kylmiä välejä miehesi vanhempiin vaikka he tekstisi perusteella ovat oikein ihania ihmisiä.

 

[Blue]

No kieltämättä olet aika kamala miniä.

 

[bud]

Typerää!! Mikset voi muka mennä sukujuhliin tai anopille kyläilemään?! Oli tossa paljon muutakin, mikä särähti korvaan. Oot kun pahanen kakara!

 

[vieras]

No saattaahan se anoppi vielä niitä lapsenlapsia saada Enkä tarkoita että sinun tettämiäsi Elämässä kun ei oo muuta varmaa kuin epävarmuus Jos miehesi haluaakin joskus lapsen tehdä niin kyllä se sen tekee, joko sinun tai jonkun muun kanssa

 

[a]

Ja minä kun kuvittelin olevani epäsosiaalinen!

 

[ninni]

Ihan yhtä huono miniä olen minäkin. Ihan olisi kirjoitus voinut olla omasta kynästäni.

Tosin, erona se, että oma anoppini on melko kylmä ihminen, eikä todellakaan pidä minua tyttärenään tai varmaan edes läheisenään. Pakolliset kuukausittaiset vierailut hoidetaan jäykästi kahvitellen.

En pidä kyseisestä ihmisestä oikeastaan syistä, jotka ei edes minulle kuulu, liittyen miehen lapsuuteen. Mutta en tunne huonoa omaa tuntoa vaikken tämän läheisempi hänen kanssaan olekkaan. Tullaan toimeen, se riittää.

 

[mutsi]

Toivottavasti en saa itselleni koskaan sinunlaistasi miniää! Kuulostat todella kylmältä ja tunteettomalta ihmiseltä, joka ajattelee vain omaa napaansa. Sorry!
Mulla on hyvät välit anoppiin!

 

[sääli]

Jokin viiraa sulla päässä, siellä syvällä.
Miksi rakennat muuria? Onko sinua loukattu ennen, ja olet nyt tahallaan kylmä?

 

[ap]

Toivottavasti et myöskään odota, että miehesi olisi millään tavalla kiinnostunut sinun perheestäsi. Tuo kertoo myös sinun ja miehesi suhteesta. Et kunnioita miestäsi pätkän vertaa.

En odota, että miehenikään pitäisi yhteyttä minun vanhempiini tai sisaruksiini. Eli aivan samalla tavalla toimitaan minunkin perheeni kanssa. Minä pidän yhteyttä ja kyselen kuulumiset, järjestän tapaamiset jne. Mieheni osallistuu ihan hyvillä mielin, mutta ei järjestä. Ja kunnioitan miestäni juuri tämän vuoksi.

 

[ap]

Typerää!! Mikset voi muka mennä sukujuhliin tai anopille kyläilemään?! Oli tossa paljon muutakin, mikä särähti korvaan. Oot kun pahanen kakara!

Käyn anopilla kylässä vähintään kerran kuussa. En käy mieheni sukujuhlissa (paitsi läheisten eli mieheni tätien/setien synttäreillä), mutta en myöskään omissa sukujuhlissani. Valitsen seurani itse, en syntyperäni kautta.

 

[vieras]

Toivottavasti et myöskään odota, että miehesi olisi millään tavalla kiinnostunut sinun perheestäsi. Tuo kertoo myös sinun ja miehesi suhteesta. Et kunnioita miestäsi pätkän vertaa.

En odota, että miehenikään pitäisi yhteyttä minun vanhempiini tai sisaruksiini. Eli aivan samalla tavalla toimitaan minunkin perheeni kanssa. Minä pidän yhteyttä ja kyselen kuulumiset, järjestän tapaamiset jne. Mieheni osallistuu ihan hyvillä mielin, mutta ei järjestä. Ja kunnioitan miestäni juuri tämän vuoksi.

Sulla on salaisuuksia, ihan varmana!
Kaikki täytyy hoitaa vain oman kden kautta, ja itse ei saa toimia..
Et uskalla avautua anoppiasi kohti, pelkäät paljastavasi itsesi pahimman salaisuuden tai satuttavasi sydämesi uudestaan..
jepjep!

 

[vieras]

Typerää!! Mikset voi muka mennä sukujuhliin tai anopille kyläilemään?! Oli tossa paljon muutakin, mikä särähti korvaan. Oot kun pahanen kakara!

Käyn anopilla kylässä vähintään kerran kuussa. En käy mieheni sukujuhlissa (paitsi läheisten eli mieheni tätien/setien synttäreillä), mutta en myöskään omissa sukujuhlissani. Valitsen seurani itse, en syntyperäni kautta.

Ok, et ole sosiaalinen. Mielesi muuttuis jos sulla olis lapsia, koska niille tuollainen ei olis reilua. Mutta omapa on asiasi jos haluat antaa omituisen ja kylmäkiskoisen vaikutelman ihmisille.

 

[ap]

Jokin viiraa sulla päässä, siellä syvällä.
Miksi rakennat muuria? Onko sinua loukattu ennen, ja olet nyt tahallaan kylmä?

No jos nyt kyökkipsykologisoidaan, niin yksi syy etäisiin väleihin on todennäköisesti se että minun ja mieheni perheet ovat todella erilaisia. En ole koskaan ennen mieheni perheeseen tutustumista ollut heidänlaistensa ihmisten kanssa tekemisissä. Olemme todella eri taustasta.

Kunnioita anoppiani kasvattajana, sillä hänen poikansa on erittäin hyvin kasvatettu. Voin jutustella anopin kanssa niitä näitä ja olen viettänyt lomiakin heidän kanssaan, mutta olen ehkä sitten luonteeltani vetäytyvä sillä en koe tarvetta ottaa vetovastuuta yhteydenpidosta. En tosin pidä yhteyttä omiinkaan sukulaisiin, luukunottamatta lapsuudenperhettäni. Ystäviä minulla on sitä vastoin paljon.

 

[Jeps..]

No saattaahan se anoppi vielä niitä lapsenlapsia saada Enkä tarkoita että sinun tettämiäsi Elämässä kun ei oo muuta varmaa kuin epävarmuus Jos miehesi haluaakin joskus lapsen tehdä niin kyllä se sen tekee, joko sinun tai jonkun muun kanssa

Peesi tähän! Voipi olla että eräänä päivä itse tiput pilvilinnoistasi kun miehesi alkaa haluamaan yhtäkkiä lapsia. Ja jos siihen sitten suostut, tuollainen ihana tukiverkko kuin anoppi voi olla hyvinkin korvaamaton.
Kuulostat tosi itsekäältä ihmiseltä..

En minäkään aina anoppiani jaksaisi, mutta hän on kuitenkin meidän perheen jäsen ja korvaamaton sellainen. Kuitenkin hän on mieheni äiti. Autan anoppiani aina kuin mahdollista ja samoin hän aina joskus helpottaa minun taakkaani jos ottaa vaikka meidän esikoisen sinne hetkeksi leikkimään että voin käydä asioilla vauvan kanssa.

 

[ninni]

Typerää!! Mikset voi muka mennä sukujuhliin tai anopille kyläilemään?! Oli tossa paljon muutakin, mikä särähti korvaan. Oot kun pahanen kakara!

Käyn anopilla kylässä vähintään kerran kuussa. En käy mieheni sukujuhlissa (paitsi läheisten eli mieheni tätien/setien synttäreillä), mutta en myöskään omissa sukujuhlissani. Valitsen seurani itse, en syntyperäni kautta.

Ok, et ole sosiaalinen. Mielesi muuttuis jos sulla olis lapsia, koska niille tuollainen ei olis reilua. Mutta omapa on asiasi jos haluat antaa omituisen ja kylmäkiskoisen vaikutelman ihmisille.

No ei välttämättä lasten myötä muutu mihinkään. Itse kirjoitin tuonne ylemmäs olevani samanlainen ja meillä on lapsia.

Anoppi on yrittänyt omia apsiani, mutta minua on aina kohdellut kylmästi, myös mieheni kelpaa hänelle vaan silloin kun hän tarvitsee jotakin. Että meitä on moneen junaan...

 

[vieras]

No jos nyt kyökkipsykologisoidaan, niin yksi syy etäisiin väleihin on todennäköisesti se että minun ja mieheni perheet ovat todella erilaisia. En ole koskaan ennen mieheni perheeseen tutustumista ollut heidänlaistensa ihmisten kanssa tekemisissä. Olemme todella eri taustasta.

Kunnioita anoppiani kasvattajana, sillä hänen poikansa on erittäin hyvin kasvatettu. Voin jutustella anopin kanssa niitä näitä ja olen viettänyt lomiakin heidän kanssaan, mutta olen ehkä sitten luonteeltani vetäytyvä sillä en koe tarvetta ottaa vetovastuuta yhteydenpidosta. En tosin pidä yhteyttä omiinkaan sukulaisiin, luukunottamatta lapsuudenperhettäni. Ystäviä minulla on sitä vastoin paljon.

Ilmeisesti sinä olet ns. hyvästä perheestä ja miehesi ns. huonosta? :/ Tyypillistä...

 

[ap]

No saattaahan se anoppi vielä niitä lapsenlapsia saada Enkä tarkoita että sinun tettämiäsi Elämässä kun ei oo muuta varmaa kuin epävarmuus Jos miehesi haluaakin joskus lapsen tehdä niin kyllä se sen tekee, joko sinun tai jonkun muun kanssa

Peesi tähän! Voipi olla että eräänä päivä itse tiput pilvilinnoistasi kun miehesi alkaa haluamaan yhtäkkiä lapsia. Ja jos siihen sitten suostut, tuollainen ihana tukiverkko kuin anoppi voi olla hyvinkin korvaamaton.
Kuulostat tosi itsekäältä ihmiseltä..

En minäkään aina anoppiani jaksaisi, mutta hän on kuitenkin meidän perheen jäsen ja korvaamaton sellainen. Kuitenkin hän on mieheni äiti. Autan anoppiani aina kuin mahdollista ja samoin hän aina joskus helpottaa minun taakkaani jos ottaa vaikka meidän esikoisen sinne hetkeksi leikkimään että voin käydä asioilla vauvan kanssa.

Kyllä minäkin anoppiani ihan mielelläni autan, jos hän apua pyytää. En vain itse sitä tarjoa tai jos huomaan että he apua tarvitsevat sanon siitä miehelleni, joka sitten hoitaa homman. Yleensä mies kyllä itse huomaa, jos siellä apua tarvitaan ja järjestää meidän molemmat auttamaan.